30. marraskuuta 2011

Keskiviikkokolumni: Miksi kiinnitin huomiota vain puutteisiin?


Pohdin usein entistä ja nykyistä elämääni. Aikaa ennen ahaa-oivallustani, tyytyä vapaaehtoisesti vähempään, ja aikaa sen jälkeen.  Elämäni on muuttunut niin äärimmäisesti, että vaikka elän samassa maassa, voisin yhtä hyvin olla vaihtanut maata ja sivilisaatiota. Ajoittain vieläkin olen jonkinlaisessa kulttuurisokissa.

On vaikea ymmärtää miksi toimin silloin, niin kuin toimin.  Shoppailin, törsäsin, olin ajattelematon, annoin toisten ihmisten täyttää kalenterini, toisten odotukset ohittaa omat tarpeeni. Uskoin, että muut tietävät paremmin kuin minä, mikä minulle olisi hyväksi. Nyt minun on vaikea ymmärtää, miksi pelkäsin elämänmuutosta, vaikka siinä entisessä oli niin paha olla. Kannoin vastuuta ja huolta muista, vaikka minun olisi pitänyt olla terveesti itsekäs ja huolehtia itsestäni. Miksi odotin niin kauan, ennen kuin halusin oppia tuntemaan itseni?

Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään. Mennyt on mennyttä eikä sitä voi muuttaa, mutta menneestä voi oppia. Pohdittava, mitä todella haluaa elämässä, ja elettävä sitä sitten todeksi. Minussa on vieläkin pieni itseni ruoskija, joten muistelen kuitenkin hiukan menneitä.

Kymmenen vuotta sitten kiinnitin huomioni etupäässä epäkohtiin. Halusin aina vain jotain, tietämättä itsekään mitä “se jotain” oikein oli. Halusin kaikkea mahdollista, ja olin nyrpeä. Nojailin asuntoni ovenkarmiin ja mittailin huonetta tyytymätön ilme kasvoillani. Katto oli liian matalalla. Olisin ehdottomasti halunnut korkeamman huonekorkeuden. No, sille ei voi mitään. Vai voisiko? Tekisinkö reiän kattoon? Se söisi yläkerran huonetilaa, mutta sitten ympärilläni olisi avaruuden tuntua. En ymmärtänyt avata kotini ovea ja nauttia ulkoilman avaruudesta.

Mittailin ikkunoita ja mietin erilaisia verho- ja kangasmateriaaleja. Kangaskaupassa olisi mahdollisuus konsultoida verhoasiantuntijaa. Pitäisikö? Silloin en ymmärtänyt kerätä luonnosta löytämiäni sulkia ikkunoideni koristeeksi. Kodin sisustusta ja kaikenlaista ”kehitettävää” riitti. Kotini oli kiva. Miksi silti kiinnitin huomiota vain sen puutteisiin? Tyytyväisyyden sijasta olin tyytymätön. Tyytymättömyys ja kiittämättömyys ohjaavat kohti masennusta.

Kompastuin markkinamiesten ansaan, toiseen toisensa jälkeen.  Lopulta kaaduin niin pahasti, että palikat päässäni loksahtivat kohdalleen. Yhtäkkiä en enää kiinnittänyt huomiota kaikkiin aineellisiin asioihin mitä minulle tarjottiin, vaan katsoin mihin askeleeni (ja rahani) sijoitin. Valpastuin. Lakkasin valittamasta, koska löysin kiitollisuuden.  Enää en kiinnitä huomiota siihen mitä minulta puuttuu, vaan siihen mitä minulla jo on.

Elämä lahjoittaa kokoajan hyvää. Kirjoitan tätä aamutuimaan, mutta olen jo mielessäni ehtinyt kiittänyt sitä, että eilen täällä kävi nuohooja ja piippu on puhdistettu. Olen kiitollinen, että taloni on lämmin, ja voin lämmittää puilla. Ajoittain unettomuudesta kärsivänä ihmisenä kiitin, että nukuin hyvin.  Valvotuista öistäkin kiitän, kun saan kuunnella hiljaisuutta, katsella tähtitaivasta ja kuunnella pöllöjen huhuilua.

