Mielipidekirjoitus: Ilvekset väistävät ihmistä, kun ihminen tekee itsensä näkyväksi

Mielipidekirjoitukseni tämän päivän Aamulehdessä.

Aamulehti kertoi 17.2. ilvespoikuehavainnoista perheen kodin pihalla. Hienoa, että Sonja Sulankivi suhtautuu ilveksiin uteliaasti ja arvostavasti ja haluaa elää rinnakkain luonnon kanssa.

Artikkeli herättää kuitenkin muutaman kysymyksen, joihin on hyvä vastata, jotta lukijat saisivat täydemmän kuvan ilveksistä. On luonnollista, että ilvesten käyttäytyminen herättää epävarmuutta, kun kohtaamiset ovat uusia. Ilvesten kanssa eläminen tarkoittaa myös pientä asennemuutosta: emme voi odottaa niiden käyttäytyvän ihmisen ehdoilla. Kun hyväksymme tämän, rinnakkaiselo on paljon helpompaa.

Ilvesten näkyminen valvontakamerassa kertoo lähinnä siitä, että alue on tarpeeksi rauhallinen niiden liikkumiseen. Totta kai ilves voi kävellä rauhassa hiljaisen pihan poikki. Jutussa kerrottu imettäminen on hiljaista istumista paikallaan. Siitä ei tule ääniä tai liikkeitä, jotka paljastaisivat ihmisten läsnäolon. Yskäisy tai seisomaan nousu olisi riittänyt, silloin ilves olisi ymmärtänyt, että paikalla on ihminen ja kadonnut hetkessä.

Ilvekset eivät aiheuta häiriötä pelkällä olemassaolollaan, ne vain elävät luonnollista elämäänsä. Eläimillä on oikeus liikkua vapaasti. Vaikka ilvekset ovat vilkkaimmillaan iltahämärässä, myös päiväliikkuminen on niille luonteenomaista.

Artikkelissa ihmetellään, olisiko ilves tullut sisään avoimesta ovesta. Todennäköinen selitys ilveksen lähestymiselle on paljon yksinkertaisempi: ikkunat heijastavat metsää. Ilves ei nähnyt sisälle eikä tiennyt ihmisten olevan läsnä. Oven avaus olisi riittänyt karkottamaan sen välittömästi.

Ilvekset eivät osaa pelätä autoja tai paikallaan jököttävää, puhelinta kädessään pitävää ihmistä. Auton sisällä istuvat ihmiset eivät näytä eläimille uhkalta, vaikka ääni kuuluukin avoimen ikkunan kautta. Ihmishahmo ei erotu autosta tunnistettavasti, se on vain osa metallista kokonaisuutta. Jos henkilö olisi noussut autosta ulos, heilutellut käsiään ja ottanut muutaman askelen eläinten suuntaan, ne olisivat varmasti lähteneet välittömästi. Ilvekset väistävät ihmistä, kun ihminen tekee itsensä näkyväksi.

Jos talon asukkaat eivät halua ilveksiä lähelleen, heidän on johdonmukaisesti mentävä ulos ja ajettava ilvekset pois. On karjaistava, näytettävä isolta, heiluteltava käsiä ja juostava vähän matkaa perään. Eläimet oppivat pian väistämään talon lähiympäristöä. 

Kun asukkaat haluavat elää sovussa ilvesten kanssa, heidän kannattaa jatkaa kuten tähänkin asti. Aito rinnakkaiselo tarkoittaa, että ihminen mukauttaa omaa käytöstään. Ilveksiä on hienoa seurata juuri sellaisina kuin ne ovat: omilla ehdoillaan elävinä villeinä eläiminä.

