Muistilista lokakuulle

Kokeilin käyttää Canva-ohjelmaa. Mahtaako kuva aueta tarpeeksi suurena? Isommaksi en sitä saanut.

Mukavat kesäseuralaiset

Toukokuussa seurasin pesäpaikkaa etsiskelevää ampiaiskuningatarta. Se tutki kasvihuonetta pari päivää. Ampiaiset viihtyvät yllättävän kuumissa paikoissa kuten talojen ullakoilla. Olen aiemmissa jutuissani kertonut, että ampiaiset ja niiden pesät eivät minua pelota tai haittaa. Ampiaiset saavat kaikin mokomin rakentaa. Tärkeää on vaan tietää, minne pesä perustetaan jotta rauhallinen rinnakkaiselo voi sujua.

Kuningattaren valitsema pesäpaikka selvisi yllättäen. Olin kasvihuoneessa kastelemassa taimia ja otin kastelukannun käteeni, kun kuningatar lensi sieltä. Kevään ensimmäiset ampiaiset ovat aina kuningattaria. Onneksi se sattui olemaan kannussa juuri sillä hetkellä, muuten en olisi pesän rakentamista huomannut. Katselin kannuun enkä nähnyt pesää, mutta kun ampiainen sieltä tuli, niin pesänhän siellä oli todennäköisesti oltava. Käänsin kannua varovasti nähdäkseni kunnolla sen uumeniin. Siellä se oli kahvan mutkassa jo golf-pallon kokoisena! Kieli keskellä suuta asensin kannun takaisin naulaan, että pesä tulisi samaan asentoon kuin mistä sen otin. Siirsin vesitynnyrin pois pesän alta, jotta pystyisin ottamaan kasteluvettä yhdyskunnan kasvaessa.

Muistatteko kuinka orava teki viime vuonna pesänsä kasvihuoneen kastelukannuun? Paikka on ihan sama, kastelukannu vaan on eri! 😃

Kastelukannun ottaminen naulasta on niin refleksinomainen liike, että olin vähän väliä ottamassa kannua käyttöön. Aina viime hetkillä muistin… ai niin! Siksi laitoin kannuun ”suojele, säästä” -nauhaa itselleni muistutukseksi.

Nämä kuvat on otettu 30.6.

On ollut mukava puuhastella kasvihuoneessa seuraten ampiaisten touhuja. Kastelukannu toimi kaikukoppana ja se vahvisti ampiaisten pesältä lähtö- ja tuloäänet. Kasvihuoneessa on kaksi ovea. Jos pidin ovet kylmyyden vuoksi kiinni, ampiaiset lensivät seinälle ja kiipesivät ulos seinänkolosta, kuten kuningatarkin teki keväällä pesäpaikan valitessaan. Jos ainoastaan pesän viereinen ovi oli kiinni, ampiaiset lensivät toisen oven kautta ulos. Päättelin siitä, että lentäminen on ampiaisille mieluisampaa ja järkevämpää energiankäyttöä kuin kävely tai kiipeäminen. Päädyin pitämään pesän viereistäkin ovea raollaan, vaikka viileni. Itselleni tuli siitä hyvä mieli ja kuvittelen ampiaisillekin tulleen.  

 

30.heinäkuuta

Pesästä tuli lopulta aika iso. Mielestäni tämä oli hyvä kesä ampiaisille. Ampiaiset tekivät pesän myös muun muassa eteisen ulkovuoraukseen, talon vieressä olevaan linnunpönttöön, puuliiteriin ja kaksikin pesää ulkona olevaan puukasaan.   

3. elokuuta

Yhdyskunnat kaikista pesistä hajaantuivat samana päivänä lauantaina 10.8., kun satoi 30 millimetriä vettä ja ilma viileni hetkeksi. Kasvihuoneen pesän kuningatar aloitti pesän rakentamisen noin 15.5. ja siitä kuluu aikaa useampi viikko ennen kuin yhdyskunta on syntynyt ja aktiivinen. Pesän elinkaari on siis kovin lyhyt, ei edes kolmea kuukautta. 

Jätin pesän kastelukannuun, koska on tiaisten suosikkihommaa tutkia kaikki. Purkutyöt on jo aloitettu.

  

 

 

40 vuotta rannalla

Niitin rannalla pitkäksi venähtänyttä kasvillisuutta. Silmäkulmassani vilahti pikkuisen jotain punaista. Pysähdyin ja kumarruin tutkimaan. Sammalkerroksen alta pilkotti kolikon kokoinen punainen alue. Otin siitä kiinni ja nyin ja vedin. Sammaleen ja puiden juurien alta paljastui tämä Coca-Cola-tölkki. 

