Näin istutat puun

Loppusyksy on parasta taimien istutteluaikaa. Olen istutellut viime päivät puita. Usein puutarhajulkaisuissa kehotetaan tekemään kevätistutuksia. Ei, ei, ei. Se on vuoden kuivin aika ja silloin joutuu tekemään valtavan työn (suhteessa syysistutuksiin) saadakseen kasvit menestymään. Kaivaminen on raskaampaa, taimia joutuu kastelemaan koko kevään ja kesän, ettei ne kuivu, aurinko porottaa kuumana niskaan ja olisi sen tuhat muutakin kevätpuuhaa tehtävänä. Se nyt vaan on niin, että puut, pensaat, kukat ja kukkasipulit kannattaa istuttaa syksyllä, kun on valmiiksi märkää ja on sulaa ja helposti muokattavissa, pääsee monin verroin helpoimmalla ja taimet menestyvät kuin itsekseen.

Tässä on minun tapani istuttaa puu. (Vuosien kokeilujen tulos.) Puun istuttamiseen tarvitset:

• istutettava taimi 
• talikko 
• kottikärryllinen puiden lehtiä, järvikasvillisuutta, kompostia tai muuta eloperäistä ainetta
• vesiämpäri 
• sanomalehtiä (likomärkiä) 
• tuhkaa 
• merkkitikku 
• pieniä kiviä ”salaojitukseksi”, jos paikka on kostea.

Tässä olen jo talikoinut puulle sopivan kuopan. Suosin talikointia, koska se jättää hiesun ilmavaksi, kuohkeaksi ja muruiseksi. Lapiolla tulee paljon tylympää jälkeä. Se leikkaa ja tiivistää maata ja katkoo lierot. Talikko on maata herättelevämpi ja tulee paljon vähemmän katkenneita kastematoja. Talikolla saa myös helposti heiluteltua irti paikalla aiemmin kasvaneet kasvit ja kasvien juuret.

Valitsin douglaskuusille tontin lämpimimmän paikan (ja istutin ne yli 10 m toisistaan, että niillä on varmasti tilaa menestyä). Paikka ei ole vetinen, joten nyt kuopan pohjalle ei tarvitse salaojitusta. Kuoppaa talikoidessani totesin, että maassa on aika vähän lieroja. Lierot ovat todella tärkeitä maan hyvinvoinnille, joten laitoin kuopan pohjalle puiden lehtiä ja kompostia houkuttelemaan maan eliöitä paikalle.

On yleinen harhaluulo, että puiden istuttamiseen (tai minkään istuttamiseen) tarvittaisiin paikalle tuotua multaa. Kasvit kasvavat kaikenlaisissa maalajeissa, kunhan maa voi hyvin. Tarvitaan vain oikeanlainen kasvi oikeanlaiselle paikalle (aurinko, puolivarjoisa, varjo) ja maata hiukan perusparannetaan ja autetaan.

Kerään talteen kaikki takan ja saunan pesistä tulevat tuhkat ja seulon ne. Kuopan pohjalle laitan kourallisen seulonnasta jääneitä isompia hiilenpalasia. Ne varaavat vettä ja luovuttavat paljon ravinteita. Yleensä tuhkan ja hiilen vaikutus näkyy vasta toisena vuonna, se on hidas mutta pitkäikäinen tapa ravita maata. Tuhka on joskus ollut puuta ja puu on joskus ollut maata. Materiaalit pysyvät kierrossa ja taimet vahvistuvat, kun maaperän pieneliöstöt irrottavat hiilestä ravinteet.

Sitten heitän tuhkan ja lehtien päälle vielä ohuen kerroksen maata, jotta puun juuret eivät osu suoraan tuhkaan. Teen näin varmuuden vuoksi, etteivät puun juuret nokkaannu emäksestä. (Tuhka on emäksistä ja Suomen maaperä on hapanta, siksi ne sopivat hyvin yhteen.)

