Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän yksinkertaistaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän yksinkertaistaminen. Näytä kaikki tekstit

15. joulukuuta 2022

Rikkomalla tavallisten tottumusten kaavan saamme vapautta jota kaipaamme

Viime viikolla kävin terveyskeskuksessa kääntymässä. Ollessani lähdössä pois hoitaja sanoi, että hänen täytyy käyttää tilaisuus hyväksi ja kiittää Irti oravanpyörästä -kirjastani. Hän kertoi jo pidempään miettineensä, ettei elämä voi jatkua näin. Työ värittää koko elämää, vapaa-aikaa jää vähän eikä hänellä ole kohta ole enää ystäviä, kun ei ikinä ehdi tavata heitä. Hän kertoi, että hänellä oli viime aikoina tullut vastaan erilaisia muistutuksia tai ”merkkejä”, että hänen pitäisi ryhtyä elämänmuutokseen eikä ainoastaan haaveilla siitä. Muun muassa hänen kollegansa oli jäänyt eläkkeelle ja saanut pian sen jälkeen aivoinfarktin.

Kannustin hoitajaa kuuntelemaan tuntojaan tarkasti. Elimistö on viisas. Hän sanoi kokevansa jo etukäteen syyllisyyttä siitä, että hellittäisi tahtia ja lepäisi. Pystyin niin eläytymään tuohon tunteeseen. Muistan kun olin lopettanut vakituisen työni, koin huonoa omaatuntoa siitä etten ollut joka hetki tehokas ja suorittanut montaa asiaa kerralla. Mennessäni päiväunille mietin, kuinka kollegat paahtoivat paraikaa töissä tukka putkella. Olenko oikeutettu tähän? Saanko levätä ilman huonoa omaatuntoa? Nykyään moiset ajatukset huvittavat. Kukaan ei kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että minun oli työpäivän jälkeen pakko mennä päiväunille jaksaakseni edes jotain siitä mitä loppupäivästä oli jäljellä.

Omasta terveydestä huolehtimisesta ei pitäisi tuntea syyllisyyttä. Miksi työnantajat tai esimiehet eivät tunne syyllisyyttä siitä, että työolot eivät parane tai siitä etteivät kuuntele hoitajia kuinka hoitoalaa voisi muuttaa?

Elämä on valintoja. Toiset tekevät yhdenlaisia, toiset toisenlaisia. Emme ole valinnoistamme kenellekään tilivelvollisia. On ihan hullua, että tuon tapaisia syyllisyyskeskusteluja edes joutuu käymään itsensä kanssa, mutta monilla hoitajilla on korkea sisäänrakennettu velvollisuudentunto.

Hoitaja kertoi pohtivansa maalle muuttoa minun tapaani. Sanoin ettei hänen pidä ottaa itselleen mallia toisten ratkaisuista vaan hänen olisi löydettävä itselleen tarpeelliset yksilölliset ratkaisut. Soveltaminen on elintärkeää.

”Mutta missä minä sitten kasvatan ruokaa, jos en asu maalla?” hän kysyi.

Palstapuutarhassa. Parvekkeella. Ikkunalaudalla. Mökillä. Ystävän tai sukulaisen pihalla, sissiviljelynä… Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, kun laittaa mielikuvituksensa liikkeelle. Ei sitä varten tarvitse itseään sitoa velkarahaan tai maalle muuttoon. Eikä ruoan kasvatuskaan ole se pointti. Pelkästään se että ohjaa ajatuksensa itsestä poispäin tuo valtavaa hyvinvointia. Ruoan kasvatus on tietysti oiva keino siihen: maan muokkaaminen, tuoksut, pieneliöt ja kasvun ihaileminen tuovat valtavaa tyydytystä ja siinä unohtuvat työhuolet, ihmissuhdedraamat, sosiaalinen media ja turha touhuilu. Maata penkoessaan ja luonnossa ollessaan ihminen on terveen äärellä, vaikkei saisi yhtään satoa.

Hoitaja kertoi olevansa joskus niin väsynyt, että menee shoppailemaan ihan vaan saadakseen hetken mielihyvää ja lohtua. Kuitenkin heti kotona on jo paha mieli ja tyhjä olo, että meni tekemään niin, kun ei kuitenkaan oikeastaan tarvinnut mitään. Tulee tavallaan krapula. 

