Lähes miljoonaa suomalaista haaveilee maallemuutosta. Silti maaseutu tyhjenee ja kaupungistuminen lisääntyy.
Miksi haaveet ja todellisuus kulkevat niin eri suuntiin? Onko kyse käytännön esteistä kuten töistä, etäisyyksistä tai palveluiden puutteesta? Vai esimerkiksi peloista, että ei uskalleta muuttua ja nähdä toisenlaista elämää mahdolliseksi?
Kummallista on sekin, että ennen meillä oli maaseudulla kauppoja, pankkeja, kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia, vaikka Suomi oli ”köyhempi” (= monella tapaa paljon rikkaampi). Nyt ”vauraamman yhteiskunnan” aikana, ne ovat hävinneet. Mitä tämä kertoo ajastamme ja siitä, mitä pidämme arvokkaana? Mitä elämältä halutaan ja mitä siltä saadaan?
”Olimme ennen köyhiä mutta meillä oli varaa enempään.” siirtolaisuusinstituutin vastaava tutkija Tomas Hanell
Sitten on vielä kysymykset paikkoihin liittyvistä arvostuksista ja merkityksistä. Mistä merkityksellisen paikan tuntu syntyy ja millainen merkitys paikalla on elämänlaadun kannalta? Merkitykselliset paikat voivat tuhoutua esimerkiksi avohakkuun tai rakentamisen seurauksena, ja tämä koskee niin kaupunkia kuin maaseutua. Vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä on usein turhaa.
Yle Radio 1:n Havaintoja muutoksesta, merkitysten etsijät -ohjelma käsittelee näitä kysymyksiä, toimittaja käsikirjoittaja Satu Kivelän käsialaa. Voit kuunnella ohjelman täältä.
Ilahduin, kun ohjelma nostaa esiin myös Linnunlaulua ja varoitushuutoja -kirjani, johon nämä samat kysymykset ovat tavalla tai toisella kietoutuneet. Tuntuu hyvältä, että kirjani teemat löysivät ohjelmaan ja kirjani elää.