Medialta toivoisi, että ilveksistä ja muista kookkaista nisäkkäistä kertoessa haastateltaisiin ensisijaisesti riippumattomia luontoasiantuntijoita metsästäjien sijaan. Näin lukijat saisivat tieteellisesti perusteltua tietoa eläinten merkityksestä luonnossa ja ravintokierrossa. Artikkelin lopetus metsästäjän kommenttiin ilvesten määrän kasvamisesta luo tarpeettoman uhkakuvan. Tämä on metsästäjille tyypillinen tapa korostaa ilvesten lukumääriä, kenties siksi, että näin koetetaan helpottaa metsästyskiintiöiden kasvattamista. Tutkijoilla sen sijaan on objektiivista tietoa luonnonvaraisten eläinten elintavoista ja ekologisesta merkityksestä.

Ilvesten ja ihmisten rinnakkaiselo on mahdollista, kun ymmärrämme eläinten – ja oman – käyttäytymisen ja toimimme sen mukaisesti.

 

**

Aamulehti muutti otsikon ja lyhensi juttua. Muokattu mielipidekirjoitus + siihen liittyvä keskustelu löytyy täältä.  

 

Mielipidekirjoitus: Kansalaisvalvonnan tärkeys ilvesten suojelussa korostuu

Ohessa mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin eilen Nokian Uutisissa ja Aamulehdessä. 

 Kuva Unsplash Zdeněk Macháček

Nokian Uutisissa (30.7.)ja Aamulehdessä (1.8.) ollut uutinen ”Kaksi kissaa kuollut ilveksen tappamana Tottijärvellä” oli todellinen mätäkuun juttu. Kissat kulkevat luonnossa tappamassa lintuja parhaimpaan poikasaikaan ja jutussa nostetaan kissojen kohtalo pääaiheeksi. Jutussa olisi pitänyt kertoa kissanomistajan vastuusta sekä käyttää lähdekritiikkiä ja punnita mitä tarkoitusta varten juttu oli tehty.

Suomessa on arviolta 800 000–1 300 000 kissaa. Kissat tuottavat mielihyvää omistajilleen ja on ymmärrettävää, että niiden kuolema aiheuttaa surua. Kissaa voi pitää vapaana taajaman ulkopuolella, mutta lain mukaan kissanomistajalla on lemmikistään huolenpitovelvollisuus, eli kissaa ei saa pitää vapaana ilman valvontaa.

Kissat eivät kuulu Suomen luontoon, vaan ne luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, jotka tappavat Suomessa miljoonia lintuja vuosittain. Tämä vaikuttaa voimakkaasti luonnon monimuotoisuuteen. Ilves sen sijaan on osa Suomen luontoa ja sillä on positiivisia vaikutuksia ekosysteemiin. Ilvekset pitävät kurissa ylisuurta kauriskantaa, joka levittää punkkeja ja borrelioosia. Ilvesalueilla esiintyy myös merkittävästi vähemmän supikoiria, minkä vuoksi maassa pesivien lintujen kannat voivat paremmin.

Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakosken kommentti ilvesten ”järjettömästä määrästä” on subjektiivinen ja liioiteltu. Kukaan ei tiedä todellista ilvesten lukumäärää, sillä yksittäisten ilvesten liikkumisalueet kattavat usein monen kunnan alueen. Pikemminkin riistakameroita on järjetön määrä, minkä vuoksi ilveshavaintoja tehdään useammin kuin ennen. Se ei kerro kantojen kasvusta. Alakoski ei perustele, miksi ekosysteemille hyödyllisen ilveksen kantaa pitäisi pienentää. Ilvekset eivät ole ihmisille riski tai turvallisuusuhka.

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa. Viime syksynä, kun Riistakeskus myönsi luvan tappaa 300 ilvestä, suomalaiset äänestivät ilveksen puolesta kukkaroillaan ja lahjoittivat Suomen luonnonsuojeluliiton keräykseen historialliset 52 000 euroa. Tämän ansiosta luonnonsuojelupiirit ja yhdistykset pystyivät valittamaan ilvesten pyyntiluvista ja toukokuussa hallinto-oikeus kumosi kaikki Pirkanmaalle myönnetyt luvat. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin. Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin.

