Tietokirjailija Kaarina Davis: Vinkkejä joilla voit päästä eroon taloon pyrkivistä hiiristä

Sain kirjeen, jossa puutaloasuja pyysi neuvoja hiiriongelmaan. Hiiriä rapisteli asunnon väliseinissä ja vintillä.

Pari päivää kirjeen saamisesta, kuulin kahvilassa kahden vanhemman miehen keskustelevan hiiristä. Moni pohdiskelee samoja juttuja, joten tässä minun ajatuksiani hiiriprobleemien parissa painiville:

Hiirien ja myyrien määrä vaihtelee vuosittain. Ne pyrkivät rakennuksiin useimmiten syksyisin, kun yöpakkaset alkavat. Joinain vuosina jyrsijöitä tulee vain muutama, joskus paljon. Jyrsijät yhdistetään lintujen ruokintaan, mutta ne eivät ole yksi yhteen. Lintujen ruokinta aloitetaan yleensä samaan aikaan, kun ilmat kylmenevät lokakuun paikkeilla. Samaan aikaan jyrsijät etsivät talvisuojaa. Näin ne tekisivät, ruokittiin lintuja tai ei.

Tärkein on ennaltaehkäisy: Estä jyrsijöitä pääsemästä rakennukseen. Missä nurkassa yleensä rapisee? Koeta paikallistaa onko siellä kolo ja jyrsijöillä aina sama sisääntuloreitti. Potentiaaliset kolot ja lokoset kannattaa varustaa pienisilmäisillä jyrsijäverkoilla ja hiirilistoilla. Verkot saa kiinnitettyä kätevästi niittipyssyllä. Jos on hankala nurkka tai kolo, taipuisaa verkkoa voi tuupata myttynä tukkeeksi. Rautakaupoista löytyy jos jonkinlaista jyrsijäsuojaverkkoa.
Jyrsijät kiipeävät helposti pystysuoraa puuseinää pitkin ylös, joten kannattaa verkottaa myös katonrajassa olevat raot.
Lumen kolaus talon perustuksia vasten voi toimia hidasteena. Lumijälkistä voi seurata millaista kulkua taloon tai talosta on. Joskus rapina voi jatkua, vaikkei lumijälkiä olisikaan. Kerran siivosin ystäväni kanssa heidän kesämökkiään ja metsähiiri oli vienyt kauniit keot lupiininsiemeniä yhteen sänkyyn. Jos hiirillä on hyvät varastot ja ne ovat asettuneet taloksi, niillä ei ole mitään tarvetta lähteä mihinkään.
Kokeile suihkuttaa esim. vanhaa hajuvettä eläinten kulkuväylille, etteivät toiset jyrsijät seuraa hajujälkiä sisälle.
Jos sinulla on lintujen ruokintapaikka, pidä se siistinä. Minä olen siirtynyt tarjoamaan linnuille kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska linnut viskoivat kuorellisia siemeniä maahan valikoidessaan sopivampaa siementä. Ilmeisesti kaikki kuoret eivät aukea yhtä helposti ja lintu tuntee nokassaan minkä saa helpoimmin auki ja hylätessään siemenen, ne tuiskivat niitä maahan. Käyttökelpoinen ruoka ja maahan jäänyt kuorikerros houkuttelee kaikenlaisia jyrsijöitä paikalle. Kuorittujen siementen kanssa ruokintapaikka on helppo pitää puhtaana. Kuoritut siemenet eivät tule kalliimmaksi. Yksi kilo kuorittuja siemeniä vastaa noin 2-2,5 kiloa kuorimattomia. Kuorellisissa siemenissä joutuu maksamaan ”roskista”/kuorista. Kuoritut siemenet ovat täyttä tavaraa.
Siisti ruokintapaikka ei estä jyrsijöitä tulemasta, mutta likainen ruokintapaikka voi houkutella niitä.
Jotkut joutuvat luopumaan ruokinnasta ainakin hetkeksi rottaongelmien vuoksi. Yksi vaihtoehto on viedä ruokinta kauemmas rakennuksista tai vaikka lähimetsään. Minulla oli kerran ruokintalaite omenapuussa. Jyrsijät kiipesivät puun runkoa pitkin suoraan ruokinta-automaatille. Ei hyvä. Ruokinta-automaatit kannattaa ripustaa niin että ne killuvat ilmassa ja ovat kaukana rungoista. Oravat kyllä keksivät oman konstinsa ruokinnoille pääsemiseen, mutta ne eivät ole samalla tavalla ongelmallisia talon rakenteissa. Oravat viihtyvät kyllä rakennusten vinteillä, mutta verkoilla nekin saa estettyä (jos haluaa).

