Kesä ei lopu edes syksyllä

Olen viime aikoina irrottanut tyrnien juurelle tulleita pieniä tyrnin taimia ja istuttanut niitä paremmille paikoille. Tänä syksynä kun poimin tyrnejä itselleni ja muutamille ystävilleni, harakat seurasivat touhujani.

Oli hauska, kun ne tulivat minun jälkeeni aina samoihin puihin syömään loppuja marjoja. Nauratti oikein, kun etenimme yhdessä järjestyksessä puu puulta.

Tyrnien poiminnassa on osattava toimia varovasti, pensaissa on valtavat piikit.

Sitten vasta kun oli mennyt reilu viikko, etten ollut poiminut marjoja, kiintiöni oli tullut täyteen ja ajattelin, että loppuja kerään vain tarvittaessa, eläimet kävivät popsimassa loput poskeensa. Hellyyttäviä tyrnipiiloja löytyy sieltä täältä heinätuppaiden alta. Niistä tulee hyvä mieli.

Maa on vieläkin kuivaa. Kun istutin tyrnejä, oli kasteltava paljon. Olen huolissani mihin tämä pitkä kuiva kesä johtaa. Pohjavedet reagoivat viiveellä eikä sitä ole nyt päässyt muodostumaan. Luonto tarvitsisi vielä reilusti vettä.

Punatulkkupariskunta syömässä saskatoon-marjoja heinäkuussa.

Haaveenani on, että joskus vielä täällä on paljon marja- ja hedelmäpuita. Ei itselleni kerättäväksi vaan eläimille ravinnonlähteeksi. Minua ei haittaa vähääkään ajatus, että marjat jäävät pensaisiin, päinvastoin. Eivät ne sinne mätäne tai mene haaskuuseen, eläimet ja eliöt hyödyntävät ne visusti. 

Olen ehkä ennenkin laittanut tämän Tommy Tabermanin runon tänne blogiin, mutta laitan taas, koska se kuvastaa hyvin puu- ja pensaanistutus-tunnelmiani.

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei näe sen kukkivan ja kasvavan isoksi,

ei ole hölmö, ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä, että joku muu tulee joskus iloitsemaan

ja nauttimaan siitä.

Tällainen henkilö elää kahdessa ajassa:

hänelle kesä ei lopu edes syksyllä.

Kevään kasvoja, luonto hymyilee

Tänään on haelghi eli pyhätorstai (40 päivää pääsiäisestä) Vanhan kansan mielestä päivä oli niin pyhä että ”ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri eikä linnut kortta liikuta.”

Viikko sitten oli 18.5. Erkin päivä. Silloin kerään kalenterin väliin koivunlehden osoittamaan kunkin vuoden kevään edistymistä. Tämän vuoden lehti oli silmu.

Sammakot ovat kuteneet tänä vuonna kahdessa aallossa. Toiset kulkevat jo vapaina nutipäinä, toiset ovat vasta irtautumassa kudustaan. Veden lämpötila ja ravintotekijät vaikuttavat siihen kuinka nopeasti sammakonpoikaset kehittyvät. Sammakonpoikanen syö kutupallon ympäriltään, sitten isossa kutupallossa olevat nutipäät syövät yhdessä itsensä vapauteen. Joskus kutuun jää eristyneitä valkoisia homepalloja kun munat eivät ole kehittyneet nutipäiksi.

Vesimittarit ovat joviaaleja ”Jessejä” ja liikkuvat vetten päällä.

Tyrnin kukinnot ja leppäpirkot.

Punaisen viinimarjan kukinnot saattavat jäädä kiireisemmältä huomaamatta.

Vaahterankukilla käy valtaisa kuhina ja pörinä...

--- ja samalla valmistuu tulevan syksyn vaahteransiemeniä.

Huomenna ilmestyy taas uusi Linnut-lehti. Siinä on kolumnini Enempi parempi, jossa pohdin lintutiheyksiä Tai harvuuksia. Suomessa on paljon tilaa. Silti meillä on verraten vähän paikkoja, jossa lintuja saisivat elää tiheästi. Luonnoneläimet noteeraavat välittömästi ihmisten kunnioituksen ja auttavaisuuden. Tämä kuva on Lempäälän Ahtialanjärveltä, jossa linnut toivotetaan enemmän kuin lämpimästi tervetulleiksi.   

Nautinnollista kevätkesää kaikille! "Äly"puhelimet ja laitteet kiiruusti kiinni ja ulos luontoon avoimin aistein.  💚😍