Kansalaiset ja yhdistykset joutuvat valvomaan, että poliitikot ja viranhaltijat noudattavat lakia. Ilvesten kannanarviot perustuvat tällä hetkellä metsästäjien laskentoihin, joita mikään puolueeton taho ei valvo. Jälkihavainnointi ei täytä luotettavuuden edellyttämiä puolueettomuuden vaatimuksia. On kuin kettu olisi laitettu vahtimaan kanalaa.

Metsästyksellä on ollut pitkään niin iso rooli maaseudun kulttuurissa, että sitä kritisoivia mielipiteitä kuullaan harvoin, vaikka aihetta olisi. Riistakeskuksen toiminta tulee siirtää Ympäristöministeriön alaisuuteen ja metsästäjien etujärjestöistä riippumattomille lupaviranomaisille. Tarvitsemme keskustelua metsästyksen eettisyydestä ja kestävyydestä. Onneksi mielipideilmasto on muuttumassa luonnonsuojelua suosivampaan suuntaan ja tätä kulttuurista muutosta on hyvä tukea ja viedä eteenpäin.

Kesäkuulumisia: kun joka ikkunasta tulvii valoa

Tänä vuonna kevät oli säiltään erikoinen. Huhtikuussa jyrisi ukkonen järven ollessa vielä jäässä. Tuli takatalvi ja joutsen hautoi lumi selässään. Oli epätavallisen pilvinen ja vähäaurinkoinen kevät ja sen yli hypättiin vauhdilla. Sitten mentiin toiseen äärilaitaan: toukokuussa oli ennätykselliset 16 hellepäivää eikä sadetta tullut lainkaan. Kesäkuussakin oli helteitä. Epätavallisen aikaisten hellejaksojen vuoksi kukat ovat kukkineet nopeasti ja poikkeuksellisen aikaisin. 

Sisäinen ajantajuni on mennyt sekaisin. Välillä on mietittävä mitä päivää tai kuukautta eletään, kun ensimmäiset ahomansikat ovat olleet poimittavissa pari viikkoa ennen juhannusta ja normaalisti heinäkuun lopussa kukkivat kukat ovat jo kukkineet. Mietityttää, miten eläimet selviytyvät, jos poikaset syntyvät entisen rytmin mukaan, mutta esimerkiksi helteiden vuoksi hyönteisten toukkien esiintyminen ajoittuu eri hetkeen. Ehkä ne eivät selviydykään ja tuo on taas yksi monista syistä, miksi eläinten määrä jatkuvasti vähenee.

Ilmastonmuutoksen eteneminen tuo lisää ääreviä sääilmiöitä, tulee paljon lunta, on kovat pakkaset, helteitä, sateetonta ja sitten kaatosateita ja tulvia. Suomessa ollaan hyvin pian hätää kärsimässä esim. jos helteet pitkittyvät ihan jo siksikin, koska järvet ovat reheviä ja verraten matalia. Sinileväkukinnat tuottavat heti ongelmia ei vain uimareille tai helteistä virkistystä kaipaaville vaan kaikelle vedensaannista riippuvaiselle toiminnalle. Sinilevä ei ole levä vaan syanobakteeri, joka tuottaa erilaisia myrkyllisiä aineita. Leväkukinnat ovat suuri riski koti- ja luonnoneläimille, jotka eivät osaa varoa leväistä vettä. Eikä syötäviä kasveja voi kastella myrkyllisellä vedellä.

Jokainen voi kuvitella mitä kuivuus ja puhtaan veden pula aiheuttaa ruoan saatavuudelle ja sen hinnalle, kun samaan aikaan ulkomaillakin on kuivuuskausia, maastopaloja, luonnonkatastrofeja ynnä muita konflikteja. Ilmasto- ja ympäristöongelmat tulevat vaikuttamaan kaikkien maiden aiemmin tunnettuihin ominaisuuksiin ja resursseihin. Ruoan saatavuus ja hinnannousu tulee olemaan vain yksi murhe, jos muutoksia ei saada aikaan. Esimerkiksi lääkkeiden raaka-aineita tulee Intiasta, jossa on ollut yli 50 asteen helteitä.