Sitten katson taimesta minkä muotoiseksi se on kasvanut. Isoimmat oksat ovat kasvaneet etelään päin kohti aurinkoa. Taimi kannattaa mieluusti istuttaa samaan asentoon niin se pysyy onnellisena eikä häkelly ilmansuunnan muutoksesta. Näin minä ainakin ajattelen. ;)

Tässä ruukussa on ollut vielä hyvin kasvuvaraa ja vasta pienet valkoiset juuret pilkistävät pinnasta. Joskus taimet ovat tehneet ison kehän ruukun pohjalle. Ne pitää silloin nätistä avata ja levittää, että ne pääsevät oikeuksiinsa valtaamaan maasta tilaa ja imemään ravinteita. Tätä juuripaakkua vain kevyesti haron sormillani, että multa aukeaa ja pääsee paremmin kosketuksiin maaperän kanssa.

Taimi laitetaan kuoppaan niin, että se tulee pikkuisen syvemmälle kuin aiemmin. Tässä levitän vielä kevyesti tuhkaa hiesun päälle…

...mutta ripottelen sen päälle vielä lehtiä ennen kuin käännän maan puun juuren ympärille.

Sitten vain kippaan maan nurin puun juurelle. Teen tämän käsin, talikointi on aika ronskia. Samalla juttelen puulle mukavia: ”tähän sinä nyt tulit, toivon, että viihdyt ja kasvat hyvin.” Kuvittelen, että puu oudoksuu kaikkia muutoksia ja yritän sitä vähän lohduttaa ja lepytellä, että hyvään paikkaan pääsit.

Sitten teen märistä sanomalehdistä kehän puun ympärille. En laita paperia kuitenkaan aivan puun juurelle, jotta vesi pääsee kunnolla juuristoon. Sanomalehti turvaa taimelle kasvurauhan ainakin ensimmäiseksi vuodeksi. Kun paperi on märkää, lierot ja siirat ynnä muut saapuvat hetkessä paikalle ruokailemaan ja majailemaan.

Aivan puun juurelle laitan paksun kerroksen eloperäistä materiaalia. Kun sade huuhtoutuu sen läpi, se vie lisää ravinteita maaperään.

Katemateriaalia tulee joka paikkaan muuallekin. Luonnossa maaperä ei ole koskaan paljaana. Aukikäännetty maa pitää aina peittää.

Sitten laitetaan merkkitikku pystyyn, sillä vaikka nyt ei sitä uskoisi, seitsemän kahdeksan kuukauden kuluttua puuta on vaikea erottaa kaikelta muulta kasvillisuudelta joka valtaa maan ja yrittää puskea katemateriaalin läpi (sitä kannattaa lisätä ensi kesänä) ja taimen saattaisi herkästi huitaista viikatteella nurin. Tosin nämä douglaskuuset ovat niin erikoistapaus, että niitä ei voi unohtaa, vaan niitä käydään usein katsomassa ja paapomassa.

Maa oli jo valmiiksi tolkuttoman märkää, mutta annoin silti ämpärillisen vettä, jotta puun juuret asettuvat maan uomiin, tuhka kastuu ja kaikki löytää paikkansa. (Huom! Keväällä istuttaessa pitäisi vesiämpärillisiä olla monta, vähintään 2-3 kasvupaikasta riippuen, ensin kuopan pohjalle yksi ämpärillinen, sitten vielä kasville ja katemateriaalille). Paksun katemateriaalin alla puun juuret jatkavat kasvuaan pitkään sen jälkeenkin, kun maa on peittynyt lumeen. Vasta kun maa alkaa jäätyä ja routaantua, juurien kasvu pysähtyy. Keväällä puu ehtii saada kaikki lumien sulamisvedet hyödynnettyä ja kasvuunlähtö tapahtuu ihan eri tavalla kuin keväällä istutetuissa kasveissa.

Eikä puun istutuksen tarvitse olla ollenkaan suuri projekti. Jos nyt haluaa siirtää esimerkiksi pieniä kymmensenttisiä kuusentaimia paremmille paikoille, pääsee tosi helpolla. Kuusi kasvaa Suomen happamassa maaperässä ihan itsestään, joten ei tarvitse tehdä mikään maanparannuskikkoja. Sen kun talikoi taimen muutamalla liikkeellä irti ja talikoi sen saman tien uudelle paikalleen. Muutama polkaisu ja se on siinä. (Huom. jos keväällä tekee tuon saman on muistettava kastella paljon.)

