5. helmikuuta 2024

Näin irrottaudut älylaitteista osa 3/3: Sosiaalinen media ahdistuksen aiheuttajana

Teknologia auttaa monin tavoin, mutta digilaitteiden runsastunut käyttö voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Laitteiden jatkuva käyttö voi johtaa aivojen ylikuormitukseen ja aiheuttaa merkittäviä terveysongelmia, joista toipuminen voi viedä pitkään.

Monille nuorille, jos aikuisillekin, älypuhelin on elämän keskipiste. Arkiaamuisin näen nuorisoa heidän odottaessaan pysäkillä koulubussin saapumista. On surullisen – ja sairaan – näköistä, kun jokaisen pää kenottaa epäergonomisessa asennossa alas puhelinta tuijottaen. Kukaan ei juttele toisilleen.

Puhelimen käsittely on muuttunut monilla syvälle juurtuneeksi tavaksi. Se on erilaisten riippuvuuksien perusongelma: kun johonkin tottuu, ei osaa olla ilman. Reilun kymmenen vuoden aikana, siis saman ajan kuin älypuhelimet sosiaalisine medioineen ovat yleistyneet, teini-ikäisten ahdistushäiriöt ja masennus ovat yleistyneet. Laitteisiin koukkuuntuminen ja infotulva on lisännyt mielenterveyspalvelujen tarvetta ja medikalisaatiota eli lääketieteellistymistä. Asioista puhutaan terveyteen ja sairauteen liittyvillä käsitteillä, joka johtaa ylitutkimiseen ja ylidiagnostiikkaan, joista ei kuitenkaan todennäköisesti koidu terveyshyötyä.

Monilla nuorilla on ilmennyt kasvavia ongelmia kohdata toisia ihmisiä. He eivät esimerkiksi uskalla soittaa puhelimella puheluita tai kokevat ahdistusta joutuessaan kommunikoimaan ihmisten kanssa kasvokkain. On luonnollista, että sosiaaliset tilanteet pelottavat ja ahdistavat, jos niistä ei saa kokemuksia ja harjoitusta. Sosiaaliset taidot ovat vaativia oppia, ne eivät synny tekstaamalla. Minun sukupolveni ihmisten ei koskaan tarvinnut kiinnittää sosiaalisten taitojen kehittymiseen erityistä huomiota, koska kasvokkain kohtaaminen oli normaalia elämää. Nykynuoret eivät tätä harjoitusta saa, koska elämä ei ole enää ”normaalia”. He näpyttelevät ja tuijottavat laitteita. Nuoremmalla sukupolvella saattaa olla vaikeuksia ottaa kontaktia muihin ihmisiin myös esimerkiksi sen takia, että osa huoltajista antaa huomionsa lapsen sijasta puhelimelle. Toistuva puhelimen vilkuilu vaikuttaa siihen, kuinka paljon ja millä tavalla aikuinen puhuu lapsensa kanssa ja tekemisen sisältöön. Teot (tai tekemättömyys) kertautuvat. Jos esimerkiksi lapselle ei puhuta tarpeeksi tai hänelle ei lueta, hänelle kertyy vähemmän tavallista arkisanastoa ja kokemusta lähestyä muita.

Miksi sosiaalista mediaa kutsutaan sosiaaliseksi? Eihän toisten ihmisten elämän seuraaminen (tai tirkistely) ole sosiaalisuutta. Eikö some pikemmin altista yksinäisyyden, riittämättömyyden ja paitsi jäämisen tunteille? Sosiaalinen media ruokkii herkästi ihmisten alhaisia piirteitä: uteliaisuutta, juoruilunhalua, epävarmuutta, turhamaisuutta, kateutta ja ahneutta. Menee niin sanotusti tunteisiin. Voi syntyä itsetuntohäiriötä ja tunteita, että oma elämä ei ole mitään, kun kaikki muut ovat onnellisia. Tai sitten paheksutaan toisen postauksia ja puhutaan toisista pahaa. Ihmisten ajatukset pyörivät täysin epäolennaisten, toissijaisten ja mitättömien pikkuasioiden ympärillä. Lisätään siihen ulkonäkökeskeisyys, kuvamanipulaatiot, kiusaaminen ja ties mitä muuta… huomio kiinnittyy kielteisiin asioihin ja niitä haudotaan mielessä ja ajatuksissa.   

