Suuria vaatimuksia

Löysin seuraavan tekstin saunanpesän sytykekasastani. (Jos joku tietää kenen teksti tämä on, saa ilmoittaa, kiitos! :)

Meidän pitää tehdä työtä koko ajan,
jotta saamme rahaa ja kehitymme.
Kodissamme ei saa olla pölyhiukkastakaan,
ikään kuin olisimme kotirouvia.
Meidän tulee olla erinomaisia vanhempia
ja omistaa paljon aikaa lapsillemme.
Meidän täytyy suojella ympäristöä
ja auttaa maailman hädänalaisia.
Meidän pitää seurata sanomalehtiä ja EU-kysymyksiä,
sillä muuten tunnemme olevamme huonoja ihmisiä.
Meidän täytyy kuunnella uutisia mieluiten puolen tunnin välein
ja katsoa ainakin television iltauutiset.
Meidän on pakko lukea kaunokirjallisuutta,
mieluiten uusimman Nobel-kirjailijan tuotantoa.
Meidän tulee lukea lukea sanomalehden kulttuurisivut,
surffata verkossa, kehittää osaamistamme
ja käydä terapiassa.
Meidän täytyy syödä hyvää ja terveellistä ruokaa.
Meidän pitää opettaa lapsillemme jo varhain terveet ruokatottumukset
ja suojella heitä hampurilaisilta, karkeilta ja muilta roskaruoalta.
Perheelle pitää syöttää myös vitamiineja,
kivennäisaineita ja Kan Jangia,
jottei kukaan sairastu.
Kun emme tee etätyötä kotona,
kiiruhdamme aamuvarhaisella autojonossa
hypermoderniin ja superjoustavaan tietokoneistettuun
maisemakonttoriimme,
jotta saamme parhaan mahdollisen paikan
ja jotta ehdimme tehdä kolminkertaisesti työtä,
vaikka henkilöstön määrä on supistettu kolmannekseen.
Teemme työtämme hymyhuulin.
Meidän pitää laihtua tai lihoa, lopettaa tupakanpoltto,
aloittaa liikunnan harrastaminen tai liikkua enemmän.
Meidän tulee pestä pyykit, poistaa kaapeista ylimääräiset rojut,
lajitella roskat: paristot, lehdet eriväriset lasit,
aaltopahvit ja muut pahvit,
kovat ja pehmeät muovit ja puhtaiksi pestyt peltipurkit.
Eikä pidä unohtaa kompostia,
jota on käänneltävä ja ravittava madoilla.
Meidän pitää tehdä itse vaatteemme, jotta säästämme rahaa.
Rahasta puheen ollen...
on hyvä pitää budjettia,
sitä suosittelevat kaikki.
Meidän tulee lukea kaikki mainokset,
joita postiluukusta kolahtaa,
ja pyöräillä kolme kilometriä syyssateessa,
jotta saamme jauhelihaa muutamaa markkaa halvemmalla,
ja ostaa vain ekomerkillä merkittyjä tuotteita.
Meidän täytyy täyttää pakastin:
ostamme ja laitamme ruokaa sekä leivomme suurissa erissä.
Puolukoita ja mustikoita ei pidä jättää metsään,
vaan ne tulee poimia, puhdistaa, keittää
ja säilöä lasipurkkeihin, joita on säilytetty koko vuosi
ja jotka merkitään kauniisiin riveihin.
Puhumattakaan sienistä,
jotka on synti jättää hyödyntämättä,
tai hirvien riistanhoidosta.
Pyhinä pitää tietysti levätä kunnolla,
käydä katsomassa kesämökkiä,
kutsua kotiin ystäviä
ja nukkua joka yö kahdeksan tuntia,
lukea sähköposti, kuunnella puhelinvastaajaan tulleet viestit,
hoitaa puutarha, viedä auto katsastukseen,
haravoida lehdet, luoda lumet, korjata katto,
vaihtaa tapetit, kunnostaa ja maalata vene
ja käydä purjehtimassa, sillä vene maksoi niin paljon,
ja venettä pitää myös vahtia varkaiden varalta ja panna talviteloille.
Lapsia täytyy käytää baletissa, jalkapalloharjoituksissa,
hevostallilla ja elokuvissa,
sillä heidän ei pidä päätyä huumeiden käyttäjiksi.
Seksistä tulee puhua varhain,
pitää käydä päiväkodin ja koulun vanhempainkokouksissa,
täytyy tarkastaa hampaiden asento
ja ehtiä lukea lapsille, ennen kuin he nukahtavat
(mieluiten englanniksi, jotta heistä tulee kelpo EU-kansalaisia),
sillä heidän ei pidä vain katsella televisiota
ja näpytellä tietokonetta.
Lomalla on tärkeää tarjota lapsille kulttuuria,
joten käymme kirkoissa
ja kerromme maamme historiasta
samalla, kun vastaamme kännykkään.
Sitten on vielä läksyjen luku,
kaikkihan toki auttavat lapsiaan.
Lasten kanssa pitää ehtiä myös keskustella
puhumattakaan siitä, että on tärkeää
pitää yhteyttä puolisoon,
jotta on joku, jonka kanssa jakaa elämänsä.
Tärkeitä ovat myös tasa-arvo ja tyylikäs kampaus --
täytyyhän sitä vähän itseäänkin ajatella,
ja pukeutua näyttävästi, mieluiten avokaulaisiin luomuksiin.
Perjantai-iltana pitää nautiskella vuosikertaviiniä
nukahtamatta television ääreen.
Pitää matkustaa ulkomaille, jotta saa uusia vaikutteita.
Pitää ehtiä tavata sukulaisia ja naapureita,
muistaa heidän syntymäpäivänsä,
ladata kännykän akku,
käydä elokuvissa ja teatterissa (kännykkä pitää muista sulkea!)
tehdä veroilmoitus,
meditoida,
viettää pääsiäistä, juhannusta ja joulua,
olla kiihkeä sängyssä, etsiä oma G-pisteensä,
juoda kahvia aivan yksin, silittää kissaa,
nauraa sydämellisesti
ja ehtiä ELÄÄ!

