Siivoilin kasvihuonetta. Kastelukannu, jossa oravaperhe asui vesitynnyrin yllä, on ollut tyhjillään jo hyvän aikaa, joten ajattelin tutkia, mistä oravanpesä koostuu. Tällainen tutkielma siitä tuli.
Oravanpesissä on yleensä paljon oksia ja naavaa. Tämä pesä oli hiukan kauempana puista, joten kiinnosti mitä sinne oli kerätty.
Sammalta, kasvuharsoa ja vessapaperia(!) - eikä oksia ollenkaan. Yksi koiranputken varsi oli kastelukannussa ennestään. Pidän astioissa aina jotain pelastautumistikkua/karahkaa hyönteisille ja muille eläimille. Tyhjissäkin. Yleensä kumoan tyhjät astiat nurin, mutta kastelukannu roikkuu naulasta, joten olin laittanut sinne koiranputken varren pelastautumisreitiksi.
Kasvuharso oli revitty pieniksi palasiksi. Pesä oli tiivis, kuiva ja tiukkaan mytätty. Pesässä ei ollut olenkaan oravien ulostetta vaan pesä oli siisti. Ehkä pieniltä oravanpoikasilta ei tule kuin pissaa, kun ne eivät syö kiinteää ruokaa vaan ainoastaan emon maitoa? Pesä painoi 260 grammaa.
**
Kunnostin ruokintapaikkaa syksyn varalle. Vanha haapapuinen tukipuu on ollut niin kovassa käytössä, että se on kulunut ja kaventunut ja olisi katkennut pian ruokintalaitteiden painosta. Tikkojen pajana toiminut ja oravien ja lintujen kynsien kirjoma puu on mielestäni niin kaunis ja uniikki, että taidan laittaa sen toteemipaaluksi kasvimaalle. Ehkä tuulihaukka ottaa sen päivystyspaikakseen.
.JPG)