Tutkimuksen mukaan ihmiset tuntevat olevansa tavallista onnettomampia silloin, kun he viettävät paljon aikaa Facebookissa. Jos Facebookin käyttö laitetaan jäihin, tyytyväisyys elämään lisääntyy.

Kirjailija Johann Hari on kertonut siitä, kuinka hän meni Pariisiin katsomaan Mona Lisa -taulua huomatakseen, että se oli pysyvästi ison vellovan ihmismuurin takana. Ihmisiä ympäri maailmaa tönivät itsensä taulun eteen, jotta voisivat välittömästi kääntää sille selkänsä, ottaa selfien ja tapella itsensä pois ihmisjoukosta. Hari oli viettänyt taulun äärellä tunnin seuraten sivusta ihmisten käytöstä. Kukaan – siis ainutkaan ihminen – ei ollut katsonut taulua kymmentä sekuntia pidempään. Kaikilla oli vain valtava kiire napata selfie sen edessä.

Eräällä toisella kertaa hän kelluskeli Islannissa Blue Lagoonin kuumassa lähteessä lumihiutaleiden leijuessa ympärillä. Yhtäkkiä hän huomasi olevansa ihmisten sojottavien selfie-keppien keskellä. Ihmiset olivat laittaneet puhelimensa vedenpitäviin suojiin, poseerasivat ja postasivat. Jotkut tekivät live-striimiä Instagramiin.

Nuo ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset koettavat jatkuvasti osoittaa toisilleen jotain merkillistä teeskenneltyä onnea. Mitä järkeä siinä on? Elämä kuluu puhelinta tuijottaessa ja miettiessä, mistä ”huippuhetkestä” saisi vetävän valokuvan. Onko mielenrauhaa, jos jatkuvasti miettii, miltä elämä näyttää somessa? Moni ymmärtää, että elämä ei ole sellaista auvoa kuin millaisena sitä somessa esitetään, mutta silti show jatkuu.

Olen viime vuosina tullut entistä kriittisemmäksi kuvaamista kohtaan. Jos aikaisemmin otimme kuvia makeista jutuista, joita teimme, nykyään teemme makeita juttuja, jotta niistä saisi kuvia. Joskus tuntuu, että tuotamme sisältöä elämästämme sen sijaan että eläisimme sitä.” - bloggaaja Eeva Kolu

Ei ole tervettä vertailla jatkuvasti mitä toisilla on suhteessa itseen. Se lisää tyytymättömyyttä. Ihminen voi parhaiten, kun hän unohtaa itsensä. Sosiaalinen media vie juuri päinvastaiseen. Itseä peilataan toisiin, vertaillaan, arvostellaan ja luodaan mielikuvia: Lukikohan se mun julkaisun ja nyt se on suuttunut? Montakohan tykkäystä tai uudelleentwiittausta saan? Mitähän se sillä kommentilla tarkoitti? Miksi se noin reagoi? Joudutaan kummalliseen mielentilaan, jossa arvuutellaan toisten aivoituksia ja haetaan hyväksyntää (mm. peukutuksilla tai seuraajien määrillä), jota ei voi koskaan somesta saada.

 Ystäväni hauska kommentti antaa suhteellisuudentajua kuinka oudoksi elämä on mennyt:

Hauskuutan joskus itseäni ajattelemalla, että MISSÄ ihmeessä me oikein kerrottas uusista alkkareistamme ja verkkareistamme, jos somea ei olisi. Vietäisiin tuotekuva kirjeenä naapurin postilaatikkoon vai teipattaisiin kuva puhelintolppaan toistenkin naapureiden tiedoksi?”