Mutta meteorologit ne vain ilmoittavat iloisena helteistä varmaankin ajatellen ihmisten lomasäitä, viis ympäristökatastrofista. Tällaisessa maailmantilanteessa on iso ristiriita, kun monet suomalaiset nauttivat lämpimästä ilmasta.  

Tarvitsemme poliittisilta päättäjiltä juuri nyt valtavan kunnianhimoisia toimia sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta meillä on pahainen Orpon hallitus. Sen jo tiesi ennen vaaleja mitä siitä seuraa, jos kokoomus ja perussuomalaiset pääsevät huseeraamaan, mutta on silti epätodellista, miten kovat arvot puolueilla oikeasti on. Kunpa ihmiset miettisivät todella, ketä äänestävät eivätkä antaisi vaalipuheiden sokaista.

Kovasti puhutaan velan taittamisesta, kestävyyysvajeesta ja talouden kuntoon laittamisesta, mutta millään niistä ei ole mitään merkitystä, jos meillä ei ole kantokykyistä ekosysteemiä. Kaiken keskiössä pitäisi olla luonnon elinvoimaisuuden ja ilmastotoimien parantaminen. Meillä ei olisi varaa hellittää yhtään ja toimia pitäisi lisätä. Mutta hallitus sen kun peruuttaa. Se ohjaa miljoonia euroja ympäristölle haitallisiin tukiin kuten metsäjäteille (UPM, Stora Enso ja Metsä Group, jotka ovat voittoa tekeviä yrityksiä) jotka aiheuttavat luontokatoa ja liikahakkaavat metsiä. Myös lentoliikennettä, turpeenkäyttöä, turkistarhausta ja eläintuotantoa tuetaan. Erikoisia valintoja. Säästöjä ja yhteiskuntamuutoksia voisi tehdä varsin toisella tavalla.

Miksi olemme luoneet systeemin, jossa luonnon tuhoaminen kasvattaa taloutta? Sen pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos tuhoaa luontoa, sen pitäisi näkyä negatiivisena vaikutuksena talouteen ja siitä pitäisi aiheutua sanktioita. Koko talousjärjestelmä olisi muutettava niin, että lakattaisiin hakemasta jatkuvaa kasvua ja keskityttäisiin ihmiskunnan ja luonnon hyvinvointiin maapallon kantokyvyn rajoissa. Elinvoimainen ja terve luonto on kestävän talouden ja hyvinvoinnin perusta.

Orpon hallitus ei ainoastaan tee minimaalisen vähän hyvien asioiden puolesta vaan hartiavoimin edistää negatiivisia asioita. Se on peruuttanut ilmastotoimia ja leikkaa ympäristön- ja luonnonsuojelusta, joka tulee viime kädessä paljon kalliimmaksi. Hallitus lupasi pysäyttää luontokadon ja suojella valtion viimeiset vanhat metsät, mutta se vääristelee vanhojen metsien luokittelukriteerejä sellaisiksi, että hallitus välttyy suojelemasta Etelä-Suomesta mitään. On vaarana, että viimeiset luonnonmetsät muuttuvat avohakkuiksi ja selluksi. Lisäksi hallitus on myös vastustanut luonnon tilaa parantavaa EU:n ennallistamisasetusta ja siinä olisi heikennetty Suomen luonnon lisäksi koko Euroopan luonnon tilaa. 

Onneksi elämässä on valtavasti asioita joista iloita.

Kiitos Kari Leolle metsätähden kuvasta.

Ennallistamisasetus meni läpi ja se on voitto koko Euroopan luonnolle! Se oli hilkulla, vain yhdestä äänestä kiinni. Luontokato ei pysähdy jäljellä olevien luonnontilaisten alueiden suojelulla, joten asetuksella velvoitetaan EU:n jäsenmaita tekemään riittäviä toimia luonnon ekologisesti hyvän tilan saavuttamiseksi eri elinympäristöissä.  