Kannustin hoitajaa, että jos on selviytynyt vuosikausien hoitajan työstä, aivan varmasti selviytyy elämän yksinkertaistamisesta. En yllytä ketään jättämään työpaikkaansa tai lähtemään hoitoalalta vaan että ihmiset löytäisivät inhimillisempiä ja yksiöllisiä tapoja elää. Ei pidä jumiutua ”joko tai” mustavalkoisiin vaihtoehtoihin.

Kerroin, että elämää voi muuttaa ihan siinä nykytilanteessakin. Sen sijaan että suuntaa ostoskeskukseen tai ottaa puhelimen kouraansa, suuntaa lähimetsään ilman lompakkoa ja pitää puhelimen suljettuna. Ei maksa mitään ja elämä kohenee huikeasti saman tien.

Meillä ei tarvitse olla täydellistä ratkaisua tai viimeisteltyjä puitteita ollaksemme onnellisia. Pienten muutosten tekeminen arkeen tuo vapautta ja on sitä tärkeää matkalla oloa. Tuomalla arkeen pieniä muutoksia, rikomme tavallisten tottumusten kaavan ja se tuo vapautta jota kaipaamme.

Juttelimme pikavauhtia, koska seuraava asiakas oli tulossa hetkellä millä hyvänsä. Hoitaja jäi mieleeni pitkäksi aikaa ja mietin, millaisia ratkaisuja hän mahtaa tehdä tulevaisuudessa. Olisi ollut niin paljon keskusteltavaa. Muun muassa tällaisia olisin halunnut hänelle vielä sanoa – ja vaikka mitä muuta:

  • Tärkeintä on säilyttää terveys ja tasapaino. Meitä ihmisiä ei ole luotu näin kauhistuttavaan touhuamisen määrään, ilmastonmuutos ja luontokato kertovat siitä kaiken. Elämästä ja työstä pitäisi saada tuntea tyydytystä eikä tuntea itsensä rangaistusvangiksi ja odottaa vain vapaapäiviä tai eläkkeelle pääsyä.

  • Elämä on lyhyt. Huomisesta ei kukaan tiedä.

  • Sairastuminen tai kuoleman mietiskeleminen auttaa erottamaan, mikä on olemassaolomme kannalta olennaista. Tuntisitko eläneesi täyden elämän, jos kuolema tulisi kohdallesi huomispäivänä? Tuntuuko sinusta, että olet täyttänyt tehtäväsi tässä elämässä? Mikä kestävä asia (ei lyhytkestoinen nautinto) saa sinut tuntemaan aitoa iloa ja tyydytystä? Mihin käytät aikaasi, rahaasi ja energiaasi? 

  • Tekee hyvää olla hiljaisuudessa. Tuntuu siltä, kuin nyky-yhteiskunnassa ihmiset ohjautuvat ulkoapäin. Mennään ylivirittyneessä tilassa virikkeestä toiseen. Silloin selkeä mieli ei ohjaa valintoja, vaan ulkoiset vaikutteet. Se johtaa siihen, että on vaikea toimia oikein ja teemme yhä enemmän päätöksiä, jotka heikentävät tasapainoamme. Etäisyyden ottaminen ja elämän rauhoittaminen auttaa näkemään selkeämmin, miten kannattaa toimia saadakseen lisää sopusointua. Rauhoittuminen tuo elämään luonnollisella tavalla tasapainoa, terveyttä ja onnellisuutta.

Kohtaamisestamme jäi hyvä mieli. Vitsailin, että eiköhän minun paikalle ilmaantuminen ollut hänelle se vihonviimeinen ”merkki”, jolla hoitajaa koetettiin vakuuttaa jostakin. Kun ihminen on tehnyt päätöksensä jostakin, hänen avukseen alkaa ilmaantua erilaisia erikoisia kohtaamisia ja onnekkaita sattumia. Niitä pitäisi olla rohkeus uskoa ja seurata.  

28. elokuuta 2015

Lähde elämäsi löytöretkelle!



Uusimmassa Voi hyvin –lehdessä on Tarja Västilän tekemä juttu: Elämänmuutos: Polunraivaaja Kaarina Davis. Lukaiskaapa, jos kiinnostaa. Artikkelin kainalojuttuna on seitsemän antamaani säästövinkkiä. 