Monikaan ei ostaisi kaupan hyllyllä tuotetta, jossa olisi vahingollisen tuotteen varoitustarrat: ”Iso mielenterveyden tasapainon menettämisen riski”. Monet kantavat sellaista kuitenkin jatkuvasti taskussaan.  

 

 Olosi helpottamiseksi kokeile jotain näistä:

  • Unohda FOMO (fear of missing out = vaille jäämisen pelko). Joillakin on tarve olla jatkuvasti sosiaalisessa mediassa pelätessään jäävänsä jostain paitsi. Ole iloinen paitsijäämisestä. Ajattele miten ihanaa on, kun ei tarvitse olla jatkuvasti lääppimässä ruutua miettien toissijaisia asioita vaan jää aikaa todelliselle elämälle.
  • Taistele vieroitusoireita vastaan: ahdistus, levottomuus, ärtyisyys, keskittymiskyvyttömyys aiheuttaa kiusauksen katsoa puhelinta, vaikkei siihen olisi mitään syytä. 
  • Itsekuri vahvistuu, kun sitä harjoittaa. Yleisesti ottaen haluamme helppoja ratkaisuja, mutta asiat jotka tekevät meidät onnelliseksi ovat asioita, jotka ovat hiukan vaikeita. Älä tee helppoja asioita vaan tärkeitä.
  • Joka kerta kun luet saapuvan viestin, kiinnitä huomiota hengittämiseesi. Viestien vastaanottaminen saattaa aiheuttaa tiedostamatonta hengityksen pidättämistä. Hengitämme keskimäärin 20 000 kertaa päivässä. Yhden täydellisen sisään- ja uloshengityssyklin tulisi kestää noin 11 sekuntia.
  • Tee hengitysharjoituksia, muista hengittää syvään ja rauhallisesti. 
  • Jos kärsit sosiaalisesta ahdistuksesta, siitä pois pääsemiseksi on olennaista vähentää kännykkäriippuvuutta ja harjoittaa aitoja sosiaalisia kontakteja. On varta vasten harjoiteltava sosiaalisia tilanteita, tunnesäätelyä, tylsyyden sietokykyä ja itsekuria. Pyydä siihen toisilta apua. Ohjautukaa yhdessä sosiaalisiin tilanteisiin, jossa toiset auttavat mukaan.
  • Juttele ystäviesi kanssa kasvokkain ja hae vertaistukea.
  • Levottomia ja pelokkaita ajatuksiaan ei tarvitse uskoa, ajatukset ovat muutettavissa. Ohjaa huomiosi muualle.
  • Ajatustensa ajatteleminen on tärkeä taito. Ei pidä uskoa ajatuksiaan totuuksina vaan erotettava hyödylliset, auttavat ja vahvistavat ajatukset.
  • Älä jää märehtimään ja puimaan ikäviä asioita. Unohda, ymmärrä, anna anteeksi ja mene eteenpäin.
  • Älä ole niin tuomitseva itseäsi tai toisia kohtaan.
  • Jos tunnet itsesi apeaksi, älä tuijota ruutua vaan lähde lenkille tai pyydä kaveri kahville. Aloita uusi harrastus tai lue paperista kirjaa.
  • Juttele tuntemattomille ihmisille. Puhuttele ihmisiä joukkoliikenteessä, kahvilassa tai ruokakaupassa. Sano jotain kivaa tai hassua. Hymyile tai tervehdi. Olosi paranee. Ihmisillä on valtavasti hyvää annettavanaan toisille kasvokkaisissa kohtaamisissa.
  • Älä ota itseäsi niin vakavasti. Naura itsellesi.
  • Lakkaa monisuorittamasta. Älä esimerkiksi katsele kahta tai kolmea näyttöä yhtä aikaa (TV/tabletti/kännykkä).
  • Vastusta kiusausta tarkistaa internetistä jotain epäolennaista triviaalia tietoa. Anna asian vaan olla.
  • Lakkaa tuhlaamasta aikaasi FB:ssä, TikTokissa, Pinterestissä, X:ssä, Instagramissa jne. Aseta rajat. Päätä esimerkiksi, että olet sosiaalisessa mediassa vain tietokoneelta käsin ja vain tiettynä viikonpäivänä tietyn minuutti tai tuntimäärän. Laita merkille kuinka aikaa vapautuu elämässäsi muuhun. 
  • Pidä kokonaan some-taukoa. Saat etäisyyttä ja suhteellisuudentajua. Iso-Britannian Bath yliopistossa  tehtiin tutkimus, jossa selvisi, että kun ihmiset lopettivat sosiaalisen median käytön vain yhdeksi viikoksi, heidän hyvinvointinsa parani ja ahdistus helpottui merkittävästi. Joillekin tutkimukseen osallistuneille tämä merkitsi noin yhdeksän tunnin vapautumista viikosta, joka muuten olisi kulunut sosiaalisen median selaamiseen.
  • Älä seuraa somessa henkilöitä, jotka ovat itse täydellisyyksiä tai jotka aiheuttavat pahaa mieltä.
  • Piilota seuraamiesi henkilöiden julkaisut, jos et halua poistaa tai estää heitä.
  • Poista ilkeät, vähättelevät ja tuomitsevat kommentit.
  • Seuraa ihmisiä, joiden sisällöstä nautit.
  • Mitä tahansa tapahtuukin, älä ota siitä itseesi. Loukkaukset kertovat puhujasta eivät vastaanottajasta.
  • Älä anna puhelimen kasvaa lapsesi käteen kiinni.
  • Unohda digilaitteet, kun olet lapsen seurassa.
  • Unohda digilaitteet, kun olet toisten seurassa.
  • Unohda digilaitteet ylipäätään.
  • Keskittymisen tueksi (paradoksaalisesti…) sovelluksia: 

