Käytä tämä aika luodaksesi itsesi uudestaan

Jokaisella pilvellä on hopeareunus.

Maailmalla riehuvat maastopalot, monimuotoisuuden hupeneminen, eläin- ja kasvilajien kuolemat, erilaiset säiden ääri-ilmiöt ja tieto ilmastonmuutoksesta – siis ihmishenkiä ja terveyttä uhkaavat asiat – eivät muuttaneet ihmisten arkea tai taloutta merkittävällä tavalla, mutta koronavirus sen lopulta teki: viimeinkin rajoitamme itseämme. 

Vihdoin tunnumme tajuavan, että terveys on tärkeämpi kuin talous.

On riemullista huomata, että muutokset parempaan voivat olla nopeitakin, kun viimein päätetään toimia.

Olemme alkaneet miettiä mikä elämässä on välttämätöntä ja mikä ei.

Ahdistavan tautikeskeisen uutisoinnin keskellä kannattaa muistaa, että koronaviruksesta on seurannut, ja voi seurata, paljon hyvää. Se voi toimia starttina oravanpyörästä pääsemiseksi.

Toivottavasti lentorajoitukset, etätyöskentelyteknologian käyttäminen ja muutokset, jotka kuormittavat luontoa vähemmän, ehtisivät juurtua pysyviksi elämänmuutoksiksi. Ehkä kun ihmiset saavat hetken kokeilla ”elämää oravanpyörän ulkopuolella”, jollaisena tätä poikkeusoloa voisi ajatella, he eivät haluakaan enää palata vanhaan. Alkaisimme arvostaa ”itsestäänselvyyksiä”: terveyttä, perhettä, läheisiä, taloudellista turvaa, suojaa, kiireettömyyttä, omavaraisuutta, lähiruokaa ja luontoa. Huomaisimme, että ostoskeskukset eivät tarjoa mitään, kun tositilanteet tulevat eteen. Kun on aikaa miettiä valintojaan ja elämäntapojaan tarkemmin, huomaa miten vähän lopulta tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Siihen ei tarvita ulkomaanmatkoja, koska aidosti rentouttavimmat ja parhaat kokemukset löytää arjesta ja kotoa.

Näistä poikkeuksellisista ajoista kannattaa ottaa onkeensa. Nyt on mahdollisuus hidastamiseen ja uuden alun luomiseen, kun tyypilliseen arkeen liittyvä kohkaaminen ja turhantouhuilu on jäänyt pois ja tilalle tulee aikaa.   

Kun olet huolehtinut välttämättömistä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista (ja peset käsiä joka välissä ja pidät sosiaalista etäisyyttä...), kannattaa harkita seuraavia:

• Nuku joka yö vähintään kahdeksan tunnin yöunet. Mieluummin enemmän.
• Nuku päiväunet.
• Lepää niin paljon kuin voit. Äläkä kanna siitä minkäänlaista syyllisyyttä.
• Kun on levännyt, ajatus on selkeämpi.
• Levättyäsi mieti mitä haluat elämälläsi tehdä – lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
• Kirjoita päiväkirjaa. Käy itsesi kanssa vuoropuhelua, kysy itseltäsi kysymyksiä ja vastaa niihin. Mistä olet kiitollinen? Haluatko jatkaa entiseen malliin? Millaista muutosta kaipaat? Mitä toimia voisit tehdä muutoksen hyväksi?
• Tee luetteloita suunnitelmista ja asioista, jotka voisivat tarjota ratkaisuja.
• Luo itsellesi ja perheellesi projekti, johon kaikki voivat osallistua.
• Raivaa kotisi kaikesta turhasta.
• Järjestä ja yksinkertaista.
• Lue kirjoja, lehtiä ja artikkeleita aiheista, jotka auttavat sinua elämänmuutoksessasi.
• Älä anna television ja internetin vallata vapautunutta aikaa vaan käytä aika hyödyksesi.
• Älä lähde mukaan ”sosiaalisen median draamaan”. Lue vain välttämättömimmät uutiset.
• Aktiivinen toimiminen elämän eteen luo hyvää ja pitää huolet poissa, digitaaliset laitteet passivoivat.
• Vältä kohtuuttomuutta (esim. liiallista alkoholia tai mässäilyä).
• Poikkeusoloissa kaikki ovat jollain tapaa stressaantuneita: ole ystävällinen ja kylvä ympärillesi iloa ja positiivisuutta.
• Pidä huolta itsestäsi, läheisistäsi, ystävistäsi ja tuntemattomista. 
• Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on.
• Liiku luonnossa mahdollisimman paljon.
• Jätä älylaite tai ainakin sen kuulokkeet kotiin. Lintujen laulu on alkanut pitkän syksyn ja talven tauon jälkeen. Opettele tunnistamaan edes muutama uusi lintulaji ja ketkä laulavat.
• Tee luontohavaintoja. Luontohavaintoihin keskittyessä pystyy unohtamaan itsensä ja maalliset huolet.
• Tee jotain erilaista kuin tavallisesti.
• Tee vaikka kevätveikkaus. Tai ota esimerkiksi tavaksesi seurata yhtä ja samaa muurahaispesää ja sen vaiheita. Täällä Pirkanmaan korkeudella muurahaiset heräsivät jo.
• Muista, että elämän tärkeimmät ja parhaimmat asiat eivät maksa mitään.
• Tunne tuuli kasvoillasi ja tunne itsesi luovaksi ja vapaaksi.
• Muista, että asioilla on – tavalla tai toisella – taipumus järjestyä.

