12 asumisneuvoa linnuilta

Nyt on se aika, kun linnunpöntöt pitää viimeistään puhdistaa. Puhdistin omat pönttöni maaliskuun alussa. Tässä muutamia ajatuksia kodista ja asumisesta, joita heräsi, kun puhdistin pönttöjä ja ihailin suloisia pesiä.

Vastavoimaksi kaikille "Huussi ja huvila" ja "Suomen kaunein koti" -ohjelmille, joissa luodaan mielikuvaa ettei mikään kelpaa ja kaikki täytyisi laittaa uusiksi. Meillä on paljon opittavaa linnuilta.

 

1. Et tarvitse isoa kotia. Sopu sijaa antaa.

   (Tiaisen pesät ovat lämpimän huopamaisia ja villamaisia ja niissä on sammalta mukana.)

   

2. Mitä pienempi koti, sen halvempi ja helpompi sitä on ylläpitää. Pieni koti pysyy lämpimänä pienin ponnistuksin.

   

3. Pieni koti on helppo siivota. Minuutti tai kaksi ja kaikki on putsplank ja on runsaasti aikaa jaettavaksi hyvään.

   (Raejuustomaiset kikkareet ovat tiaisen jätöksiä, joita tulee, kun lintu yöpyy pöntössä talviöisin. Kesällä jätöksiä ei kerry.)

   

4. Koti on paikka, josta ei tarvitse ajatella toisten mielipiteitä. Kun karkottaa hupsut mieliteot ja sisustamisinnon ja lakkaa uhraamasta aikaa ulkoisille asioille, on vapaa ja saa rauhan sydämeensä.

   (Kirjosiepon lehdistä ja kuivista aineista rakentama löyhä pesämalli.)

   

5. Älä haaveile näyttävästä kodista tai omaisuuden haalimisesta. Haaveile tasapainoisesta pesästä.

   

6. Kodin ei tarvitse olla täydellinen ajaakseen asiansa.

   

7. Kodin ja elämän yksinkertaistaminen tuo luovuutta ja vapauttaa aikaa uudelle.

   

8. Saavu laulaen tai ruokaa mukanasi kotiin.

   

9. Kierrätä. Luonto ei tuhlaa mitään.

   (Jänisten ja hirvien talvikarvat ovat täyttäneet ensimmäisen tarkoituksensa. Sitten ne antavat kauneutta, lämpöä ja hyvää eteenpäin.)

   

10. Lämmin koti ei ole itsestäänselvyys, arvosta sitä.

    (Talvikarvat ovat paksuja ja pitävät munat ja poikaset lämpiminä viileässä keväässä.)

    

11. Ajattele kiitollisuudella sitä mitä sinulla on, äläkä sitä mitä sinulta puuttuu.

    

12. Elä sovussa luonnon kanssa ja kohtele sitä kunnioittavasti. Elä yhdessä kasvien ja eläinten kanssa ja pidä huolta niistä, niin olet lähellä taivasta, vaikka sinulla ei olisi siipiä.

Näistä samoista ajatuksista, pienestä kodista, vähällä toimeen tulemisesta ja siitä mitä tapahtuu kun lakkaa haalimasta kaikkea, kirjoitan kirjassani Irti oravanpyörästä.

Aiempia kirjoituksiani linnunpöntöistä:

• Linnunpönttöjen putsauspäivä
• Onnellisuuden määrä on suoraan verrannollinen linnunpönttöjen määrään
• Linnunpöntön ripustusohjeet
• Linnunpönttöremonttia
• Linnunpöntöt kuntoon

Pihapiirin leskenlehtikatselmus

 

Kevään ensimmäiset kukkijat ovat meille ihmisille silmänruokaa, mutta ennen kaikkea ne ovat merkittävän tärkeitä pölyttäjien selviytymiselle, koska aikaisia kukkijoita on vähän. Seuraava ajatus antaa kivan tavan arvioida pihan ekologista arvoa kevään ensimmäisten kukkijoiden avulla. Samalla pääsee eroon vahingollisesta "rikkaruoho”-ajattelumallista.

”Omassa pihassa kannattaa tehdä leskenlehtikatselmus. Jos pihassa kukkivat leskenlehdet, voi antaa itselleen ekotekomerkin. Leskenlehden mesi ja siitepöly eivät pahastu pakkasesta, joten ne ovat arvokkaita ensimmäisille pölyttäjille, kimalaisille ja villimehiläisille. Jokaisesta voi antaa itselleen tähden. Jos siellä on kaksi leskenlehteä, se on kahden tähden piha. Viidestä leskenlehdestä saa viiden tähden pihan.”

biologi tietokirjailija Leena Luoto

Poimintoja maaliskuulta

Tässä maaliskuun havaintoja arjen merkityksellisyydestä. Yksinkertaisuus, riittävyys ja pienet teot muodostavat elämän tärkeimmän ytimen.

