Tässä on maanantaina lehtiin lähettämäni mielipidekirjoitus. Juttu julkaistiin ainakin Länsi-Suomessa ja Aamulehdessä.
Nyt ollaan äkisti uuden tilanteen edessä, kun eilen hoitajat peruivat lakon, koska hallitus oli viemässä potilasturvallisuuslakia eteenpäin. Nyt hoitajat uhkaavat joukkoirtisanoutumisella. Tällä kertaa he uhkaavat sen lisäksi irtautua Valviran rekisteristä, jotta hoitajia ei voisi määrätä töihin. Saa nähdä kuinka tässä käy. Työnantajat eivät selvästikään tunnu ymmärtävän, että hoitajien mitta on täynnä. Ihmetyttää miten huonosti työnantajat voivat tuntea työntekijöiden työolosuhteita.
**
Onko hoitajien koskaan sopivaa lakkoilla? Edellisen lakon yhteydessä 15 vuotta sitten hallitus laati potilasturvalain rajoittaakseen hoitajien joukkoirtisanoutumisia ja määrätäkseen irtisanoutuneita hoitajia töihin. Nyt mietitään pakkolakia, vaikka porkkanat toimisivat paremmin kuin piiska.
Pakkolait osoittavat hoitajien työn kriittisen tärkeyden. Silti työnantajapuoli kuvailee hoitajien vaatimuksia täysin ylimitoitetuiksi. Esitetään, että kuntien rahat eivät tahdo riittää nykyistenkään velvoitteiden hoitamiseen. Vuoden 2023 alusta vastuu sote-palveluista siirtyy kuitenkin hyvinvointialueille, joiden rahoituksesta vastaa valtio. Rahaa löytyy, jos on tahtoa.
Hoitajat ovat olleet etulinjassa altistamassa terveyttään koronapandemian levitessä. Hoitajat ovat olleet kuormittuneita ja tyytymättömiä työoloihinsa jo pitkään ennen koronapandemiaa. Elantonsa voi saada vähemmälläkin riskillä ja raatamisella. Lain säätelemä henkilöstömitoitus on alittunut säännönmukaisesti ja vaarantanut potilasturvallisuuden normaaliaikanakin. Jopa Euroopan komissio on suosittanut Suomea puuttumaan alan henkilöstöpulaan ja varmistamaan järjestelmän kantokykyä.
Hoitoalan työnantajat ja johtajat ovat vastuussa alalla vuosikausia jatkuneesta epäterveestä tilanteesta.
Kymmenet tuhannet koulutetut hoitajat ovat vuosien varrella jättäneet hoitoalan. Se tarkoittaa valtavaa määrää hoitajille aiheutettua pahoinvointia ja stressiä sekä alalle suuria ammattitaidon ja koulutusinvestointien menetyksiä. Uusia hoitajia on koulutettava tilalle, jos heitä löytyy. Kaikkia kun ei houkuttele sairauksille altistava kolmivuorotyö, eivätkä kaikki sovellu alalle.
Nykyinen järjestelmä perustuu täysin hoitajien joustamiseen. Työnantajien on katsottava peiliin ja mietittävä miten hoitoalalle on kertynyt niin paljon ongelmia. Parempi palkka auttaisi jotenkin kestämään työn kiireen, vaativuuden, huonon johtamisen ja surkeat työvuorolistat.
Näköpiirissä ei ole valoa, että hoitotyö muuttuisi tulevaisuudessa helpommaksi. Koronakuormitus tulee jatkumaan pitkään, hoitajia jää ennätykselliset määrät eläkkeelle lähivuosina samalla kun väestö ikääntyy. Pelkästään tällä vuosikymmenellä tarvitaan kymmeniä tuhansia hoitajia lisää. Pula hoitajista on todellinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Hoitajilla on keskeinen rooli monien palvelujen pyörittämisessä. Hoitoalan kriisi koskettaa jokaista kansalaista. Jos hoitajia ei ole, toimipaikkoja joudutaan sulkemaan ja sairastavia ihmisiä pitämään jonoissa. Varakkaammat pakenevat yksityishoitoihin ja epätasa-arvoisuus, työkyvyttömyydet, sairauspoissaolot ja inhimilliset kärsimykset kasvavat. Sairaan- ja terveydenhuollon kriisistä aiheutuva lasku tulee olemaan aivan toista luokkaa kuin nyt esitetyt palkankorotusvaatimukset.
Hoitajien lakolla osoitetaan huolta hyvinvointipalvelujen tulevaisuudesta. Kyse ei ole pelkästään palkasta vaan pyrkimyksestä estää hoitajien joukkopako alalta ja säilyttää hyvinvoinnin taso, jossa jokaisella kansalaisella on oikeus päästä ajallaan asiantuntevaan hoitoon.
