”No, eikö työnteko ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito? Saisit rahaa, jolla voisit ostaa sen ruuan kaupasta, eikä sinun tarvitsisi kasvattaa sitä.”
”Jos minä saan ruokani ilmaiseksi maasta, miksi menisin töihin, että saisin rahaa ruokaostoksiin? Työnteko kodin ulkopuolella on aivan turha välikäsi siinä kohtaa. Jos menisin töihin, se aika olisi pois puutarhanhoidosta. Työmatkoihin kuluisi aikaa rahaa ja uurastaisin taas kahta kovempaa kattaakseni töihin menemisestä aiheutuvia kuluja ja kaikki olisi taas yhtä pitkää kuin leveääkin. Itse kasvattamani ruoka on minulle tuloa. (...)
Minulta on kysytty toistuvasti vaikka mitä: Oletko sä joku anarkisti? Oletko sä sellainen radikaali linkolalainen? Susta on tullut sitten niin kuin oikein kunnon hippi, vai? Et sä sitten ole sellaiseen kommuuniin ajatellut muuttaa? Oletko sä niitä ihmisiä, jotka elää niinku pelkällä vedellä ja valolla ja meditoi koko ajan? Sä olet sitten vissiin a) punkkari, b) viherpiipertäjä, c) sosialisti, d) elämäntapaintiaani, e) sosiaalipummi, f) muu, mikä?
Isäni otti elämänmuutokseni suhteellisen yksinkertaisesti vastaan toteamalla: ”You are a hippie artist”. Siinä minulle ammattinimike.
Vaikka kuinka väännän rautalangasta, minulta kysytään aina, teenkö kuitenkin välillä hoitotyön keikkoja? Jos olisin vain unohtanut kertoa sen, jotta he voisivat huutaa: ”Heureka, se tekee sittenkin kunniallista työtä!”
Minulta ei ikinä kysytty sairaanhoitajana työskennellessäni, millä tulen toimeen. Kaikkihan tietävät mitä hoitajat tienaavat – työn vaativuuteen nähden aivan naurettavan vähän.
Kenellekään ei tullut mieleenkään kysyä minulta sairaanhoitajana olenko ”radikaalianarkistihippipunkkarilinkolalaisvalollaelävämeditoija”. Olisi voinut olla jopa loukkaavaa kysyä sellaista sairaanhoitajalta. Minä olen edelleen ihan se sama ihminen kaiken tämän takana.
Mietin, miksi minulta niin toistuvasti kysytään näitä asioita. Ymmärsin, että moni olisi minun laillani ihan kypsä hyppäämään oravanpyörästä, muttei tiedä kuinka ihmeessä se olisi mahdollista. No, minäpä kerron, miten minä sen tein."