Yritän olla pitämättä asioita itsestään selvänä. Me länsimaiset ihmiset herkästi pidämme. Mieti, jos jonain aamuna herätessäsi olisi sähkökatkos tai jos hanasta ei tulisikaan vettä? Kuinka päiväsi lähtisi käyntiin? Olen kiitollinen, kun tulen pihanperältä huussista, että sadevesitynnyrin vesi ei ollut vielä umpijäässä, ja sain pestä käteni kylmässä vedessä.

Söin aamupuuroni, ja kiitin mielessäni sitä tuntematonta henkilöä, joka on viljellyt luomukauraa, että saan nauttia terveellisen kaurahiutalepuuron. Kiitin talviuneen painuvaa luontoa puuroni päällä olevista mansikoista, jotka keräsin heinäkuun helteillä. Olen kiitollinen, että voin pimeänä aamun hetkenä palata ajatuksissani kesään. Olen kiitollinen, että saan kirjoittaa. Kiitos, että sain kertoa tästä teille.

29. marraskuuta 2011

Ajanhallintaa

Olen saanut kyselyjä miksi blogissani ei ole kommentointimahdollisuutta. Olen päätynyt siihen ratkaisuun (ainakin toistaiseksi), koska jo pelkän blogin kirjoittaminen vie aikaa. Kommentointien seuranta ja vastakommentointi veisivät sitäkin enemmän. Istun tietokoneen ääressä paljon erilaisten kirjoitustöiden ääressä, sähköpostikin siihen vielä… Toisin sanoen koetan pitää blogini yksinkertaisena. 

Sellaisen muutoksen blogiin kuitenkin nyt tein, että lukijakseni on helpompi liittyä. Sivuillani käy kuukausittain viitisentuhatta lukijaa. Wau! Ehkä nyt useamman on helpompi lisätä sivuni lukulistoilleen oheisen ”liity tähän sivustoon” -napin kautta. (Ihmettelen, että osasin moisen ”gadgetin” sivuilleni laittaa. En tajua näistä blogisivujen ulkoasu-asetuksista juuri mitään. ;)

Kiitos kaikille lukijoilleni! :)

28. marraskuuta 2011

Sisäisen rauhan oireet


  1. Taipumus ajatella ja toimia spontaanisti, ei menneiden kokemusten aiheuttamien pelkojen pohjalta.
  2. Pettämätön kyky nauttia jokaisesta hetkestä.
  3. Haluttomuus itsensä tuomitsemiseen.
  4. Haluttomuus muiden tuomitsemiseen.
  5. Haluttomuus konflikteihin.
  6. Haluttomuus tulkita muiden tekoja.
  7. Kyvyttömyys murehtia.
  8. Toistuvat, ylitsevuotavat kiitollisuuden tunteet.
  9. Tyydytystä tuottava ykseyden tunne muihin ihmisiin ja luontoon.
  10. Toistuvat sydämestä tulevat hymyilykohtaukset.
  11. Kasvava alttius vastaanottaa muiden antamaa rakkautta sekä vastustamaton halu jakaa sitä itse.
  12. Kasvava alttius antaa asioiden tapahtua mieluummin kuin saada ne tapahtumaan.
- Jeff Rockwell -

21. marraskuuta 2011

Suomi luopuu siemenperunoistakin

Kirjoitukseni Aamulehden Näkökulma-palstan vierailijana 21.11.11.

Mitä korkeampi omavaraisuus Suomessa on, sen vähemmän joudumme ostamaan muilta ja sen turvallisemmaksi voimme itsemme tuntea. Täydellistä riippumattomuutta ja omavaraisuutta on käytännössä mahdoton saavuttaa, mutta pienetkin asiat lisäävät hyvinvointiamme. Esimerkiksi sen sijaan, että ajamme nurmikonleikkurilla pihamme puolikuoliaaksi ja tuhlaamme aikamme saastuttavaan ja tuottamattomaan työhön, kannattaisi nurmikko hävittää ja istuttaa tilalle ruokakasveja. Elämä muuttuisi heti tarkoituksenmukaisemmaksi. Mitä korkeampi omavaraisuus meillä on, sen parempi.

Nyt globalisaation myötä Suomen kansallisomaisuutta ja suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille, omistus siirtyy yhä harvempien käsiin. Hinnat nousevat, eikä meidän auta kuin maksaa. Olemme tulossa riippuvaiseksi tekijöistä, joihin meillä ei ole vaikutusmahdollisuuksia.