Sanonpahan vaan, että kauan se on siellä maannut eikä ollut tämän kummoisemmaksi muuttunut! Tölkin täytyy olla ainakin 40 vuotta vanha. Tölkissä lukee ”Valmistaja: Hollanti”. 

 

Tuntuu hurjalta ajatella tölkin ja juoman monia eri valmistus- ja kuljetusvaiheita ja siihen käytettyjä luonnonvaroja. Tölkki juomineen on rahdattu Suomeen ja monien vaiheiden jälkeen se on päätynyt mitä ilmeisimmin kauppa-autoon, josta se on kiikutettu tänne. Sitten hurjat puolitoista desiä(!) ja on kaadettu kitusiin ja tölkki on hylätty rannalle. Se oli silloinen ajan tapa, lasit, metallit ja muut maatumattomat jätteet piilotettiin rakennusten alle tai heitettiin nuotioon. Kierrätystä ei ollut. Nyt vuosikymmenien jälkeen laitan tölkin metallinkeräykseen ja pohdin mihin ihmisen pohjaton nautinnonhalu meidät johdattaa. 

 

Tiesitkö, että alumiinitölkin hajoaminen luonnossa kestää noin 200-500 vuotta?

Muovipullon hajoaminen voi kestää 450-1 000 vuotta.  

Lasipullon sanotaan olevan käytännössä ikuinen, sen maatuminen voi viedä miljoona vuotta.

Ihminen ei ole elänyt niin kauaa vielä modernien jätteidensä kanssa, että aikamääreet tiedettäisiin varmaksi, nuo ovat vain arvioita. 

 

 

Painetta päättäjille: palauttakaa kriteerit valmisteluun!

Katso mitä Greenpeace tiedottaa (alla). Kirjoitin eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenille. Kirjoita sinäkin!

**

Hallitus ei kuuntele tiedettä esittäessään kriteerejä luonnonmetsille – mitä voit vielä tehdä

Suomi – siis me suomalaiset – olemme sitoutuneet suojelemaan EU:n biodiversiteettistrategian mukaiset luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Jäsenmaat saavat kuitenkin itse päättää komission antamia ohjeita noudattaen, millaisia nämä suojeltavat metsät kussakin maassa ovat. Luonnollisesti kriteerien pitää perustua tieteeseen. Suomen hallitusta ei kuitenkaan tiede näytä kiinnostavan.

Hallitus sai käsiteltäväkseen sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön esityksen. Lopullisiksi vanhojen metsien kriteereiksi on tulossa maa- ja metsätalousministeriön ehdotus, joka nostaisi metsien suojelukynnystä huomattavasti nykyisestä. Siinä puuston ikärajat ja lahopuun määrät on asetettu niin korkeiksi, että suuri osa Suomen vanhoista metsistä, jotka eivät vielä ole suojelun piirissä, jää edelleen suojelun ulkopuolelle. Etelä-Suomessa käytännössä kaikki jo kartoitetut luonnonmetsät ovat jäämässä hakkuu-uhan alle.

Tutkijoiden tuomio lausuntokierroksella oli selvä:

“Ehdotetut kriteerit eivät ole linjassa sen tieteellisen tiedon kanssa, joka liittyy luonnontilaisten ja vanhojen metsien rakenteeseen.” (apulaisprofessori Tuomas Aakala, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto)

“Syke katsoo, että valtioneuvoston esittämille vanhan metsän kriteerien raja-arvoille ei ole ekologiseen tutkimustietoon pohjaavia perusteita.” (Suomen ympäristökeskus Syke)

“[...] metsien suojelu Valtioneuvoston esittämillä kriteereillä ei täytä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitetta suojella kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät eikä tule pysäyttämään tai edes merkittävästi hidastamaan luonnon köyhtymistä Suomen metsissä.” (soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen, Jyväskylän yliopisto)

Samaa viestiä toistivat muut lausunnon antaneet tutkijat. Myös Koneen Säätiön vetoomuksen vanhojen metsien kriteerien avoimesta ja tiedeperustaisesta määrittelystä on allekirjoittanut 411 tutkijaa. Oulun yliopisto puolestaan suosittaa, että vanhan metsän kriteerit palautetaan uuteen valmisteluun.

Nyt on aika kertoa hallitukselle vielä kerran: palauttakaa kriteerit valmisteluun!