https://www.forestapp.cc/ tai https://plantie.app/ Valitse aika jolloin et voi avata sovelluksia, sinä aikana puut ja kasvit kasvavat.

https://one-sec.app/ "Yks sekka" -sovellus pakottaa pysähtymään ja hengittämään ennen sovelluksen avaamista ja auttaa hetken antaman harkinnan kautta vähentämään somen käyttöä.

  • Älä täytä luppoaikaasi puhelimella. Salli itsesi pitkästyä ja arvosta sitä.
  • Luo varta vasten taukoja ja ”tyhjiä hetkiä” jolloin tuijotat kauas horisonttiin tekemättä mitään muuta (silmälihakset mutta myös aivot rentoutuvat).
  • Opettele olemaan yksin ja sinut itsesi kanssa. Tasapainoisen persoonan kehittyminen edellyttää aikaa, jolloin emme ole alttiita ulkoisille ärsykkeille. Monet ihmiset ovat ylivirittyneitä ihan sen takia, koska ärsykkeitä on valtavasti. Lakkaa suorittamasta ja tekemästä jatkuvasti jotain.
  • Ennen kuin lähetät viestin kenellekään, mieti onko se oikeasti tarpeellinen. Arvosta omaa aikaasi ja vastaanottajan. Onko informaatio oikeasti jakamisen arvoista?
  • Tämä on itsestäänselvyys, mutta sanotaan se nyt silti: lakkaa valokuvaamasta ruoka-annoksiasi.
  • Montako valokuvaa puhelimellasi on? Mikä on tarpeeksi?
  • Vietä aikaa hiljaisessa ja luonnonläheisessä paikassa. Se auttaa tarkkaavaisuuteen, muistamiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Luonnossa rauhoittuu, tarkkaavaisuus ja muisti elpyy ja yleinen hyvinvointi ja mielenhallintakyvyt lisääntyvät. Aivot rentoutuvat, kun saa olla vapaa jatkuvalta ulkoisten ärsykkeiden pommituksilta. Ympäristöä katsellessa ja ihaillessa ajatukset suuntautuvat itsestä poispäin ja itsensä unohtaminen on terve tila.