Yleensä kun minulta tilataan kirjoja, tulostan Omapostin
kautta osoitekortin, jonka liimaan kirjalähetyksen päälle ja jätän lähetyksen
omaan postilaatikkooni posteljoonin noudettavaksi. Haja-asutusalueella on
onneksi noutomerkkipalvelu. Se tarkoittaa sitä, että jos asuu
haja-asutusalueella ja lähimpään asiointipostiin on yli viisi kilometriä, voi
jättää valmiiksi maksetun lähetyksen omaan postilaatikkoonsa. Postilaatikkoon
laitetaan Postin heijastin, josta postinkantaja tietää, että noudettavaa postia
on. Minulla
tulee lähimpään asiamiespostiin 10 kilometriä eli 20 kilometriä edestakaiseen
reissuun. Noutopalvelu on siis minulle tosi tärkeä palvelu. Se kuitenkin
edellyttää muun muassa toimivaa tietokonetta, tulostinta ja mustetta.
Viime viikolla kävi niin, että tulostimeni lakkasi
toimimasta. Minun piti postittaa kahden kirjan paketti enkä saanut tulostettua tarvitsemaani
5,90 euron osoitekorttia Omapostin kautta ennen kuin saisin tulostimen
korjattua. Minun olisi siis mentävä fyysisesti Postiin saadakseni paketin postimaksu
maksettua, sillä paketteja ei saa enää lähettää postimerkeillä. Paketteihin käy
enää vain ja ainoastaan digitaalinen maksu. Tämä on minusta aivan käsittämätön
juttu.
No, koska olin menossa Tampereelle asioidenhoitoreissulle,
ajattelin, että lähetän paketin sieltä käsin. Koska minulla ei ole
"äly"puhelinta, katsoin jo valmiiksi kotona missä Tampereella nykyään on
postitoimistoja. Hämmästyin. Niitä ei ollut enää paljon missään. Aiemmin niitä
oli pitkin keskustaa sopivin välimatkoin. Nyt niin sanottua ”täyden palvelun
postitoimistoa” löytyi enää Sokokselta ja Tullintorilta. Pakettiautomaatteja ja
kirjelaatikoita kyllä löytyi, mutta niistä ei olisi tähän hätään apua. Koska
olin kaupungin länsipäässä, suuntasin Sokokselle. Tietysti Aleksanterin
kirkonpuiston kautta moikatakseni isoja lehtikuusia.
Huh heijaa, siitä olikin aikaa kun olin viimeksi
Sokoksella käynyt. Aikamoinen kulttuurisokki oli. Ihmisiä kuin meren mutaa ja
kaikilla kuluttaminen mielessä, kirkkaat valot, hajuvesien hajuja,
mainoskuulutuksia ja taustamusiikkia. Ensimmäinen ajatukseni oli: äkkiä pois
täältä. Pysähdyin ulko-oven eteen, sitten jo hissien luo etsimään infotauluja mistä
Posti löytyisi. Infotauluja ei löytynyt. Suuntasin kaupan keskelle liukuportaille,
ainakin ennen siellä oli kyltti, jossa kerrottiin mitä missäkin kerroksessa on.
Vaan ei ollutkaan. Siinä kohtaa oli kirkas valomainos, jossa mainostettiin
jotain. Bongasin ohikulkevan myyjän, pysäytin hänet ja kysyin mistä posti
löytyy. ”Miinus kakkosesta”, hän vastasi. Aha. Onko täällä sellainenkin kerros nykyään,
ihmettelin ja yritin löytää tieni alakertaan.
Miinus kakkosessa olikin mielenkiintoinen, ihan miinus
kakkosen, tunnelma. Ihmiset istuivat kummallisten kuutioiden päällä vuoronumero
kädessään väliaikaisten mustien kangasseinien keskellä odottaen pääsevänsä
pankki- ja postitiskille. Jonotettuani aikani pääsin palveltavaksi. Annoin
paketin virkailijalle ja ilmoitin:
– Tässä olisi S-paketti, joka tarttis lähettää.
– S-paketti käy vain netin kautta, virkailija sanoi. –
Jos ostat paketin lähetyksen tästä, se maksaa 9,90 euroa.
– Että mitä? kysyin epäuskoisena.
– Niin, jos ostat ja tulostat sen itse netin kautta, se
on 5,90 e ja S-paketti, mutta jos lähetät sen tästä se maksaa enemmän.
– Ei voi olla totta, protestoin.
– Tai sitten voit lähettää sen Helposti-pakettina,
jolloin kuoreen ei tarvitse kirjoittaa mitään muuta kuin saamasi koodi, ei
nimiä eikä osoitettakaan, pelkkä numero vaan.
– Mikä tämä Helposti-juttu sitten on? kysyin. – Voiko sen
kirjoittaa käsin ja saanko sen, vaikka minulla ei ole älypuhelinta eikä tällä
hetkellä tulostintakaan käytössä?
Myyjän pasmat menivät sekaisin. Hän ei selvästikään
tiennyt miten toimia asiakkaan kanssa, jolla ei ole älypuhelinta. Hän mietti.
– Siis saanko tietokoneen kautta sen koodin? kysyin
uudestaan.
– Joo, kyllä sen pitäisi saada, hän vastasi vähän
epävarmasti, mutta sitten jo paljon reippaammin: – Kun saat sen koodin, niin sitten
voit kyllä jättää sen mihin tahansa postilaatikkoon.
Olisi tietysti pitänyt olla viisas ja postittaa paketti
9,90 euron hintaan ja saada paketti käsistäni, mutta jotenkin on niin mennyt
hermo Postin toimintaan viime vuosina, että ajattelin äänestää jaloillani.