1. Pelkkä olemisen taito

Sain hiljattain tekstarin, jossa henkilö nautti kauniista kevätpäivästä ja haaveili, että vielä kun olisi laavu, jossa paistella makkaraa. Tavallinen viesti, mutta se sai minut pohtimaan.

Todellisuudessa laavuhaave kantaa mukanaan näkymätöntä taakkaa: sen rakentaminen vaatisi aikaa, vaivaa ja luonnonvaroja. Entä kun se viimein olisi valmis… savu kirvelisi silmiä, hyttyset häiritsisivät rauhaa, ehkä laavu olisi sateesta litimärkä juuri silloin, kun vihdoin löytyisi aikaa käyttää sitä. Ja miten usein laavu lopulta olisikaan käytössä – luultavasti harvoin.

Meille myydään tuhansin mainoksin ajatuksia, että tarvitsemme aina jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa voidaksemme nauttia hetkestä.

Pohjimmiltaan kyse on läsnäolosta. Kaunis kevätpäivä on täydellinen juuri sellaisenaan, jos malttaa pysähtyä ja aistia auringon lämmön iholla, raikkauden ilmassa, lintujen laulun ja luonnon heräämisen. Tämä "pelkkä oleminen" on taito, joka monilta on kulutusyhteiskunnassa unohtumassa.  

Todellinen vapaus löytyy siitä, että osaa arvostaa hetkeä ja sitä, mikä jo on. Sen kun vain on ja nauttii - ilman ponnisteluja, työtä tai ylimääräisiä varusteita. Luonnon kokeminen sellaisenaan on upeampaa kuin mikään, mitä voisimme rakentaa.

2. Kun kaikkea on jo tarpeeksi

Eräs yritys kysyi minulta mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, jos voittaisin arvonnassa. Vaihtoehtoina oli sisustuslahjakortti, yrityksen oma lahjakortti tai "jotain muuta, mitä?" Lahjan arvo oli 1 000 euroa, ja se arvottaisiin vuoden aikana kaikkien synttärisankarien kesken.

Voittomahdollisuus oli siis minimaalinen, mutta jäin silti pohtimaan mitä valitsisin. En kaivannut sisustukseeni muutoksia. En tarvinnut uutta elektroniikkaa, matkaelämyksiä tai harrastusvälineistöä. Korut ja kellotkin olivat tarpeettomia. Vaatteitakin oli jo riittämiin.

Lopulta keksin toivoa ruokalahjakorttia. Kuluvaa, mikä todella tulisi käytettyä. Mitä oikeasti tarvitsemme elämässä? Kun kaikkea on jo riittävästi, jäljelle jää vain perusasiat ja hetket, joista voi nauttia kuten hyvät ateriat.

 3. Sydämelliset kodit linnuille

Maaliskuun alussa olin mukana järjestämässä Pönttötapahtumaa. Lintujen pesimäpaikkojen väheneminen on vakava ongelma Suomessa. Vanhat metsät katoavat, lahopuut vähenevät ja elinympäristöt muuttuvat, jolloin kolopesijät jäävät ilman pesäpaikkoja.

Ystäväni oli rakentanut talven aikana 108 linnunpönttöä(!), joita jaoimme ihmisille ilmaiseksi. Jokaisessa pöntössä oli sydänaihe: joko lentoaukon metallinen suojapelti oli sydämenmuotoinen tai etuosan tippasuojaan oli sahattu sydänkuvio – kaunis yksityiskohta, joka heijasti tekijän suurta sydäntä.

Tapahtumapaikalle muodostui pitkä jono, ja kaikki pöntöt löysivät uuden kodin noin tunnissa. Jos jokaisessa pöntössä pesisi linnut ja ne munisivat keskimäärin 5 munaa, jopa 540 poikasta voisi kasvaa aikuiseksi jatkaen lajinsa elämää. Pöntöt toimivat myös tärkeinä talviöisinä suojapaikkoina ja kestävät vuosia, joten todellisuudessa niiden hyöty on moninkertainen.

Tämä on hieno esimerkki siitä, miten yhdenkin ihmisen teoilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden tukemisessa, yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja hyvän mielen jakamisessa.

Näiden maaliskuisten havaintojen myötä hyvää kevättä! Lintujen laulu on parhaimmillaan juuri nyt – ei enää keskikesällä. Tarttukaa siis ainutlaatuisiin hetkiin!

