Kyselytutkimuksessa, jossa mitataan ihmisten onnellisuutta – tai
tieteellisemmältä kalskahtavalla termillä ”subjektiivista hyvinvointia” –
ihmistä pidetään kaikesta päätellen onnellisena, jos hän pystyy
allekirjoittamaan väittämän ”Tulen iloiseksi, kun saan jonkin haluamani
asian”. Minua ilahduttaa tätä nykyä kaunis ilma, hyvin nukuttu yö ja
yhdessäolo niiden ihmisten kanssa joista pidän, mutta silloin kun
valmistelin muuttoa, lajittelin ja heitin pois tavaroita, huomasin etten
ollut aikoihin todella ilahtunut mistään konkreettisesta esineestä,
tavarasta, en ollut aikoihin todella toivonut mitään tavaraa.
(s 24 Merete Mazzarella Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä. Tammi 2012)
Jaan nämä ajatukset. En ole aikoihin ilahtunut tavarasta.
Päinvastoin tavarat ärsyttävät. En halua erityisesti mitään ja silti
saan kokoajan paljon. Aineettomia asioita.
Iloiseksi tulen hyvin nukutusta yöstä, ystävien kanssa jaetusta
kiireettömästä hetkestä (ettei kokoajan kesken kaiken vastailla
puhelimeen ja tuijoteta kelloa), hiljaisuudesta kun ei kuulu yhtäkään
ihmisen aiheuttamaa ääntä, korpin klonksutuksesta, terassin alta
kurkistavasta kärpästä, maan lämpiämisestä, monivuotisten kasvien
heräilystä, kasvihuoneeseen istuttamieni siementen ensimmäisistä
elonmerkeistä ja kasvimaalla puuhastelusta.
Lista jatkuu ja jatkuu. Tulen nykyään iloiseksi niin monesta asiasta.
Olen iloinen siitä, että olen iloinen, enkä masentunut niin kuin joskus
"entisessä elämässäni". Olen iloinen siitä, että auringonlasku loistaa
iltaisin pohjoisen ikkunasta sisään, polttopuut riittivät hyvin talven
yli ja nyt saa pitää taukoa lämmitysruljanssista, jännityksestä koska
näen kaulushaikaran seuraavan kerran hiippailevan rantakasvillisuudessa,
kirjosiepon iloisesta laulunlurituksesta, vesiliskopariskunnan
näkemisestä, sammakonkudun muuttumisesta nuijapäiksi, siilien rapinasta
heinikossa...vaikka mistä!
Näillä ilon aiheilla ei ole mitään tekemistä tavaran, omistamisen tai jonkin asian haluamisen kanssa.
Iloista kevättä kaikille! :)