Onnellisesti päättyvä pöllötarina

Luitteko tämän uutisen melojan syliin pyrkineestä uimaripöllöstä? Voi mahdoton sentään. Marraskuinen vesi on jo niin kylmää. Onneksi hiiripöllö pääsi lempeiden ihmisten huomaan lämpimään ja lopulta takaisin siivilleen. :D

Toiveet toteutuvat taianomaisesti

Viime tiistaina pelastin kuusia lakoavan heinän alta. Niitin kasvimaan laidalla kasvavien kuusien ympärystää ja katselin samalla kohtia johon voisi istuttaa vielä puita. Mietin koskahan saisin aikaiseksi toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. Olen 90-luvun alusta saakka unelmoinut, että voisin istuttaa tänne Alhonlahteen douglaskuusen.

Douglaskuuset ovat eräitä suurimmiksi kasvavia puita. Alkuperäisessä ympäristössään Länsi-Amerikan Brittiläisessä Kolumbiassa ne kasvavat jopa sata metriä korkeiksi. Lontoon Kew gardenissa on yli 60 metrinen douglaskuusi. Jos puu kasvaisi vaikkapa "vain" 30-metriseksi täällä kylmässä Suomessa olisi se silti suuri ja suurenmoinen. Olen nähnyt monet kerrat sieluni silmin miten kauniilta puu täällä kasvaessaan näyttäisi. 

Kun kävin Amerikassa, toin itselleni douglaskuusen siemeniä. Istutin ne ruukkuun silloisen kerrostaloyksiöni ikkunalaudalle. Siemenet eivät koskaan itäneet mutta haave jäi itämään. Muutama vuosi sitten näin douglaskuusen puutarhakaupassa. Puu oli kallis ja iso. Olisin joutunut kaivamaan valtaisan kuopan ja puun kuljetus olisi ollut ongelmallista. Puu jäi ostamatta, haave toteuttamatta.

Sain heinät niitetyksi ja kuuset pelastettua, lopetin työt, heitin viikatteen olalleni ja kävelin saunalle päin. Päätin lisätä douglaskuusen hankkimisen ja istuttamisen bucket list:illeni (lista asioista, jotka haluan tehdä ennen kuin kuolen).  Suunnittelin toteuttavani toiveeni pian, jotta ehtisin ihailla taimen kasvua suureksi puuksi.

Saunassa Kevin kertoi tulevasta kalareissustaan jonne hän lähtisi viikonlopuksi.

­ – Minulla on tiedossa sinulle sitten tuliaisia.

– Ihanko totta, mitä?

– Koeta arvata.

– Kalaa.

– Ei.

– Muovikassillinen tammenterhoja.

– Ei.

– Tammen taimia.

– Ei.

– Mikähän se voisi olla? Kerro ny!

– Haluatko sä varmasti tietää?

– Haluan, haluan. Sitten mulla on monta päivää aikaa hehkuttaa sitä.

– M:n isä on lukenut sun kirjasi ja haluaa lähettää sulle douglasinkuusia.

Mitä? Haukoin vähän aikaa henkeäni. Löyly taisi mennä päähän. Siitä ei ollut kymmentä minuuttia kun olin katsonut puulle sopivaa paikkaa ja esittänyt ilmoille hartaan toiveeni.

– Sanoitko kuusia? Monikossa?

– Joo, näin mä käsitin. M tuo ne sitten sinne kalastusmajalle.

Asiaa oli vaikea uskoa todeksi. Voi sitä hämmästyksen ja riemun määrää! Odotin malttamattomana viikonlopun ja niin kävi, että sunnuntaina pihassamme oli uudet ystävämme:  David ja Douglas. (David Douglas -niminen skotlantilainen luonnontutkija-tutkimusmatkailija toi puut ensimmäistä kertaa Eurooppaan.)  Toiveet toteutuvat taianomaisesti ja suurempina kuin osaamme kuvitellakaan, kannattaa siis miettiä tarkasti mitä toivoo.