Esimerkiksi hallituspuolueiden kansanedustajat voivat vielä käyttää valtaansa ja vedota hallitukseen, jotta se palauttaisi kriteerit uuteen avoimeen ja tieteeseen perustuvaan valmisteluun. Varsinkin eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenet voivat vielä vedota pääministeri Orpoon. Tässä hallituspuolueiden edustajat ympäristövaliokunnassa – voit lähettää heille henkilökohtaista sähköpostia osoitteella etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

Pauli Aalto-Setälä    
Noora Fagerström    
Petri Huru        
Mikko Ollikainen    
Jorma Piisinen    
Mikko Polvinen
Tere Sammallahti
Sara Seppänen    
Saara-Sofia Sirén

Voit muotoilla viestisi esimerkiksi näin: 

Arvoisa ympäristövaliokunnan jäsen, 
Hallituksen esityksessä luonnonmetsien kriteereiksi ei ole kuunneltu tiedettä. Ne on lähetettävä takaisin valmisteluun.

Mielipidekirjoitus: Kansalaisvalvonnan tärkeys ilvesten suojelussa korostuu

Ohessa mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin eilen Nokian Uutisissa ja Aamulehdessä. 

 Kuva Unsplash Zdeněk Macháček

Nokian Uutisissa (30.7.)ja Aamulehdessä (1.8.) ollut uutinen ”Kaksi kissaa kuollut ilveksen tappamana Tottijärvellä” oli todellinen mätäkuun juttu. Kissat kulkevat luonnossa tappamassa lintuja parhaimpaan poikasaikaan ja jutussa nostetaan kissojen kohtalo pääaiheeksi. Jutussa olisi pitänyt kertoa kissanomistajan vastuusta sekä käyttää lähdekritiikkiä ja punnita mitä tarkoitusta varten juttu oli tehty.

Suomessa on arviolta 800 000–1 300 000 kissaa. Kissat tuottavat mielihyvää omistajilleen ja on ymmärrettävää, että niiden kuolema aiheuttaa surua. Kissaa voi pitää vapaana taajaman ulkopuolella, mutta lain mukaan kissanomistajalla on lemmikistään huolenpitovelvollisuus, eli kissaa ei saa pitää vapaana ilman valvontaa.

Kissat eivät kuulu Suomen luontoon, vaan ne luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, jotka tappavat Suomessa miljoonia lintuja vuosittain. Tämä vaikuttaa voimakkaasti luonnon monimuotoisuuteen. Ilves sen sijaan on osa Suomen luontoa ja sillä on positiivisia vaikutuksia ekosysteemiin. Ilvekset pitävät kurissa ylisuurta kauriskantaa, joka levittää punkkeja ja borrelioosia. Ilvesalueilla esiintyy myös merkittävästi vähemmän supikoiria, minkä vuoksi maassa pesivien lintujen kannat voivat paremmin.

Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakosken kommentti ilvesten ”järjettömästä määrästä” on subjektiivinen ja liioiteltu. Kukaan ei tiedä todellista ilvesten lukumäärää, sillä yksittäisten ilvesten liikkumisalueet kattavat usein monen kunnan alueen. Pikemminkin riistakameroita on järjetön määrä, minkä vuoksi ilveshavaintoja tehdään useammin kuin ennen. Se ei kerro kantojen kasvusta. Alakoski ei perustele, miksi ekosysteemille hyödyllisen ilveksen kantaa pitäisi pienentää. Ilvekset eivät ole ihmisille riski tai turvallisuusuhka.

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa. Viime syksynä, kun Riistakeskus myönsi luvan tappaa 300 ilvestä, suomalaiset äänestivät ilveksen puolesta kukkaroillaan ja lahjoittivat Suomen luonnonsuojeluliiton keräykseen historialliset 52 000 euroa. Tämän ansiosta luonnonsuojelupiirit ja yhdistykset pystyivät valittamaan ilvesten pyyntiluvista ja toukokuussa hallinto-oikeus kumosi kaikki Pirkanmaalle myönnetyt luvat. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin. Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin.

Kansalaiset ja yhdistykset joutuvat valvomaan, että poliitikot ja viranhaltijat noudattavat lakia. Ilvesten kannanarviot perustuvat tällä hetkellä metsästäjien laskentoihin, joita mikään puolueeton taho ei valvo. Jälkihavainnointi ei täytä luotettavuuden edellyttämiä puolueettomuuden vaatimuksia. On kuin kettu olisi laitettu vahtimaan kanalaa.

Metsästyksellä on ollut pitkään niin iso rooli maaseudun kulttuurissa, että sitä kritisoivia mielipiteitä kuullaan harvoin, vaikka aihetta olisi. Riistakeskuksen toiminta tulee siirtää Ympäristöministeriön alaisuuteen ja metsästäjien etujärjestöistä riippumattomille lupaviranomaisille. Tarvitsemme keskustelua metsästyksen eettisyydestä ja kestävyydestä. Onneksi mielipideilmasto on muuttumassa luonnonsuojelua suosivampaan suuntaan ja tätä kulttuurista muutosta on hyvä tukea ja viedä eteenpäin.