WWF:n lehdessä kerrotaan, että EU on tehnyt luonnon hyväksi enemmän kuin yksikään Suomen hallitus:

"Vaikka saamme lukea luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta synkkiä uutisia, ympäristön tila niin Suomessa kuin globaalisti olisi vielä tukalampi ilman Euroopan unionia.”  

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen saanut lukuisia yhteydenottoja lähialueen asukkailta. Naapurustossa asuu joukko ihmisiä, joilla on huoli luonnon tilasta ja jotka haluavat puolustaa sitä. Olen todella yllättynyt ja ilahtunut! On hienoa antaa ja saada tukea ja toimia hyvän puolesta yhdessä. On mielenkiintoista kuulla tarinoita kuinka henkilöt ovat päätyneet näkemään asioita uusin silmin.  

Varsinainen jymyjuttu on ollut se, kun luonnonsuojelualueeni viereinen metsä suojeltiin! Sellaista onnea en ole osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Joten arvaatte, että liitelen pilvissä. Kiitos viisaalle ja sydämelliselle maanomistajalle ja kaikille suotuisille asioidenkäänteille, että maailmaan saatiin lisää rauhaa ja rauhoitettuja alueita. 💓   

Marraskuussa kerroin koostavani valituksia Pirkanmaalle myönnetyistä ilvesten tappoluvista. Toukokuussa tuli päätös, jossa hallinto-oikeus kumosi kaikki tappoluvat! Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin ja hallinto-oikeus totesi, että syitä ilvesten metsästämiseen ei ollut. Maa- ja metsätalousministeriö ja riistakeskus yrittivät siis rikkoa tai kiertää lakia. Tavallisten kansalaisten on oltava hereillä ja valvottava, että poliitikot ja viranhaltijat (ja metsästäjät) noudattavat lakia. Aikamoista.

Elämme sellaisia aikoja, että on entistäkin tärkeämpää tukea ympäristöjärjestöjä jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Ihan tavalliset vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset huolehtivat luonnosta ja siitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Mitä enemmän meitä on, sen isomman muutoksen voimme saada aikaan. Elämä muuttuu mielekkääksi, kun toimii luontoa kunnioittaen. Luontoystävällinen elämäntapa luo tasapainoa ja tyydytystä elämään.

Oravanmarjan kukinto. Kuva Kari Leo.

Tänä vuonna sammakot tekivät kutuja postilaatikon viereiseen ojaan. Kuivuuden aikana kannoin huolta nutipäiden pärjäämisestä. Ehtisivätkö nutipäät kehittyä pikkusammakoiksi ennen kuin ojat kuivuisivat? Selvisi, että onkin hyötyä siitä, että tieurakoitsijat kaivoivat ojat huonosti viettäviksi. Ojiin muodostuu lätäköitä ja nutipäät selvisivät pikkusammakoiksi.   

Kesässä on ihanaa muun muassa se, kun saa pitää ikkunaa auki ja kuulla sisälle luonnon äänet, lintujen laulun, puiden lehtien kahinan ja eläinten liikkeet. Kun koko talven on tehnyt parhaansa pitääkseen lämmön sisällä ja luukut tiiviisti kiinni, niin kesällä tulee suuri vapauden tunne pelkästä ikkunan aukipitämisestä. Tuleekohan kerrostaloasujan koskaan ajateltua moista asiaa?

Sekin on ihanaa, kun iltamyöhään joka ikkunasta tulvii valoa. Voi lukea kirjaa sytyttämättä lamppua. Välillä voi laskea kirjan kädestään ja vain ihailla epäuskoisena valon tulvaa. Ulkona havisevat haavanlehdet tekevät sisäseinille elävän taideteoksen, kun lehdet vilkuttavat ja muuttavat valoa ja varjoja.