1970- ja 80-luvuilla toistettiin iskulausetta: suosi suomalaista - osta kotimaista. Nyt ostetaan sieltä mistä halvemmalla saadaan – ulkomailla kaikki tehdä suomalaista halvemmalla. Suomen elin- ja tuotantokustannukset ovat maantieteellisten seikkojen vuoksi pakostakin korkeammat. Samaa peliä pitäisi pelata, vaikka kortit on alkujaankin jaettu epäedullisesti. Se johtaa tappioon.

Siitä seuraa omaisuuden realisointi, että jostain saisi rahaa. Tämä on järkevää, niin kauan kun myydään omaisuutta, joka vie resurssejamme. Esimerkiksi myymällä nurmikonleikkurin säästää rahaa, aikaa ja luonnonvaroja. Jos myymme nurmikon, joudumme altavastaajan asemaan, kun joku toinen ymmärtää istuttaa siihen ne omenapuut ja marjapensaat. Joudumme ostamaan ruokamme toisten ehdoilla. Voimme vain harmitella miten tolloja osasimmekin olla. Sitten tajuamme, että onhan meillä metsät! Kerätään sieltä ilmaiseksi luonnon antimet. Mutta mitä? Metsät ovat muuttuneet avohakkuuraiskioiksi ja auki auratuiksi metsänpohjiksi! Marjat ja sienet eivät tule kasvamaan vuosikymmeniin. Eivät ehkä koskaan. Meillä ei ole tietoa maankynnön vaikutuksista pohjoiseen maahamme. Metsäteollisuus nostaa kytkintä ja siirtyy ulkomaille. Me ostamme vuosittain miljoonilla euroilla marjoja ulkomailta ja ihmettelemme, kun marjat pitää kuumentaa ensin, ettei tule noroviruksia.

Mitäs muuta syötäisiin? Suomalaiset syövät henkeä kohden eniten jäätelöä Euroopassa. Kotimaiset jäätelönvalmistajat Ingman ja Valio myytiin ulkomaisille Unileverille ja Nestlelle. Bona ja Piltti lastenruoat ovat niin ikään sveitsiläisen Nestlen. Turun sinappi valmistetaan Puolassa, 80 % Suomen Sokerista on saksalaisten, VAASAN omistaa pääomasijoittajat, Sinebrychoff on tanskalaisen Carlsbergin. Joulukuusensa ja kinkkunsakin suomalaiset ostavat tanskalaisilta. Hartwall myytiin Alankomaiden Heinekenille, sen mukana meni Lapin kulta ja Karjala oluet. Nyt varsinainen Lapin kulta ja mineraalit myydään ulkomaisille valtaajille. Venäläiset ostavat Karjalaa ja muita maa-alueita, ruotsalaiset ja virolaiset suomalaisten kalastuslaivojen mukana Suomen kalastuskiintiöt ja norjalainen Yara osti Suomen lannoiteteollisuuden.

Ulkomaiset yritykset rynnistävät Suomeen: Gigantti, Bauhaus, Starkki, H&M, Ikea, Dressman, Lidl, lista on loputon. Kotimaiset yritykset ulkoistavat, irtisanovat ja siirtyvät ulkomaille. Valtion, kuntien ja kaupunkien päättäjät yksityistävät ja myyvät suomalaista omistusta pörssiin. Espoon kaupunki myi sähköyhtiönsä E on:ille. Se myi omistuksensa Fortumille, joka puolestaan nosti reippaasti espoolaisten sähkön hintaa. Kaikki tämä on aivan laillista, mutta ilmiö on kestämätön. Jäämmekö vangiksi omaan maahamme?

Jotain hyvää on löydettävissä. Isojen teollisuudentehtaiden sulkemiset lisäävät Suomen energiaomavaraisuutta, opimme ehkä varjelemaan ainutlaatuista luontoamme, lannoitteiden hintojen nousu kannustaa luomuviljelyyn. Jatkuva kasvu nähdään mahdottomaksi ja ymmärrämme muuttua suomalaisuutta, suomalaista luontoa, luonnonvaroja ja kansallisomaisuutta arvostavaksi säästöyhteiskunnaksi.