Hankkisin sen Helposti-koodin netistä kotiin päästyäni ja jättäisin paketin
omaan postilaatikkoon.
Kun nousin rappusia ylös maan tasalle, huomasin, että
rappusten viereisessä valomainoksessa, josta olin aiemmin etsinyt tietoa, oli
kuin olikin infoa eri kerroksissa olevista palveluista, mutta siinä välissä
tuli mainoksia. Olisi pitänyt siis ymmärtää seistä taulun edessä tarpeeksi
kauan, että mainos olisi vaihtunut informaatiotauluksi. Tai ehkä, näin jälkikäteen
ajatellen, siinä oli hipaisunäyttö mutta eihän sellainen käynyt mielessänikään. En paljon joudu lääppimään vanhan nokialaisen tai läppärin
näyttöjä. Puhisin ja kirosin tätä nykymaailman menoa. Sitten vaan vauhdilla
pihalle ja pois koko kauhistuksesta. Miten ikinä olen voinut viettää aikaani ihan
halusta mokomissa paikoissa? On minulla ollut joskus prioriteetit pahasti
sekaisin.
Kun illalla pääsin tietokoneelle tutkimaan Helposti-koodi-asiaa,
tiedon löytäminen olikin käsittämättömän vaikeaa. Postin sivut ohjasivat minut kokoajan
XS, S, M ja L-pakettien lähettämissivuille. Olisi kai pitänyt olla älypuhelimen
sovellus tai jotain, en tiedä vieläkään, ei koskaan selvinnyt. Jostain netin uumenista löytämästäni
tiedotteesta löysin tiedon, että Helposti-koodiin tarvitaan Helposti
koodi-tarra. Aina tuli umpikuja. Luettelin taas muutaman kirosanan ja mietin
mitä teen. Olisi vissiin lähdettävä lähiasiamiespostiin ja kuljettava sen takia
20 kilometriä. Sitten keksin, että lähetänkin kirjat kirjeenä, eli en kahden
kirjan pakettina vaan kahtena yhden kirjan kirjeenä. Kirjeet saa sentään vielä
lähettää postimerkeillä. Näin toimien hinnaksi muodostui 6,40 x 2 = 12,80 e. Hyvä
meininki, mutta eipähän tarvinnut ajaa hurua vaan kirjeet lähtivät omasta
postilaatikostani. Puuh, tehtävä suoritettu. Täytyisi saada tulostin kiireesti
kuntoon...
Teknologian kehityksen ja Postin toiminnan muutosten piti
kai lisätä tehokkuutta, mutta tehokkuus on kääntynyt jo itseään vastaan.
Viime vuosien varrelta Postin sekoiluja:
- Posti muuttui vuonna 2007 Itellaksi kansainvälistymisen vuoksi, vaikka Posti-sana on kansainvälisesti ymmärretty, Itella ei. Seitsemän vuoden jälkeen nimi muutettiin takaisin Postiksi.
- Vuonna 2011 otettiin käyttöön ykkös- ja kakkosluokan kirjeet ja kahden väriset postilaatikot, sillä perusteella, että valtaosalle ihmisistä riitti, että lähetykset olisivat perillä vasta kahden yön jälkeen eli 2. luokan kirjeenä. Ajatella, että ennen posti kulki yhdessä yössä. Ehkä ei ollut turhaa teknologiaa välissä. Vuonna 2011 1. luokan kirje maksoi 75 senttiä ja 2. luokan kirje 60 senttiä.
- Vuonna 2017 kirjeiden luokat yhdistyivät takaisin yhdeksi. Nykyään 1. luokan postimerkki maksaa 1,60 e ja posti on perillä arviolta neljän työpäivän kuluessa.
- Nykyään jos haluaa, että kirje on perillä entisen kakkosluokan nopeudella kahdessa päivässä pitää ostaa erillinen Plus-merkki (1,50 e) jolloin hintaa tulee yhteensä 3,10 e.
- 2016 Posti alkoi leikata asiakkaidensa nurmikoita, kokeilu jäi lyhyeksi. Nurmikot leikattiin tiistaisin, joka on hiljaisin postipäivä.
- 2017 Posti lopetti kirjejakelun tiistaisin. Ainakin täällä maalla Postin auto kulkee silti päivittäin arkisin, erona vain se, että tiistaina ei jaeta kirjepostia, ainoastaan lehtiä. Paljonkohan siinä toiminta tehostuu?
- 2018 postimerkit pakettien maksutapana poistuu, paketin lähetystiedot muuttuvat täysin digitaaliseksi.
Paljon muutakin on tapahtunut, mutta ei edes muista
kaikkia enää. Onkohan hoitoalalla ja Postissa sama johtoporras, kun toiminnan johtaminen on yhtä älytöntä? Harva osaa käyttää enää maalaisjärkeä.
Mielestäni Postin pitäisi olla julkinen palvelu, jolta ei
pitäisi edellyttää aina voittoa, tietyt palvelut vain kuuluvat valtiolle. Sen takia valtiomuoto on perustettu, että se hoitaa tiettyjä tehtäviä veroja vastaan. On tullut
jo aikapäiviä sitten sellainen tunne, että ”kehitys” on kääntynyt itseään
vastaan. Elämä ei ole tullut erilaisten uudistusten takia mielekkäämmäksi.
Digitaalisuus on lisäämässä eriarvoisuutta. Käytännössä
on pakko käyttää vähintään tietokonetta, ja yhä enenevässä määrin älypuhelinta,
jos haluaa yrittää elää tässä yhteiskunnassa hankaloittamatta arkielämäänsä
kohtuuttomasti. Omaehtoinen ajattelu, sähköttömyys (kuten käteinen ja postimerkit) ja yksinkertaiset ratkaisut
ovat jäämässä syrjään.