Surua helpottaa kun sen voi jakaa toisten kanssa

Sain lukijalta tällaisen kirjeen:

Hei! 

Olen suunnattoman ahdistunut Amazonin metsätuho-uutisista ja ilmastonmuutoksesta yleensäkin. Eikö ihmisen ahneudella ole mitään rajoja? 

Mielestäni peli on jo menetetty. Tunnetut ekosysteemit tulevat tuhoutumaan, mikä ihmisen näkökulmasta johtaa pahimmillaan sotiin ja hallitsemattomiin kansainvaelluksiin. Tämä tapahtunee jo minun elinaikanani. Siksi haluaisin myydä kaiken ylimääräisen omaisuuteni ja siirtyä mahdollisimman pitkälle omavaraistalouteen ja tehdä töitä vain sen verran kuin on pakko. Minut on kasvatettu siihen, että varallisuutta on hyvä kartuttaa omaksi vanhuudenturvaksi. En kuitenkaan usko, että nykyinen talousjärjestelmä kestää enää kovin pitkään, koska siltä putoaa pohja pois ilmastonmuutoksen edetessä.

Luulen olevani oikeassa, vaikka kukaan lähipiirissäni ei tue ajatuksiani ja pitää minua luultavasti vähän vinksahtaneena maailmanlopun ennustajana, joka haluaa downshiftata ja hidastaa talouskasvua.

Miten sinä luontoa ymmärtävänä ihmisenä näet tilanteen? Oletko samaa mieltä siitä, että kaikki tulee muuttumaan radikaalisti?

Surumielisin terveisin X

Tässä vastaukseni: 

Hei,

kiitos viestistäsi ja siitä että kannat huolta maailman tilasta. 
Kyllähän tämä surkealta vaikuttaa. Ihmiskunnan haasteet ovat suunnattoman suuria, silti tuntuu että moni jatkaa samaan malliin. Olemme ihmislajina merkillisiä typeryksiä, pahimmillamme aika kelvottomia otuksia.

Vaikka huolilla on perusteet, ei auttaisi liiaksi kyynistyä tai lamaantua. Olisi varottava, ettei huku omaan ahdistukseensa ja suruunsa. Tai vihaan, raivoon, turhautumiseen... mikä se tunne onkaan.

Uskon että hyvä konsti on kantaa omasta elämästään vastuuta, elää aineellisesti vaatimattomasti ja kohdella luontoa rakkaudella ja kunnioittavasti. Vaatii rohkeutta ja voimia tehdä elämässään eettisiä ratkaisuja. On niin helppo sulkea silmät ja mennä siitä mistä aita on matalin. On niin helppo kuluttaa, pilata, saastuttaa ja hävittää. Vahinkojen korjaaminen tai ”hävittämättä eläminen” on paljon haastavampaa.

Olen vuosia seurannut oman lähiympäristöni tuhoa ja surrut niin mahdottomasti menetettyä luontoa. On ollut raskas prosessi yrittää säilyttää toivo ja elämänusko. Mutta koskaan ei saa antaa periksi, on vain vakaasti uskottava, että omilla pieniltäkin tuntuvilla teoilla on merkitystä.  

Kävin viikonloppuna järjestetyssä Iloisessa ilmastopäivässä (ristiriitainen nimi). Siellä luennoi ympäristöahdistuksen tutkija Panu Pihkala. Hän sanoi jotenkin niin, että ”tie suurempaan iloon kulkee syvän surun kautta” ja kertoi että ennen vanhaan ihmiset pukeutuivat suruaikanaan mustiin. Tänä päivänä näkee harvoin surua ilmaistavan pukeutumisella, paitsi joskus kun jalkapalloilijat laittavat käsivarteensa mustan nauhan. Mitä jos me kaikki ilmastoahdistusta, Amazonin metsäpaloja ja Suomen avohakkuita - ja kaiken maailman ympäristötuhoja - surevat laittaisimme mustan surunauhan käsivarteemme? Surua helpottaa kun sen voi jakaa toisten kanssa.

Toisinnäkijän päiväkirjassa kirjoitin siitä kuinka on selvitetty masentuneiden ihmisten käsityksiä todellisuudesta. Tutkimuksessa selvisi, että heillä oli huomattavasti realistisempi käsitys elämästään ja ympäristöstään kuin ei-masentuneilla. 

Sen vuoksi ”masentuneiden realistien”, heh, on keskityttävä suhteellisuudentajuun, ettei voi kantaa koko maailman huolia harteillaan. On mahdoton tietää mikä meitä tulevaisuudessa odottaa, mutta jos lamaannutamme itsemme uuvuttavilla ajatuksilla, masennumme lopullisesti ja toimintakyky häviää.

Itse olen koettanut omalta osaltani parantaa sairastavaa maailmaa kirjoituksillani. Tiedän voivani paremmin kun olen luonut omanlaisen, luonnonläheisen elämäntavan. Elämä tuntuu elämisen arvoiselta ja merkitykselliseltä - riippumatta siitä miten tässä käy. 

Perustarpeiden tyydyttämiseen ja hyvään elämään on hyvin monia tapoja, omavaraisuuteen pyrkiminen on yksi keino. Tärkeää on tiedostaa tunteiden käsittelyn merkitys omalla hyvinvoinnille ja keskittyä epätoivon sijaan kiitollisuuteen ja toivoon ja pysyä aktiivisena kansalaisena. Parhaimmillamme me ihmiset saamme upeita asioita aikaiseksi.