Kysyttyä: Mitä voin kasvattaa ikkunalaudallani?

Olen lukenut Irti oravanpyörästä -kirjasi pariin kertaan ja nyt myös Rankka kutsumus -kirjan. Kiitos suorapuheisuudesta - joskus nimittäin harmittaa, kun asioita ei saa sanoa niinkuin ne ovat, vaan ne täytyy jotenkin laimentaa, ja loppujen lopuksi syy on muka aina omassa sopeutumattomuudessa.

Mutta - osaisitko kertoa, onko minun mahdollista kasvattaa "mitään" nykyisissä asuinolosuhteissani. Kotini on 18 neliön keskustayksiö ilman parveketta. Ikkunat ovat etelään ja ikkunalauta melko leveä. Tosin vastapäinen kerrostalo on korkeampi ja melko lähellä, eikä auringonvaloa itsestään selvästi riitä ikkunalle keskikesää lukuun ottamatta. Ainoa, mitä ikinä olen kasvattanut on rairuoho... 

Kiva kuulla, että olet lukenut kirjojani.  Hyvin sanottu, usein laimennamme puheitamme. Olemme niin kuin ”kuuluisi” olla emmekä niin kuin haluaisimme olla. Sitten elämään tulee ristiriitaa ja turhautumista. Jos oppii tavan kuinka sanoa asioita suoraan, loukkaamatta ketään, käy kuten Keisarin vaatteet -sadussa. ;) Vaatii vain korkeaa sietokykyä ja rohkeutta olla suorasuinen.

Etelän ikkunalla voi kasvattaa vaikka mitä! Toisen kerrostalon varjostus ei välttämättä ole ollenkaan pahasta, koska etelän ikkuna voi olla melkoinen pätsi. Tarkkaile kuinka monta tuntia päivänpaistetta asuntoon tulee päivässä. Mihin kellonaikaan porotus alkaa ja koska se väistyy? (Oletko katsonut kompassilla tai kartasta ilmansuunnan?) Kesällä aurinkoinen aika on pidempi kuin muina vuodenaikoina.  