KIITOS M:n isä! Teit minut todella onnelliseksi. (Mistä ihmeestä tiesit? ;)

Tervetuloa David ja Douglas!

Kysyttyä: Mitä konkreettista voin tehdä metsien ja lintujen hyväksi?

Ihana kysymys. :) Tämä kirjoitus vastaa samalla kysymykseen: ”mitä voin tehdä voidakseni paremmin/poistaakseni masennusta/elämänahdistusta?” Onnellisen elämän salaisuus on siinä, että tekee jotain toisten hyväksi.

Uskon, että masennus tai henkinen pahoinvointi johtuu luonnosta vieraantuneesta elämäntavasta. Luonnon ja ihmisen hyvinvointi (tai pahoinvointi) kulkevat käsi kädessä. Kaikki mitä teemme vaikuttaa jollakin tavalla luontoon – sen kautta myös metsiin ja lintuihin. 

Hiilijalanjäljistä ja ekotehokkuudesta puhuttaessa liikutaan aina jotenkin luonnosta irrallaan olevalla abstraktilla tasolla, jota on vaikea käsittää. Metsät ja linnut on helpompi ajatella "konkreettisena luontona, joka on tuolla jossain". On helppo tehdä kodin remontti, harrastaa muotia, sisustusta ja stailausta, jos ei tiedosta niiden takana olevia luonnon materiaalivirtoja ja vaikutuksia ympäristöön. Kuluttamamme eurot kuluttavat aina jollakin tavalla luonnonvaroja ja luontoa. Jokapäiväiset valintamme vaikuttavat siihen millainen ympäristömme on. Jos ihmisillä ei olisi niin kovaa vetoa kuluttamiseen ja shoppailuun, valtavien ostoskeskuskompleksien ja tavaroiden tilalla olisi luontoa, metsiä ja lintuja ja meillä olisi vähemmän ympäristöongelmia (ja mielenterveys- ja rahaongelmia).

Siksi kirjoitan blogissani elämänhallinnasta ja hyvinvoinnista. Elämän yksinkertaistaminen on parasta luonnonsuojelua (ja itsemme suojelua). Yksinkertaistaminen lisää elämänhallintaa ja tuo aikaa ajatuksille. Kun opimme tuntemaan itseämme ja tekojemme vaikuttimia paremmin, on helpompi olla riippumaton ulkoisesta paineesta.  Ei ole tarvetta paikata surua, ahdistusta tai huonoa itsetuntoa materiaalisilla asioilla. Jää aikaa ihmetellä ja ajatella – ja toimia – toisin, muun muassa metsien ja lintujen hyväksi.

Niin kauan kuin pidämme itsemme kiireisinä oravanpyörässä, ei ”elämän ihmettelyyn” jää voimavaroja. (Se lienee jatkuvaan kasvuun perustuvan yhteiskunnan tarkoituskin: pitää ihmiset kiireisinä ja työteliäinä, jotta he ostaisivat kaikkea rojua ja elämää ”helpottavia asioita”, joita he eivät alkuunkaan tarvitsisi, jos he eivät olisi niin rasittuneita.)

Mitä voin tehdä metsien ja lintujen (=luonnon) hyväksi?

• Luo luonnonläheisempi elämäntapa.

• Yksinkertaista. 

• Kiinnitä huomiota rahankäyttöösi ja sen kautta kulutustottumuksiisi ja elämänvalintoihisi. Rahan käyttö kuvastaa arvoja. 

• Havahdu katsomaan ympäristöäsi, vietä aikaa luonnossa. Opettele tunnistamaan lintuja ja tuntemaan luontoa.

• Eläimet viihtyvät paikoissa, joissa on lajikirjoa: erilajisia ja ikäisiä puita, pensaita, kasveja, hallittua hoitamattomuutta ja luonnontilaisuutta. Luo ympärillesi monimuotoisuutta. Tee pihastasi, puistosta, kaupunkiympäristöstä paikka, josta löytyy luonnoneläimille suojaa, ruokaa ja juomaa. Istuta nurmikon tilalle marjovia puita ja pensaita, kukkivia kasveja, ikivihreitä ja lehtipuita. 