18. marraskuuta 2011

Varma tapa tulla onnelliseksi



Saattaa kuulostaa hassulta mutta takuuvarma tapa tulla onnelliseksi on aloittaa lintujen talviruokinta. Elämä muuttuu mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi: ikinä ei tiedä mitä voi nähdä ikkunasta ulos kurkistaessaan. Lintujen touhuilua on kiva seurata, siitä tulee aina hyvälle päälle ja voi tuntea syvää iloa helpottaessaan luonnoneläinten oloja ja selviytymistä.

Näin aloitat lintujen talviruokinnan:
  • Voit aloittaa lintujen ruokinnan talvella milloin vain mutta sen aloitettuasi ruokintaa olisi hyvä jatkaa kevääseen saakka. Linnut oppivat luottamaan siihen, että ruokintapaikalta löytyy ruokaa. Jos ruokinta lopetetaan kesken, linnut eivät välttämättä löydä uutta ruokapaikkaa ajoissa ja menehtyvät talven karuihin oloihin. 
  • Ruokinnan voi aloittaa vaikkapa vain yhdellä ruokintalaitteella tai ripustamalla talipalloja puiden oksille.
  • Mitä monipuolisemmin ruokaa on tarjolla, sen monipuolisempi linnusto paikalla käy.
  • Sijoita ruokintapaikka lähelle pensaita ja tuuheaa kasvillisuutta, jotta linnut pääsevät turvaan.
  • Perusta ruokinta-alue sellaisella paikalle, että näet sen ikkunastasi. (Ripusta ikkunaan esimerkiksi vanha CD-levy, etteivät linnut lennä vahingossa ikkunaa päin.)
  • Huomioi, että kaupasta ostettavat talipallot saattavat olla kivikovia. Lintujen nokat eivät ole terästä. Pehmennä talipalloja esimerkiksi astumalla kevyesti pallon päälle siten, että pallo ”aukeaa”.
  • Kauppojen pakastealtaista löytyy ihrapaloja, jotka ovat talipalloja ja rasvapötköjä edullisempia.
  • Pidä ruokintalaitteet ja ruokintapaikat siistinä.
Yksityiskohtaisempaa tietoa lintujen ruokinnasta ja ruokintalaitteista löytyy BirdLife Suomi ry:n sivuilta: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml

Usein toistuva kysymys on: ”Olen aloittanut lintujen ruokinnan ja linnut löysivät ruokapaikan melkein heti, ne kävivät syömässä jo päivä- tai viikkokausia, mutta sitten kaikki linnut hävisivät. Mikä on vikana? Ruokaa on kyllä tarjolla, se ei vain kelpaa.”

Vastaukseeni: ”Ruoka kyllä kelpaisi, mutta ruokintalaite on todennäköisesti tukossa tai jäässä” kinataan aina vastaan: ”Ei ole tukossa, kun juuri täytin ja tarkistin sen.”
Vakiovastaukseni: ”Tarkista uudestaan”. Wink

Jos ruokaa on tarjolla, linnut kyllä tulevat. Laitteet vain usein tukkeutuvat syystä tai toisesta. Esimerkiksi jos illalla on ollut plussaa ja yöllä pakkasta, ruoka voi jäätyä ruokintalaitteen aukkoon.

Linnut löytävät hämmästyttävän pian uudet ruokintapaikat. Linnun on tunnettava elinympäristönsä hyvin, jos se meinaa Suomen talvesta selvitä. Kun ensimmäinen lintu löytää ruokaa, se ilmoittaa muillekin: ”Syömäääääään!”. Joviaalia porukkaa.

Parhaimmassa tapauksessa ruokintapaikalla voi käydä talven aikana 20 - 30 eri lintulajia. Lintutuntemus lisääntyy ja luvassa on mielenkiintoisia jännitysnäytelmiä, kun pihassa vilahtaa haukka tai pöllö. Ja miten riemukasta on nähdä ruokinnalla esimerkiksi harvemmin tavattu puukiipijä, pähkinänakkeli tai pyrstötiainen. Ruokintapaikalla käy myös esimerkiksi oravia, kärppiä, lumikkoja, myyriä, metsäkauriita, rusakkoja ja metsäjäniksiä.

Aloita lintujen ruokinta niin hymyilet joka päivä.
(Vinkki: ruokintalaite ja säkillinen lintujenruokaa on mainio lahja yksinäiselle tai alakuloiselle.)