Tiedättehän kuinka mediassa ilmoitetaan aina ”Suomi mainittu”, kun Suomi vilahtaa ulkomaisissa medioissa? Pitänee ottaa kaava käyttöön: ”Kaarina mainittu” (Alhonlahden ulkopuolella). Sadat suomalaiset ilmoittivat suosikkikirjojaan Ylelle ja Irti oravanpyörästä -kirjani mainittiin. Jee! Sydämellinen kiitos ilmoittajalle! 😍

Loppuun Brad Paisleyn So many summers -biisi. Meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Jos leikittelee ajatuksella, että eläisi vaikkapa 70-vuotiaaksi (joka sekään ei tietenkään ole taattua), montako kesää sinulla on jäljellä? Eli: What are you waitin´ for? Mitäs enää odottelet, tartu hetkeen!

 

Miten suhtautua suurpetoihin ja muihin eläimiin?

 

Photo by Zdeněk Macháček on Unsplash

Tiistaina 26.3. Yle uutisoi ”röyhkeistä” poroista, jotka menivät asukkaan pihalle ruokailemaan. Kun hiukan myöhemmin palasin uutiseen antaakseni siitä palautetta toimitukseen, Yle olikin jo korjannut uutisen ja poistanut röyhkeys-maininnat.

Tänäkin päivänä on siis mahdollista, että toimittaja kuvittelee poron ymmärtävän kulkevansa jonkun toisen omistamalla maalla ja tekevänsä ihmiselle tahallaan kiusaa.

Viime viikkoina on Aamulehden Moro-liitteessä uutisoitu viikko toisensa perään siitä, että metsästä on löytynyt kauriinraatoja ilveksen tai ahman jäljiltä. Miksi on olevinaan ihmeellistä ja uutisoimisen arvoinen asia, että pedot syövät toisia eläimiä elääkseen?

Alma Media teki hiljattain sivun jutun suden levittäytymisestä Pirkanmaalle. Uutinen kimmahti ilmeisesti siitä, kun joku autoilija oli ottanut kännykkäkameralla videokuvaa sudesta, joka oli valtatie 12:lla jäänyt hirviaitojen väliin ja yritti etsiä reittiä ulos. Sudesta ei ollut haittaa kenellekään, se pelkäsi ja yritti vain päästä ihmisten rakentamasta ansasta pois. Ihminen siinä oli haitantekijänä.  

Nyt on tullut muutamia hallinto-oikeuden päätöksiä liittyen ilveksen viime syksyn ”kannanhoidolliseen” metsästykseen, osa on vielä tulematta. Hallinto-oikeus on katsonut, että lupien myöntämisiin ei ole ollut kestävää perustelua. Riistakeskus on toiminut väärin. Karhun metsästysluvatkin ovat saman perusteen takia jäissä. Hienoa!   

Jos eläinkannat saavat korjaantua ja vahvistua, tulevaisuudessa tulee yhä enemmän kohtaamisia villieläinten kanssa. Kohtaamisia tulee myös koska ihmiset muuttavat jatkuvasti eläinten reviireille tuhoten ja pirstoten luontoa erilaisilla hankkeillaan. Kun samaan aikaan metsästäjät haluaisivat tappaa enemmän hirviä, pedot joutuvat etsimään korvaavaa saalista kotieläimistä. Voisin kuvitella, että metsästäjien agendaa palvelee ihmisten petoihin liittyvät väärinkäsitykset ja pelot, jotta he pääsisivät myös petojahtiin.

Osa suomalaisista käsittelee verraten huonosti sitä, että elämme yhdessä tässä maassa ja tällä planeetalla toisten eläinten kanssa. Monilla on huono ymmärrys siitä miten pitäisi suhtautua, kun peto osuu kohdalle. Suomessa olisi korkea aika löytää jonkinlaista kulttuurillista yhteisymmärrystä siitä kuinka elää eläinten kanssa yhdessä. Siihen tarvitaan opetusta ja koulutusta. Suomessa ei edes ole mikään ”paha tilanne”. Pedoilla se paha tilanne on, kun ne yrittävät selvitä ihmisten määräämässä maailmassa. Kuka on antanut ihmisille oikeuden määrätä kaikesta?