• Ripusta linnunpönttöjä. (Myös puistoihin, metsiin, kaupunki- ja teollisuusympäristöihin. Oman pihan puute ei ole este.)

• Harrasta eläinten talviruokintaa. (Jos asuinalueesi pihassa ei saa ruokkia lintuja, vie ruokintalaite esimerkiksi läheiseen metsään.) 

• Tue Luonnonperintösäätiön toimintaa. Anna joulu-, syntymäpäivä-, valmistujais-, nimipäivälahjaksikin pala ikimetsää.

• Osallistu järjestötoimintaan:

Ikimetsän ystävät

Suomen luonnonsuojeluliitto

Luonto-Liitto

Natur och Miljö

WWF Suomi

Maan ystävät

Greenpeace

Bird Life Suomi ry

Dodo ry

• Ryhdy (edellä mainittujen) yhdistyksen aktiiviksi. Mene kokouksiin päättämään asioista, osallistu tapahtumiin. Yhdistykset tarjoavat koulutuksia, retkiä ja saat lisää tietoa miten monin eri tavoin voit toimia metsien ja lintujen hyväksi.  
• Seuraa asuinalueesi kaavoitusta. Jätä mielipiteitä ja lausuntoja. Virkamiehet ja päättäjät ovat välillä ihan ulalla. Silti he ovat päättämässä elinympäristöstämme (kaivokset, louhokset, turveteollisuus, erilaiset rakennushankkeet, ”maisemanhoitoilmoitukset” jne.). Päättäjät tarvitsevat kuntalaisten valvontaa ja ohjausta. 
• Äänestä. Mieti tosi tarkkaan ketä. (Tai asetu itse ehdolle.)  
• Opeta lapsiasi, lapsenlapsiasi (kaikkia läheisiäsi) rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa.
• Kirjoita mielipidekirjoituksia, blogitekstejä, keskustele kahvipöydässä ja ohjaa ihmisten huomio metsiin ja lintuihin. Kuvaile avoimesti tunteitasi niitä kohtaan ja kerro miten paljon iloa ne tuovat. Kuvaile itsellesi rakasta paikkaa ja kerro sen positiivisesta ja tärkeästä merkityksestä. Ihmiset vaalivat sitä mitä he pitävät tärkeänä. 
• Näe oma tärkeä tehtäväsi yleisen asenneilmaston muokkaajana ja havahduttajana. Elämässä on toivoa, kun itsellä on tärkeä, hyödyllinen tarkoitus ja ihanne, jota kohti kulkea.
• Älä vajoa toivottomuuteen tai masennukseen, jos lähiympäristösi luonto uhkaa tuhoutua (tai tuhoutuu). Toimi, tee jotain. Meidän jokaisella, pienimmälläkin, teolla on merkitystä. Pienet asiat ovat isoja asioita. 
• Lakkaa olemasta oman elämäsi sivustaseuraaja. Jos näet jossain epäkohdan, älä kysele miksi kukaan ei tee mitään, katso peiliin ja mieti mitä voit itse tehdä. 
• Vinkkaa toimittajia ja toimituksia ihanista luontoaiheista tai kerro mikä epäkohta vaatii tarkastelua.  
• Linkitä tämä blogikirjoitus eteenpäin.
• Luo vahva itsetunto. Älä ole sosiaalisten paineiden tai materiaalisten oikkujen vietävissä. Sinä päätät ajatuksistasi, ei kukaan muu.
• Seuraa kaupungilla liikkuessasi lintuja, älä näyteikkunoita.
• Suuntaa metsään, älä ostoskeskukseen.
• Tee lahjoitus ja/tai testamentti, jossa annat omaisuuttasi esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, WWF:lle tai muulle instanssille, joka suojelee metsää ja lintuja.

Voisin jatkaa tätä listaa vaikka kuinka pitkään. Kaikki liittyy kaikkeen. Kun liikut luonnossa, käyt yhdistysten järjestämillä retkillä ja näet elämänvalintojesi vaikutukset, keksit monia tapoja toimia metsien ja lintujen (ja itsesi) hyväksi.