Alun perin (säästövinkkien sijaan) olin koostanut kymmenen vinkkiä: ”Lähde elämäsi löytöretkelle!”, mutta lehden toimituspäällikkö sanoi että niissä oli paljon asioita, joita heillä on lehdessä jo ollut. Jassoo ja aha. ;)

Laitanpa vinkit nyt sitten tänne blogiin teille luettavaksi, niin ei mene tekemäni työ hukkaan. Toivottavasti niistä olisi hyötyä:



LÄHDE ELÄMÄSI LÖYTÖRETKELLE!

1. KIRJOITA MUISTIIN
Ymmärrä ajatuksen ja asenteen voima. Kirjoita itsellesi muistiin tärkeitä vahvistavia lauseita sekä lähiajan ja tulevaisuuden tavoitteita. Käy ne ajatuksella läpi joka aamu ja luo elämäsi niiden ympärille.

2. ÄLÄ MONIMUTKAISTA
Pidä asiat yksinkertaisina. Kyseenalaista ja perustele jokainen tekemäsi asia. Viekö se kohti unelmiasi? Jos ei, paina deleteä, opettele sanomaan ei ja korjaa kurssia.

3. KARSI TURHAA
Analysoi ja tiedosta ajan ja rahan käyttösi. Teetkö asioita velvollisuudesta vai ilosta? Ole kurinalainen ja karsi turhaa. Kuinka paljon todella tarvitset asioita? Onko kyse turhista haluista ja mieliteoista?


4. TEE TOISIN
Hae erilaisia ratkaisuja. Tee joka päivä ainakin kolme asiaa uudella tavalla. Tee hassuja juttuja. Osoita lähimmäisenrakkautta kertomatta siitä kenellekään ja seuraa merkityksellisiä yhteensattumia.

5. ÄLÄ STRESSAA
Ilo vie elämän tarkoitusta kohti, seuraa sitä. Tee asioita, koska olet onnellinen, älä siksi, että tulisit onnelliseksi. Jatkuva stressi kertoo muutostarpeesta.


6. TARTU TYYTYVÄISYYTEEN
Kiinnitä huomiota asioihin, joista olet kiitollinen. Pienestäkin voi tulla onnelliseksi – lämpimästä kodista, ruoasta pöydässä, puussa laulavasta linnusta.

7. AVAA AISTIT
Seuraa ympärilläsi olevaa luontoa kaikin aistein ja kunnioita sitä. Opettele tunnistamaan lintuja ja kasveja. Siirrä luonnosta saamaasi iloa ja tietoa eteenpäin. Näin saat nauttia asioista moneen kertaan.

8. MALTA VAIN OLLA
Pysähdy, hiljenny ja kuuntele. Ole. Älä tee mitään. Sulje tv, tietokone, känny, koko virtuaalimaailma. Äläkä kanna siitä huonoa omaatuntoa. Varjele elinvoimaasi. Kun sinä olet tasapainoinen, läheisesi ja ympäristösi voivat hyvin.

9. OTA VASTUUTA
Älä odota, että joku tulee ja muuttaa elämäsi. Ota vastuu elämästäsi ja ole itse se muutos, jonka haluat nähdä. Uskalla heittäytyä ja luottaa. Älä pelottele vaan rohkaise itseäsi.


10. NAUTI JA NAURA
Luota intuitioosi, vaistoosi ja elimistösi ääneen. Älä sekoita sitä egon ääneen. Yritä olla ottamatta itseäsi tai elämää liian vakavasti. Naura!


25. joulukuuta 2014

Radiodokumentti: Yksinkertainen elämäni




Vuonna 2011 Leena Jäppisen tekemä radiodokumentti, joka kertoo yksinkertaisuuteen pyrkivästä elämästäni, tulee tänään 25.12. kello 22.05 Yle Radio 1 taajuudella. Ohjelma uusitaan lauantaina 27.12. kello 14.00. 
Radiodokumentin  voi kuunnella myös netissä 25.1.2015 asti. 