Voit laittaa ikkunalle vaikka monta kerrosta taimihyllyjä, koko ikkunan täyteen ja ripusta katosta amppeleista, josta kasvit pääsevät ylös- ja alaspäin kasvamaan. Ikkunasta tuleva valo riittää kasvuun vielä kahden kolmenkin metrin päässä. Kaiken kasvatettavan ei tarvitse olla välttämättä ikkunalaudalla. Tärkeää, kun kyseessä on etelän suunta, on kastelu. Kasvit eivät saa päästä kuivumaan ja nääntymään. Etelän kerrostaloikkuna vastaa parhaassa tapauksessa kasvihuoneen/tropiikin oloja, joten vaativatkin kasvit menestyvät, jos vain huolehtii tarpeellisesta kastelusta (mm. tarpeeksi suuret ruukut kesällä) ja ravinteista.Toisaalta, jos vastapäinen kerrostalo varjostaa liikaa, voi miettiä kasvilampun hankkimista. Talvella ainakin se voisi olla hyödyksi, jos kasvatat esimerkiksi monivuotisia yrttejä.

Ainakin tosi helppo ja hauska kasvatettava olisi herne tai papu. Pistä ruukut ikkunalaudalle ja virittele narut ylös verhotankoon kiinni. Herne/papu lähtee kiemurtelemaan narua ylöspäin. Herneenlehdet voi hyödyntää leivän, ruoan päällä, salaatteihin jne. Tai jos laitat isompia ruukkuja (usean litran vetoisia) joko ikkunalaudalle tai lattialle, voit laittaa samaan ruukkuun monta kasvia kasvamaan esimerkiksi herneen (joka kasvaa ylöspäin ja lannoittaa typpinystyröillään), amppelimansikan (joka kasvaa alaspäin) ja yrttejä, jotka kasvavat keskellä. Mansikka ja yrtit ovat monivuotisia.

Sinun kannattaa selvittää alueesi ”kaupunkiviljelijät” (esim. Dodo ry. tai hyötykasviyhdistys) tai viljelyspalstat (4 H-kerho, kunnan vuokrapalstat) ja siirtolapuutarhat. Mene sinnepäin kävelylle ja kysele ihmisiltä mitä he kasvattavat ja tekevät ja ajattelevat asioista. Siinä oppii paljon ja tutustuu samalla uusiin ihmisiin, vaikkei varsinaisesti sormiansa multaan pistäisikään. Tai ota yhteyttä isännöitsijään ja pyydä lupa kasvattaa talonne katolla kasveja. Ja hae vaikka lähialueeltasi pieni hylätty maapläntti, johon voit istuttaa vaivihkaa esimerkiksi kukkien siemeniä (vaikka asvaltin rakoon seinän viereen tai tyhjälle tontille). Sitten tee kävelylenkkisi aina sen kautta ja seuraa kuinka Guerilla gardening-kasvattelusi edistyvät. Pistä mielikuvituksesi liikkeelle ja koeta ennakkoluulottomasti kaikkea. On takuulla hauskaa!

Jos rairuoho kasvaa, kasvavat muutkin. Sinäkin.

Avohakkuita sertifikaatilla

Sain kirjeen, jonka kuoressa luki: Kirje sisältää todistuksen suomalaiseen PEFC-metsäsertifiointiin osallistumisesta. Taas näitä! (Vastaavanlaisesta kirjeestä kerroin Irti oravanpyörästä –kirjassa.) Avasin kirjeen ja siellä oli kuin olikin oikein komea todistus.

 Ainoa vaan, että

a) en kuulu metsänhoitoyhdistykseen
b) eikä minulla ole mitään tekemistä Metsänomistajien liitonkaan kanssa.

c) minä tai metsäni ei osallistu metsäsertifiointiin, koska metsästäni neljä hehtaaria on luonnonsuojelualuetta ja yksi hehtaari on metsikkö, josta kerään polttopuitani.

d) toisin sanoen minulla on ihan omat metsäsertifiointikriteerit. ;)

 

Metsälaki (1093/1996) määrää metsänhoidon vähim­mäistason ja lain tavoitteena on ”edistää metsien talou­dellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään”.

