Iloinen uutinen ja hassu juttu

Toimittaja Leena Jäppinen soitti minulle ja kertoi hyviä uutisia: Yksinkertainen elämäni –radiodokumenttia on kuunneltu jo yli tuhat kertaa! Oho ja jee! Olemme tosi mielissämme, että juttua on kuunneltu. Dokumentti on vielä viikon ajan kuultavissa Yle Areenalta. Olisi tosi kiva, jos voisitte jakaa dokumenttilinkkiä eteenpäin. Kiitos!  https://areena.yle.fi/1-2454095

Tähän iloiseen fiilikseen sopii hauska sattumakuva tältä päivältä, kun kävin taas koskikaroja moikkaamassa koskella. Kävin äsken tietokoneella kuvia läpi ja olin juuri deletoimassa tätä epätarkkaa kuvaa peseytyvästä koskikarasta, kun huomasin iloisen kuvion linnun valkoisessa höyhenistössä. Suurensin kuvaa, mutta muuten sitä ei ole käsitelty millään tavalla. Hassu juttu. Iloa kaikille! :-)

Koskikara on juurikin näin hauska ja piristävä tyyppi. :-)

Koskikara on kylmää pelkäämätön avantouimari

Koskikaralla on erityisen taitsut eli taitavat jalat, joilla se pysyy liukkaillakin alustoilla.

Kävin läheisellä koskella tervehtimässä Suomeen talveksi saapuneita muuttolintuja eli koskikaroja. Ne taitavat olla ainoat linnut, jotka muuttavat tänne talveksi. Tuntuu hassulta ajatella, että tämä on riittävä lämpötila/leveysaste koskikaralle. Se on sopeutunut kylmään. Toisin kuin minä. Jos minulla olisi siivet, en usko että mikään pitelisi minua täällä talven yli. Mukavaa, että koskikara viihtyy.

Kurkistus veden alle. Onks siä ketään?

Koskella seikkaili kolme eri yksilöä. Koskikarat ovat aina niin iloista – ja uskomatonta – seurattavaa. Kylmää pelkäämättömiä avantouimareita. Englanniksi koskikaran nimi on dipper eli ”kastautua, pulahtaa tai kauha” ja viroksi "vesipapp" (liperit kaulassa).  Mitä suomen kielen kara-pääte mahtaa tarkoittaa? Omenan kara on siemenkota. Olisiko lintu kosken siemen? Hyvää mieltä se ainakin kylvää.

Se oli pu-lah-dus... (laula Irving Goodmanin Viuhahdus-biisin nuotilla)

Jos tiedätte asuinpaikkakunnaltanne virtavesipaikan, joka pysyy talvellakin auki, muuttakaa kävelyreittiänne ja käykää katsomassa näkyykö koskikaraa. Se on niin kiva ”dippaaja”, jonka näkeminen tuo välittömästi onnen ja kiitollisuuden tunnetta elämään.

Sieltä se nousee

Kuten liian moni eläin tänä päivänä koskikarakin on vaarantunut laji, jolla on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana. Virtavedet ovat muuttuneet nopeasti ja pienvesien kunto on huono. On paha löytää hyönteisiä tai kaloja, jos ei näe sameassa vedessä mitään tai jos vesi on saastunut.

Tässä on kuvaamamme 70 sekunnin video, jonka aikana norjan kansallislintu sukeltaa veteen seitsemän kertaa. Katsokaa tarkkaan! Kolmannella, neljännellä, kuudennella ja seitsemännellä kerralla koskikara tulee kivelle saaliin kanssa. Hyvä, että ruokaa löytyy, niin pysyy pikkuinen pullukkana ja lämpimänä!

Taikatemppu ja kuinka se tehdään... höyhenpuku kuivana ja saalis nokassa.