Mielipidekirjoitukseni tämän päivän Aamulehdessä.
Aamulehti kertoi 17.2. ilvespoikuehavainnoista perheen kodin pihalla. Hienoa, että Sonja Sulankivi suhtautuu ilveksiin uteliaasti ja arvostavasti ja haluaa elää rinnakkain luonnon kanssa.
Artikkeli herättää kuitenkin muutaman kysymyksen, joihin on hyvä vastata, jotta lukijat saisivat täydemmän kuvan ilveksistä. On luonnollista, että ilvesten käyttäytyminen herättää epävarmuutta, kun kohtaamiset ovat uusia. Ilvesten kanssa eläminen tarkoittaa myös pientä asennemuutosta: emme voi odottaa niiden käyttäytyvän ihmisen ehdoilla. Kun hyväksymme tämän, rinnakkaiselo on paljon helpompaa.
Ilvesten näkyminen valvontakamerassa kertoo lähinnä siitä, että alue on tarpeeksi rauhallinen niiden liikkumiseen. Totta kai ilves voi kävellä rauhassa hiljaisen pihan poikki. Jutussa kerrottu imettäminen on hiljaista istumista paikallaan. Siitä ei tule ääniä tai liikkeitä, jotka paljastaisivat ihmisten läsnäolon. Yskäisy tai seisomaan nousu olisi riittänyt, silloin ilves olisi ymmärtänyt, että paikalla on ihminen ja kadonnut hetkessä.
Ilvekset eivät aiheuta häiriötä pelkällä olemassaolollaan, ne vain elävät luonnollista elämäänsä. Eläimillä on oikeus liikkua vapaasti. Vaikka ilvekset ovat vilkkaimmillaan iltahämärässä, myös päiväliikkuminen on niille luonteenomaista.
Artikkelissa ihmetellään, olisiko ilves tullut sisään avoimesta ovesta. Todennäköinen selitys ilveksen lähestymiselle on paljon yksinkertaisempi: ikkunat heijastavat metsää. Ilves ei nähnyt sisälle eikä tiennyt ihmisten olevan läsnä. Oven avaus olisi riittänyt karkottamaan sen välittömästi.
Ilvekset eivät osaa pelätä autoja tai paikallaan jököttävää, puhelinta kädessään pitävää ihmistä. Auton sisällä istuvat ihmiset eivät näytä eläimille uhkalta, vaikka ääni kuuluukin avoimen ikkunan kautta. Ihmishahmo ei erotu autosta tunnistettavasti, se on vain osa metallista kokonaisuutta. Jos henkilö olisi noussut autosta ulos, heilutellut käsiään ja ottanut muutaman askelen eläinten suuntaan, ne olisivat varmasti lähteneet välittömästi. Ilvekset väistävät ihmistä, kun ihminen tekee itsensä näkyväksi.
Jos talon asukkaat eivät halua ilveksiä lähelleen, heidän on johdonmukaisesti mentävä ulos ja ajettava ilvekset pois. On karjaistava, näytettävä isolta, heiluteltava käsiä ja juostava vähän matkaa perään. Eläimet oppivat pian väistämään talon lähiympäristöä.
Kun asukkaat haluavat elää sovussa ilvesten kanssa, heidän kannattaa jatkaa kuten tähänkin asti. Aito rinnakkaiselo tarkoittaa, että ihminen mukauttaa omaa käytöstään. Ilveksiä on hienoa seurata juuri sellaisina kuin ne ovat: omilla ehdoillaan elävinä villeinä eläiminä.
Medialta toivoisi, että ilveksistä ja muista kookkaista nisäkkäistä kertoessa haastateltaisiin ensisijaisesti riippumattomia luontoasiantuntijoita metsästäjien sijaan. Näin lukijat saisivat tieteellisesti perusteltua tietoa eläinten merkityksestä luonnossa ja ravintokierrossa. Artikkelin lopetus metsästäjän kommenttiin ilvesten määrän kasvamisesta luo tarpeettoman uhkakuvan. Tämä on metsästäjille tyypillinen tapa korostaa ilvesten lukumääriä, kenties siksi, että näin koetetaan helpottaa metsästyskiintiöiden kasvattamista. Tutkijoilla sen sijaan on objektiivista tietoa luonnonvaraisten eläinten elintavoista ja ekologisesta merkityksestä.
Ilvesten ja ihmisten rinnakkaiselo on mahdollista, kun ymmärrämme eläinten – ja oman – käyttäytymisen ja toimimme sen mukaisesti.
**
Aamulehti muutti otsikon ja lyhensi juttua. Muokattu mielipidekirjoitus + siihen liittyvä keskustelu löytyy täältä.