Metsien sertifioinnilla puolestaan pyritään varmistamaan, että metsätaloutta harjoitetaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Käytännössä metsä­sertifikaatti on kolmannen, riippumattoman osapuolen myöntämä kirjallinen todistus siitä, että metsää hoidetaan ja käytetään kestävästi tiettyjen sertifikaatissa määritel­tyjen kriteerien mukaisesti. Metsänomistaja voi Suomes­sa sertifioida metsänsä joko PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes) tai FSC (Forestry Stewardship Council) -järjestelmien kautta.

PEFC-sertifiointi kuulostaa tietysti hyvältä (ja on parempi kuin ei mitään), mutta kun noin 95 prosenttia talouskäytössä olevasta metsäalasta on sertifioitu Suomen PEFC-järjestelmän mukaan, tietää, että sertifiointi kuulostaa paremmalta kuin mitä se tosiasiassa on (etenkin jos todistuksia jaetaan näin summanmutikassa). 

Wikipedian määritelmän mukaan: propaganda on tietoa, jota levitetään tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Propaganda saattaa olla valheellista tai tosipohjaista, mutta on usein yksipuolista ja saattaa valaista asiaa ainoastaan propagandan tuottajalle hyödyllisistä puolista.

Tässä tapauksessa unohdetaan mainita sellainen pikku seikka, että sertifioidussakin metsässä tehdään avohakkuita. Se on edelleen tänä päivänä yleisin tapa ”hoitaa” metsää. Sen jälkeen hienot laki- ja sertifiointitavoitteet voikin unohtaa. 

PEFC-sertifikaatin mukaan kestävässä metsänhoidossa luontoarvot ja puuntuotanto ovat tasapainossa. Metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien kulttuuri- ja virkistysarvot säilytetään samalla kun harjoitetaan tuottavaa ja sosiaalisesti kestävää metsätaloutta.

Miten se menikään? Metsälain tavoitteena on ”edistää metsien talou­dellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään”.

Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan Suomessa tehtiin avohakkuita vuosina 1995 - 2007 seuraavasti (sivu 153): 

1995 110 000 hehtaaria
1996 120 200 hehtaaria

1997 129 600 hehtaaria

1998 116 600 hehtaaria

1999 130 400 hehtaaria

2000 156 100 hehtaaria

2001 118 100 hehtaaria

2002 152 300 hehtaaria

2003 147 300 hehtaaria

2004 152 700 hehtaaria

2005 121 900 hehtaaria

2006 145 300 hehtaaria

2007 173 900 hehtaaria

2008 108 100 hehtaaria

Yhteensä 1 774 400 hehtaaria. 

Miljoona seitsemänsataaseitsemänkymmentäneljä tuhatta neljä sataa hehtaaria!

Metsämaata on kansallisen määritelmän mukaan 20,1 miljoonaa hehtaaria. Pelkästään neljäntoista vuoden aikana olemme avohakanneet siitä yhdeksän prosenttia.
Avohakkuut aiheuttavat metsien, ja monien lajien, kadon lisäsi muun muassa vesiensuojeluongelmia. Metsät eivät ole enää suodattamassa ja imeyttämässä sadevettä (tai sitomassa ilmasta hiilidioksidia). Hakkuuaukeilta on nostettu kannot ja juurakot. Vesi huuhtoutuu suoraan aukeaksi käännetyn maan läpi, ottaa mukaansa orgaanista ainesta joka kulkeutuu ojien ja valumien mukana järviin. 

Muutoksen huomaa esimerkiksi täällä Alhonlahdessa siitä, että aiemmin tien pientareilla kasvoivat apilat, päivänkakkarat, heinät ja matarat. Nyt ojat pukkaavat avohakkuiden kohdilta rehevää kasvustoa saraa ja osmankäämiä, jotka ilmentävät rehevyyttä, kosteutta ja ravinteita… jotka ovat ojassa matkalla kohti järveä ja jatkavat matkaansa täältä eteenpäin Itämereen saakka. Sitten ollaan huolissaan mitä Itämerelle, hiilidioksidipäästöille ja ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä. Muun muassa sellaista pitäisi tehdä, että avohakkuut ja metsien tuhoaminen, pitäisi lailla kieltää.

Kauhistelemme trooppisissa metsissä tapahtuvaa tuhoa, mutta teemme aivan samaa täällä Suomessa. Sellaisia sertifikaatteja.