Linnunlaulua ja varoitushuutoja
Toinen tie
Toisinnäkijän päiväkirja
Irti oravanpyörästä
Rankka kutsumusNyt sain hyviä uutisia! Julkisen sanan neuvosto (JSN) on antanut Alueviestille langettavan päätöksen tekemäni kantelun pohjalta.
Viime vuoden lokakuussa Alueviesti julkaisi yleisönosastossaan mielipidekirjoituksen, jossa kerrottiin muka varmana tietona, että susia olisi tarkoituksella kuljetettu Itä-Suomesta Lounais-Suomeen ja että Suomessa olisi tuhansia susia. Melkein meni pulla väärään kurkkuun, kun luin tuollaista hölynpölyä lehdestä.
Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisee joka vuosi susikannan arvion. Tuoreimman arvion mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2026 noin 430 sutta. Marraskuussa 2025 susia arvioitiin olleen noin 560. Viranomaiset ja tutkijat ovat myös kiistäneet susien siirrot moneen kertaan.
No, kirjoitin lehteen vastineen ja kysyin samalla toimitukselta, miten se aikoo jatkossa suhtautua tosiasioihin perustumattoman sisällön julkaisemiseen mielipideosastollaan. Kun kahteen viikkoon ei kuulunut mitään, kyselin perään. Päätoimittaja ilmoitti, että kirjoitukseni on menossa seuraavaan lehteen. Samassa viestissä hän myönsi, että susien siirrot on kiistetty, mutta kertoi heti perään, että eräälle entiselle maa- ja metsätalousministerille oli soitellut ihmisiä, jotka olivat nähneet susikuljetuksia. Ja mielipidekirjoituksen kirjoittajalla oli kuulemma silminnäkijähavainto Köyliöstä.
Lähetin päätoimittajalle lähteitä ja kerroin Luken tutkijan sanoneen suoraan, ettei Suomessa ole siirtoistutettu ensimmäistäkään sutta. Iltalehtikin on aikanaan kysynyt viideltä entiseltä ministeriltä, ja jokainen kiisti siirrot. Kirjoitin päätoimittajalle myös näin:
”Kyse ei ole siitä, annetaanko palstatilaa ’susien puolesta tai vastaan’ olevien mielipiteiden väliseen keskusteluun. Kyse on siitä, julkaistaanko väitteitä, jotka ovat suoraan ristiriidassa todistettujen tosiasioiden kanssa.”
Muistutin myös, että susille on tavallista vaeltaa satoja kilometrejä. Ilman valokuvaa, rekisterinumeroa tai mitään muutakaan todistetta ”silminnäkijähavainto” on pelkkää tarinaa.
Päätoimittaja lupasi vastata minulle lehdessä. Hänen vastauksensa ilmestyi 26.11.2025 kirjoitukseni vieressä. Siinä hän kirjoitti, että ”yleisönosastokirjoitus, susien puolesta tai vastaan, on aina toisesta näkökulmasta katsottuna disinformaatiota”. Eli virheitä ei korjattu, ja meidän mielipidekirjoituksemme olivat hänen mielestään samanarvoisia.
Joulukuun alussa vastasin hänelle vielä:
”Kirjoituksessasi 26.11. toteat, että ’yleisönosastokirjoitus, susien puolesta tai vastaan, on aina toisesta näkökulmasta katsottuna disinformaatiota.’ Tämä näkemys on journalistisesti kestämätön. Se tekee toimituksellisen vastuun mahdottomaksi: jos kaikki totuusväitteet ovat yhtä päteviä, lehti voisi yhtä hyvin julkaista väitteitä siitä, että maa on litteä tai että rokotteet sisältävät siruja, ja perustella sen ’toisen näkökulman’ tarjoamisella.”
Muistutin, että yksittäisten ihmisten ”tuntuma” susien määrästä ei ole samanarvoinen tieteellisen seurannan kanssa. Samassa viestissä pyysin kirjallisesti oikaisua. Odotin, mutta vastausta ei tullut. Joten päätin kannella Julkisen sanan neuvostolle. Päätoimittaja kertoi myöhemmin JSN:lle, ettei ollut saanut viestiäni. Niin aina.
JSN:n päätöstä odotellessa kului melkein vuosi. Luonnonsuojelijalta vaaditaan sitkeyttä. Koko ajan saa olla oikaisemassa, puolustamassa ja odottamassa, ja kaikki prosessit kestävät kauan.
Viime viikolla tuli JSN:n päätös. Siinä se toteaa, että kirjoituksessa oli olennaisia asiavirheitä. Alueviesti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 35, joka velvoittaa korjaamaan olennaisen asiavirheen, ja kohtaa 7, joka velvoittaa pyrkimään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Kohdan 35 rikkomisesta neuvosto oli yksimielinen, ja kohdan 7 rikkomisesta se päätti äänin 13–1. Alueviesti sai huomautuksen.
Parasta päätöksessä on se, että lehti vastaa myös niistä lukijoiden kirjoituksista, jotka se päättää julkaista. JSN:n mukaan korjaamisen velvollisuutta ei voi siirtää toimitukselta yleisölle. Eli minun ei olisi pitänyt joutua lehden ilmaiseksi faktantarkistajaksi. Eikä lehtien edes tarvitse julkaista asiattomia kirjoituksia.
Susipolitiikasta saa ja pitää keskustella, ja mielipiteitähän tunnetusti riittää. Pohjana pitää silti olla tosiasiat, muuten väärä tieto valtaa alaa.
Alueviesti julkaisi JSN:n päätöksen 6.11.2026 sivuillaan.
Kiitos Julkisen sanan neuvostolle asian käsittelystä!
Jos huomaat lehdessä asiavirheen, pyydä oikaisua. Jos sitä ei kuulu, JSN:lle voi kannella kuka tahansa.
JSN:n päätös löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://jsn.fi/paatos/10344-ul-25/