Luin Ryövärikarhu ja murhaajapuu -kirjaa, jossa tietokirjailija Mary Roach kiertää eri puolilla maailmaa selvittämässä ihmisten ja eläinten kohtaamisia. Tarinoista saa suhteellisuudentajua.

Tiibetin ylängöllä buddhalaiset paimentolaiset paimentavat karjaansa kesälaitumille. Tällöin heidän kotinsa ovat pitkiä aikoja tyhjillään. Kotiin palatessaan he saattavat todeta maakarhujen murtautuneen koteihinsa. Silti ihmiset eivät halua, että eläimiä ”rangaistaan”. Siellä on virkamiehiä jotka vastaavat eläinten hyökkäysten torjunnasta. Jos virkamies kutsutaan hätiin ja saapuessaan hän huomaa karhun seisovan nujertuneen ihmisen päällä ja raatelevan häntä, virkamies ei ammu karhua. Uskontonsa mukaan hänellä ei ole oikeutta ratkaista, kumman henki on tärkeämpi, ihmisen vai karhun.

Intiassa kuolee joka vuosi noin 500 ihmistä jouduttuaan villinorsujen tielle. Intian metsänvartijat selvittävät tapauksia, mutta he eivät tapa kuoleman tai vamman aiheuttanutta norsua. Valtio maksaa korvauksia uhrien omaisille.

Norsut koettavat elää suurten metsiköiden jäännöksissä. Aikoinaan Intiassa oli suuret metsät, jotka ulottuivat maan halki (niin Suomessakin ennen…). Tämä ”norsukäytävä” on aikojen saatossa katkeillut ja supistunut. Sitä on pienentänyt teeviljelmät, sotilastukikohdat ja uudet asumisyhteisöt. Norsujen asuinalueet muuttuvat ihmisten ympäristöiksi. Norsut joutuvat kulkemaan käytävässä kuin kuulat pelikoneessa, ansojen ja mutkien kautta. Luonnosta ei löydy enää tarpeeksi ravintoa (yksi norsu voi syödä 120 kg kasvisravintoa vuorokaudessa), joten norsut lähtevät vaeltamaan kyliin ja syövät ihmisten pelloilta ja puutarhoista ja murtautuvat ihmisten koteihin.

Ihmisten tiedostamista koetetaan parantaa ja heille opetetaan parhaita keinoja ihmisten ja norsujen yhteenottojen liennyttämiseen. Kun kyläläinen havaitsee norsun, hänet ohjeistetaan soittamaan norsuntorjuntapartio paikalle, jotka paimentavat norsut metsän suuntaan. Kuolemantapaukset tapahtuvat sillä välin, kun torjuntapartio ei ole vielä ehtinyt paikalle, kun ihmiset alkavat sooloilla kuten kivittää norsuja tms. Parempiin toimintatapoihin kuuluu lauman lähestymisestä varoittavien sensorien käyttö, lisäksi siellä koetetaan jatkaa metsien palauttamista ja suojelualueiden perustamista.

Kun kyläläisiltä kysytään heidän mielipiteitään kyliin saapuvista norsuista, 75 % haastatelluista ilmoitti suhtautuvansa niihin myötämielisesti. Hinduilla on norsupäinen Ganesh-jumala ja he suhtautuvat eläimiin kuin jumalaan, ei niitä pidä tappaa. ”Me sanomme vain namaste (=kiitos), ole hyvä ja lähde pois.”