 

Luontohavainnointi on paras lääke maailmantuskaan

Ja niin kevät ja valo ovat täällä, mihin talvi hujahti? Laulujoutsenia lentää ristiin rastiin sulapaikkojen väliä, ja etelään päin olevien puiden juurilta on lumi sulanut. Vanha sanonta ”maaliskuu maata näyttää” pitää aina paikkansa. Kahden viikon hankikanto kesti eilisiin sateisiin asti. Liikkuminen oli helppoa verrattuna upottaviin hankiin. Tai liukkauteen, polut ja tiet ovat pitkään olleet kuin luistinratoja! On ollut helpompi kiivetä hangille ja kulkea turvallisemmin niiden kautta.

Basilikat pilkottavat jo mullasta, ja nyt nousukuun aikaan aion kantaa laventelit maakellarista talvehtimasta aurinkoiselle ikkunalle heräilemään. On mukavaa, kun laventelien kasvattamista ei tarvitse aloittaa joka vuosi alusta.

Maaliskuun tehtäviini kuuluu tuhkien seulonta. Kerään talteen kaikki lämmityskauden aikana kertyneet tuhkat. Seulon niistä kekäleet erikseen puunistutushommia varten ja palautan tuhkat takaisin metsään ripottelemalla ne lumen päälle. Minulle on tärkeää palauttaa metsälle edes hieman sitä hyvää, mitä olen siltä saanut. Seuloessa tulee seistyä pitkään paikallaan, mutta se on kuitenkin mukavaa ulkona olemista, ja koko ajan saa seurata ympärillä olevaa elämää.

Eläinten elämästä ja käyttäytymisestä oppii niin paljon, kun vain viettää aikaa niitä hiljaa seuraten ja tarkkaillen. Samalla kun tuhkakasat kohoavat (kannattaa valita tyyni päivä, etteivät tuhkat lennä taivaan tuuliin) voi seurata esimerkiksi miten naakat tervehtivät pihalle saapuvia toisia naakkoja. Neuvotteluja koloista käydään pitkään ja hartaasti. Asemasta parvessa mitellään ja samanväkiset naakat painivat ilmassa ja maassa.  

Voi miettiä aikooko sinitiainen tehdä lepässä olevaan pönttöön pesän tänä vuonna, kun se tutkii sitä niin tarkasti. Tai onko talitiainen varannut luumupuun vieressä olevan pöntön kuten viimekin vuonna. Talitiaisilla on mitä erilaisimpia hurmausääniä, kun ne piirittävät naaraita. Keltasirkut tapailevat jo säkeitään. Englanninkieliset lintujen ystävät ajattelevat keltasirkun laulavan: “A little bit of bread and no cheese”, ruotsinkieliset ajattelevat sen laskevan muniensa määrää pesässään: " Ett, två, tre, fyra, fem, sex, SJUU-uu". Varis on viimein intoutunut vetämään viittä, talvella se raakkuu vain kaksi tai kolme kertaa peräkkäin. Innokkaat koirasoravat kulkevat naaraiden tuoksujen perässä, mutta kantavia naaraita ei enää kiinnostaisi, kun pitää löytää rauhaisa paikka ja materiaaleja poikaspesää varten. Puissa käy aika juoksu ja ärhentely.

On oltava korvat höröllä myös kauempana olevista tapahtumista. Kun varis huutaa kilometrin päässä, pihan eläimetkin havahtuvat ja järjestäytyvät parempiin tarkkailuasemiin. Kun on tarkkana, huomaa korppien kantavan nokassaan jo pesäaineita. Huomaa, mistäpäin tuuli yltyy (tällöin on lopetettava tuhkan seulonta) ja miten tuuli vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen. Usein meno hiljenee, koska tuuli lisää saalistajan mahdollisuuksia ja eläinten on keskityttävä tarkemmin. Usein saalistajan läheisyydestä ei kerrokaan varoitusäänet vaan täysi vaikeneminen. Kun pihapiirin laulu loppuu kuin seinään, jotain on meneillään. Sitten täytyisi vaan oivaltaa, mitä.

On ihanaa, kun eläinten kaikki voimat eivät mene vain energian säästämiseen. Selviytymisen ja ruoan etsimisen ohessa on päivänvaloa jo muuhunkin, kuten sopivien pesäpaikkojen puolustamiseen (monilla ne on ollut varattuna jo viime vuodesta ja niitä pidetään silmällä läpi talven) ja puolison valintaan, ellei sellainen ole ollutkin koko ajan jo rinnalla.

Tutkimuksin on osoitettu, että linnuston runsaus lisää ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä. Aina kai tarvitaan tutkimuksia ennen kuin ihminen uskoo itsestään selviä asioita. Luonnonäänten on todettu kohentavan mielialaa ja auttavan palautumaan stressistä. Vähäinenkin lintujen laulu vähentää ahdistuneisuutta ja vainoharhaisuutta. Monipuolinen lintukuoro vähentää masentuneisuutta. Liikenne ja muut urbaanit äänet saavat ihmiset pysymään varuillaan, mutta linnunlaulu, tuulen humina ja veden solina tuovat turvallisuutta.