Edit: Ohjelma on saanut pysyvän ohjelmapaikan ja on kuunneltavissa TÄÄLTÄ

2. syyskuuta 2014

Vanhat aikakauslehdet tuovat suhteellisuudentajua



Olen kertonut Irti oravanpyörästä ja Toisinnäkijän päiväkirjassa vanhoista aikakauslehdistä, joita kontolleni on kertynyt. Paperihamsteri kun olen, en ole osannut luopua 1900–1980-luvun lehdistä. Toisaalta lehdet ovat ilo: on ihana lukea ajasta, jolloin elämä ei ollut aivan näin merkillistä. Toisaalta lehdet ovat riesa: ne vievät paljon tilaa, ovat huonokuntoisia ja ajan hapertamia. Kun aitan katto vuoti, kannoin osan lehdistä verstaaseen sateensuojaan. Keväällä verstaan ovi oli auki ja talitiaiset menivät sinne tutkimaan ja repivät lehtien reunat rikki. Silloin riitti. Päätin, että lehdet saavat päätyä takaisin kiertoon. 

Tänä kesänä olen lukenut lehtiä ja laittanut ne sitä mukaa puutarhaan katemateriaaliksi! Juu, itseänikin naurattaa – ja hirvittää. Pari päivää sitten minulta kyseltiin erästä Me Naisten -numeroa vuodelta -53 ja Seura-lehden numeroa vuodelta -55 ja mietin mahtoivatko juuri ne lehdet mennä humalasalkojen tai marjapensaiden juurelle oksasilpun alle, heh. Kuinka se voi aina mennäkin niin, että vuosikausia säästät jotain tavaraa ja juuri kun olet hankkiutunut siitä eroon, sitä olisi tarvittu?!
Vanhoja lehtiä lukiessa saa suhteellisuudentajua ja huomaa miten epänormaalin yltäkylläisyyden vallassa me tätä päiväämme elämme. Jatkuvan haluamisen sijaan meidän olisi tärkeä pysähtyä 
arvostamaan ”itsestäänselvyyksiä” ja olla kiitollisia. 

                                                                   *** 

 


31. maaliskuuta 2013

Kangistuneet ajattelutavat estävät saavuttamasta vapautta

Pihaamme tuotiin juuri äsken polttopuukuorma. Ei, ei itse metsästä kaatamiani ja keräämiäni pitkiä puurankoja, jotka sitten sahaan ja pilkon vaan paikalliselta ostettuja valmiiksi pilkottuja polttopuita. Puut saavat kuivua liiterin edessä tämän kevään ja sitten minulla on ainoastaan puiden liiteriin heittämisen vaiva.

Mitäs omavaraisuutta tuo nyt on, luulen monen ihmettelevän. Ei mitään. Kyseessä on valinta.

Kirjassani Irti oravanpyörästä kerron omavaraisuuden ja elämän yksinkertaistamisen merkityksestä vapauden ja riippumattomuuden saavuttamisessa. Silti monet helposti ylipainottavat omavaraisuuden merkitystä. Ajatellaan, että on mahdotonta olla omavarainen kaupungissa asuessa, joten oravanpyörästä hyppääminen ei onnistu ja unohdetaan kokonaan elämän yksinkertaistamisen merkitys. Vaikka en olisi vähääkään omavarainen ja asuisin kaupungissa, elämäni olisi yksinkertaista, koska pidän sen sellaisena.

En haaveile suuria, vaan pieniä. Oli aika jolloin haaveilin suuresta kodista, keittiöremontista, autoista, vaatteista, koruista… Lista oli loputon. Pysähdyin katselemaan näyteikkunoita, kompastuin markkinamiesten ansoihin, seurasin sisustamisen trendejä ja muotia. Mielitekoni olivat loputtomat. Mikään raha ei olisi riittänyt siihen mistä haaveilin. Kaikki meni mitä tuli eikä riittänytkään. 

Nyt en ainoastaan halua vaan tarvitsen polttopuita ja lepoa. Kun tekee eron sen välillä mitä tarvitsee ja mitä vain haluaa, elämä muuttuu helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi. Blogikirjoituksessani Mitä oravanpyörästä hyppääminen on? käsittelen sitä miten vaarallista on jämähtää stereotypioihin. Kangistuneet ajattelutavat estävät meitä saavuttamasta vapautta, aikaa ja energiaa. 

Kyllä, mitä vähempään tyytyy ja mitä enemmän tekee itse, sen vähemmän maksaa. Helposti unohdetaan, että mitä vähempään tyytyy, sen enemmän on myös liikkumavaraa ja mahdollisuuksia. Kun ei ole sidottu elämää suurempaan asuntolainaan ja korkeisiin elämänkustannuksiin, on vara valita – ja minä valitsin maksaa siitä, että saan huilata.