Kun leopardit ovat syöneet ihmisiä, Intiassa erotetaan toisistaan eläimen puolustuksellinen ja saalistava käyttäytyminen eli selvitetään provosoitiinko eläin hyökkäämään vai hyökkäsikö se provosoimatta. Vasta kun tietyn leopardin tiedetään tappaneen ja syöneen kolme tai useampia ihmisiä, se voidaan ampua. Mutta surmat on tiedettävä yhden ja saman leopardin tekemiksi. Eläimet opetellaan tunnistamaan turkkinsa täplien perusteella. Leopardin turkin kuviot ovat yksilöllisiä kuin ihmisen sormenjäljet. Sitten he opettelevat näiden tiettyjen paikallisten eläinten reviirit. Ampumaan ei lähdetä summanmutikassa. 

Suomessa riittää vilaus suurpedosta, kun heti alkaa joidenkin liipaisinsormi herkistyä. Lisääntyneet petohavainnot eivät välttämättä edes kerro lisääntyneestä kannasta vaan maastoon asetettujen riista- ja valvontakameroiden määrästä. Täällä ihmisiä ei kuole petojen takia vaan petoja ihmisten takia. Ihminen on pahin peto, siitä kertoo tarpeeksi jokapäiväiset erilaiset sotauutiset.

Nuo esimerkit osoittavat, että äärimmäisyyksien välillä on valtava kohtuuden alue ja toiminta- ja reaktiotapoja on valittavaksi. Suomessa menetetään suhteellisen pieni määrä kotieläimiä pedoille vuosittain ja yleensä silloin ihmiset eivät ole suojanneet kotieläimiään tarpeeksi hyvin. Silti saadaan kauhea poru, älämölö ja uutisointi aikaiseksi.

Media voisi suurpeto-klikkiotsikoiden sijaan nostaa keskusteluun toisenlaisia aiheita. Esimerkiksi voitaisiin keskustella poronhoitoalueen ongelmista, onko alueen oltava niin laaja, 36 % Suomen pinta-alasta. Suurpedot eivät pääse liikkumaan Norjaan tai Ruotsiin eikä geenivaranto kasvamaan ja porojen määrä ylittää luonnon kantokyvyn jne. Miksei uutisoida hirviaitojen aiheuttamasta haitasta eläimille? Toimivia ali- tai ylikulkureittejä tehdään mitättömästi, vaikka rakentajat tietävät tukkivansa eläinten ikiaikaiset reitit. Miksi susiuutisten yhteydessä halutaan niin usein mainita, milloin susi on viimeksi tappanut ihmisen (1800-luvulla), mutta valitaan jättää kertomatta, moniko ihminen on vahingoittunut tai kuollut metsästäjien laukauksiin? Ihmisiä kuolee vuosittain auto-onnettomuuksissa, eikä kenellekään tule mieleenkään kieltää autoja. Ihminen pitää silti itseään loogisena ja järkiperäisenä olentona. Kaukana siitä.

Lopulta on kyse siitä, mitkä asiat halutaan hyväksyä osaksi kulttuuriamme joiden kanssa päätetään tulla toimeen.

Mitä paremmin ihmiset ymmärtävät eläinten biologiaa ja käyttäytymistä – siis myös omaa käyttäytymistään – sitä turvallisempia kaikenlaiset kohtaamiset ovat. Ihmiset tarvitsevat valistusta ja neuvontaa, miten suhtautua ja välttää konflikteja. Useimmiten riittää rauhallisena pysyminen ja tilan antaminen eläimille, etenkin emoille, joilla on poikasia. Olisi tärkeä ymmärtää, että me ihmiset häiritsemme eläinten rauhaa.

Onneksi on enenevässä määrin merkkejä siitä, että ihmiset tuntevat voimakasta myötätuntoa villieläimiä kohtaan. Toivoa sopii, että tämä suuntaus yleistyisi ja yleissivistys lisääntyisi.

 **

Tiedoksi pari adressia, käykäähän allekirjoittamassa:

Elävien kettujen käyttö luolakoirien taipumuskokeissa ja harjoituksissa on kiellettävä!

Suojellaan suojelualueet – Lakialoite luonnonsuojelualueiden rauhoittamiseksi kaivostoiminnalta (esimerkiksi Viiankiaava)