Sitten kun torjuntatyöt on tehty eikä se yksin riitä, joudutaan siirtymään houkuttelemiseen eli loukuttamiseen.

En haluaisi loukuttaa eläimiä. Jokaisella eläimellä on arvo ja tärkeä merkityksensä luonnossa. Olen yrittänyt loitsuta jyrsijät pysymään loitolla talosta, mutta minulla taitaa olla väärät manaukset...

Puuliiterissä ja verstaassa ne saa mennä ja tulla, kun ymmärtäisivät olla pukkaamatta taloon. Talossa ne aiheuttavat potentiaalista riskiä, järsiessään sähköjohtoja, eristeitä tai höyrynsulkuja tai hääriessään keittiössä ruokatarvikkeiden kimpussa. Yksikin hiiri onnistuu rapinallaan viemään herkemmältä yöunet. Sitten yön valvoo kolinoita kuunnellen ja mielikuvitus lähtee laukkamaan: Montako hiirtä siellä on? Rakentavatko ne pesää sinne?

Hyvä syötti loukkuun on ruisleipä, joka on kastettu margariiniin tai voihin. Ilmeisesti rasva tuoksuu erityisen hyvältä jyrsijöiden nenään.
Kiinnitän ruisleivän loukkuun rautalangalla. Kun loukku laukeaa, syötti ei lennä pois vaan on käyttökelpoinen monta kertaa. Välttyy ylimääräiseltä säätämiseltä. Loukut kannattaa sijoittaa juuri sinne mistä arvelee hiirien kulkevan ja mistä rapina kuuluu. Loukku kannattaa sijoittaa 45 asteen kulmaan seinään nähden siten, että syötti on suoraan kulkuväylällä. Joskus loukkuihin ei tule mitään ja rapina jatkuu. Tarkista, että loukuista ei ole viety syöttiä. Kotihiiri on niin kevyt, että se voi napata syötin laukaisematta loukkua. Toisinaan on vain oltava kärsivällinen ja odotettava.
Pidän keittiössä aina viritettyä loukkua. Ajoittain hiiret eivät pidä mitään ääntä ja onkin yllätys, kun loukku napsahtaa.
Unohda muoviloukut. Ne ovat ihan leluja. Metsähiiri on aika iso, pieni muoviloukku ei tapa välittömästi vaan eläin jää kitumaan ja hiiri saattaa raahautua loukun kanssa ties minne. Käytän rotanloukkuja sen vuoksi, että jyrsijä olisi laakista vainaa.
On olemassa myös elävänä pyytäviä loukkuja, jolloin eläimen voi pyytää ja siirtää toisaalle, aika kauas.
Myrkyttäminen ei ole vaihtoehto. Myrkyn syönyt jyrsijä voi harhailla minne vaan ja sen voi syödä pöllö, haukka, kissa, koira, kärppä, kettu... mikä tahansa petoeläin. Kerran naapurini koira söi rotanmyrkkyä syöneen jyrsijän ja koirankin hengenlähtö oli lähellä.
Loukkuun jääneet jyrsijät kannattaa viedä ulos hyvälle paikalle tarjolle, josta esimerkiksi linnut tai kettu löytävät ne. Sitä kautta koen saavani edes pienen synninpäästön, kun tiedän eläinten pysyvän luonnon kierrossa ja toisten eläinten saavan elintärkeää ravintoa.