Joten kuulokkeet pois ja korvat hörölle! Parempaa lääkettä maailmantuskaan ei olekaan kuin linnunlaulu. Prime time -kuunteluaika on tästä kolme kuukautta eteenpäin. Juhannuksena alkaa jo hiljetä, kun emot ruokkivat poikasiaan.   

Kevään iloja

 

Nyt on aika:

• kulkea paljain jaloin.
• kerätä ruohosipulia talven varastoiksi (ennen sipulin kukintaa, tosin kukatkin ovat syötäviä, mutta varret ovat puisevia).
• maistaa ketunleipiä, koivunlehteä ja voikukkaa.
• tehdä eväsretkiä, loikoa selällään viltillä, katsella pilvien muotoja, perhosten lentoa ja muurahaisten aherrusta.
• ihailla eläinten pesintää.
• kuunnella lintujen laulua ja opetella tunnistamaan muutama uusi laji.
• nauttia ja olla kiitollinen: saamme herätä valoon joka aamu ja nukahtaa valoon joka ilta. Sitä en ikinä lakkaa ihmettelemästä ja arvostamasta.  

Iloisia päiviä kaikille! 

Juhlista kevättä

Katsoin Yle Areenasta dokumentin Kurki, josta ei tullut lintua (kesto 24 minuuttia). Aika uskomaton tarina. Lintusuosta haluttiin tehdä kaatopaikka. Konsta Vänskä ehti pelastaa täpärästi toisen kurkien munista jäämästä kaivinkoneen telaketjujen alle. Vänskä haudotti munan, kasvatti kurjen ja opetti sitä lentämään.

Dokumentin kohdassa 15.35 alkaa laulu, joka säestää sitä, kun kurki kävelee ihmisten mukana kylätalon kokoukseen, jos kyläläiset pohtivat, mitä he voisivat tehdä estääkseen kaatopaikan perustamisen. Laulun sanat menevät näin:

Ihmiset herätkää, ennen kuin on myöhäistä.

Nähkää Luontoäidin kyyneleet, ilma maat sekä veet on kohta saastuneet.

Tehtaat kaupunkien levittävät saastehen,

jätteet meriin heitellään, luonto maksaa hengellään.

Miksi näin teemmekään.

Auttakaa, huutaa näin pieni lintu ystäväin,

pesäpuutaan ei se nää, koneet metsän myllertää, lehden myrkyin häivää

kurki saapui asuinsuolleen mutta huomasi sen kuolleen.

Suo kun ojin kuivattiin, konein suurin kaivettiin, kaatopaikaks muutetiin

Avatkaa silmänne, nähkää ympärillenne

mitä jää lapsillenne, korjatkaa virheenne

vaatii luonto vastuuseen.

(Jukka Tervo ja Mirja Vaittinen)

Laulun jälkeen näytetään, kuinka suota ennallistetaan. Dokumentti on vuodelta 1981. Ihmiset lähettivät presidentti Kekkoselle sähkeen ja vetosivat kotiseutunsa vesistön ja ympäristön puhtaana säilymisen puolesta ja hanke kaatui. Hetteensuosta tulikin luonnonsuojelualue. Kosto Vänskä sanoo Petteri-kurjelle: ”Kato, aina kannattaa taistella luonnon puolesta”. Koskettava dokumentti siitä kuinka ihmisten aktiivisuus kannattaa.  

Näin kevään tultua:

• Juhlista kevättä.
• Ole kiitollinen. Vedestä, ruoasta, sateen jälkeen raikkaasta ilmasta, valosta ja lämmöstä, joka sulattaa maan.
• Ole tarkkaavainen. Unohda luurit ja kuulokkeet. Huomaa peippojen ja rastaiden laulut, sammakoiden kurnutukset ja kimalaisten pörinä. Ihaile sinivuokkojen väriä, puiden silmuja ja kohta puhkeavia nuppuja.
• Huolehdi luonnosta kuin parhaasta ystävästäsi, sillä sitä se on.
• Luonnossa on aina iloa ja toiveikkuutta. Kun tekee parhaansa elääkseen sen kanssa sopusoinnussa,voi itsekin kukoistaa.
• Meillä on kyky punnita valintojamme ja tehdä tietoisia luonnolle myönteisiä päätöksiä.
• Jätä jälkeesi jotain, josta voit olla ylpeä: luontoa jota on vaalittu ja kunnioitettu.