Keskiviikkokolumni: Työmatka on aikasyöppö

Vihreä Lanka -lehdessä Mari Valkonen kertoo laskelmista, joiden mukaan VR:n junien myöhästelyistä voi kertyä pelkästään yhden talvikuukauden aikana kansantaloudelle yli neljän miljoonan euron menetys.

Laskelmissa oletetaan, että lähijunilla kulkevien työaika lyhenee myöhästymisten vuoksi kolme minuuttia päivässä. Kun arkipäivisin lähijunissa tehdään 195 000 matkaa, myöhästymisten vuoksi töitä jäisi päivässä tekemättä yhteensä 4 875 tuntia. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos on arvioinut yhden työtunnin arvoksi kansantaloudelle vuonna 2008 noin 43 euroa. Tämä tarkoittaisi vajaan 210 000 euron menetystä päivässä. Jos junat myöhästelisivät saman verran jokaisena työpäivänä, nousisi lasku kuukaudessa yli neljään miljoonaan euroon.

VR:n ongelmilla nähdään olevan yhteiskunnallista merkitystä tuhlatessamme työaikaamme siihen, että odottelemme myöhästeleviä junia.
Ottamatta kantaa sen enempää VR:n ongelmiin, olisi pohdittava tällaisten päivittäisten myöhästelyjen lisäksi, millaisia vaikutuksia työmatkoilla ja niiden pituuksilla on yksilöön ja sen kautta yhteiskuntaan.

Olen hiljattain käynyt keskusteluja ystäväni K:n kanssa, jonka työmatka piteni päivittäin reilulla tunnilla hänen aiempaan työpaikkaansa ja -matkaansa verrattuna. Puolen vuoden jälkeen hän on stressaantuneempi, uupuneempi ja kiireisempi kuin koskaan.

VR:n myöhästelyt olivat K:lle se viimeinen piste iin päälle: Hän oli ajatellut käyttää työjunamatkansa hyödykseen, lukea ja opiskella matkat, mutta nyt junat ovat kuitenkin jatkuvasti niin paljon myöhässä, että hänen on ollut pakko ryhtyä käyttämään bussia. Bussissa K ei pysty lukemaan ja muutenkin hyvät aikeet itsensä kehittämisestä työmatkoilla ovat jääneet, kun uusi työ on niin kuormittava. Hän koettaa nyt käyttää matkansa lepäämiseen ja työstä palautumiseen, sillä kotona huomiotaan odottavat lapset ja mies.

K:n työmatka on siis reilu tunti suuntaansa, hänellä menee nyt noin kaksi tuntia päivässä työmatkoihin. Se tekee kymmenen tuntia työviikossa, kuukaudessa työmatkoihin kertynyt aika jo 40 tuntia. Tämä vastaa ajallisesti samaa kuin tekisi yhden ylimääräisen työviikon kuukaudessa.  Vuoden (11 kuukauden) aikana työmatkoista on kertynyt jo 440 tuntia, joka vastaa yli 50:ntä kahdeksan tunnin työpäivää. Selvää on, että uuden työn tuoma palkankorotus ei hyvitä moista uhrausta, puhumattakaan kiireestä, jonka valtaan K:n elämä on joutunut, kun vapaa-aikaa on huomattavan verran vähemmän hänen aiempaan elämäänsä verrattuna.

Työmatkat saavat vallan toisenlaiset mittasuhteet, kun niihin kuluvaa aikaa ja rahaa alkaa laskea vuositasolla. Työpaikka maksaa meille yllättävän paljon. Jos laskisimme työmatkamme ja vapaa-aikamme rahallisen arvon ja ottaisimme sen huomioon muun muassa työpaikan sijaintia tai kulkuneuvoa valitessamme, sillä olisi varsin suuria merkityksiä yksilön jaksamiselle ja hyvinvoinnille, mutta myös taloudelliselle pärjäämisellemme.

Jos työmatkamme olisivat kohtuullisen lyhyitä, olisimme jaksavampia työntekijöitä, kenties sairastaisimme vähemmän, lapsilla olisi lyhyemmät päiväkotipäivät jne. Samalla liikenteen vähetessä vastaisimme myös ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Kannattaa siis miettiä voisimmeko asua lähempänä työpaikkaamme tai voisiko työpaikka olla lähempänä kotia, voisimmeko työskennellä kotoa käsin (yritys, etätyöt) ja voisimmeko kulkea työmatkat esimerkiksi kimppakyydein tai käyttämällä joukkoliikennettä. Tsemppiä VR:lle, palveluitanne tarvitaan!

Hidasta elämää: Mitä väliä mitä kello on

Hidasta elämää -sivustolla alkaa ensi viikolla Keskiviikkokolumnit ja olen saanut kunnian aloittaa ensimmäisenä kolumnistina.Sivuston pitäjä Sanna Wikström haastatteli minua:

Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?
”Olen Kaarina Davis, 40-vuotias kahden kirjan kirjoittaja ja luontoalan sekatyöläinen Hämeenkyrön Mahnalan Alhonlahdesta. Koetan elää tässä hetkessä ja olla liiaksi suunnittelematta tulevaa. Odotan ilolla joka päivää, mihin se minut vie ja mistä itseni löydän.”

Millainen on tavallinen päiväsi?
”Tavallista päivää minulla ei taida ollakaan. Jokainen päivä on erilainen ja se eletään tilanteiden ja tuntemusten mukaan. Ehkä päiviäni yhdistää se, että minulla on paljon aikaa. Näin talvella olen tosi hitaalla ja talvilevossa.
Herään usein aamuyöstä kirjoittamaan ja laittamaan puita takkaan, aamusta menen metsään keräämään polttopuita. Illemmalla valmistamme puolisoni kanssa päivällisen perusraaka-aineista: oman maan satoa ja luonnon antimia hyödyntäen. Sen jälkeen luen ja lepään, nukahdan yleensä hyvin aikaisin illasta.
Keväällä ja kesällä nukun paljon vähemmän, liikun jatkuvasti luonnossa keräten luonnon antimia ja hyörin kasvimaalla täyspäiväisemmin.”

Miten hidastat arjessa?
”Minulla on varsin hidas elämä. Kiire jäi, kun hyppäsin pois oravanpyörästä ja sairaanhoitajan töistä vuonna 2004.
Yksi hyvä konsti arjen hidastamiseen on ottaa seinäkello pois näkyvistä. Siten joutuu aina näkemään vähän vaivaa tietääkseen, mitä kello on, ja siitä sitten muistaa, että mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, mitä kello on? Pystyn kuitenkin arvioimaan kellonajan auringosta noin puolen tunnin tarkkuudella.”

Mottosi?
”Asioilla on taipumus järjestyä.”

Millaisia aiheita saamme kolumneistasi tulevaisuudessa lukea?
”Aiheet voivat vaihdella laidasta laitaan, hieman sen mukaan mikä asia on noussut esiin elämässäni tai mikä on ajankohtaista. Aiheita yhdistää pohdiskelut elämän järkeistämisestä ja yksinkertaistamisesta.”