Näytetään tekstit, joissa on tunniste oravanpyörästä hyppääminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oravanpyörästä hyppääminen. Näytä kaikki tekstit

25. elokuuta 2026

Kolumni: Ei taakka vaan lahja

Parikanniemen Kontti on Mikkelissä sijaitsevan Parikanniemisäätiön julkaisema neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. He tekevät muun muassa lastensuojelutyötä. He pyysivät minulta kirjoitusta teemana perintö ja elämän rakennuspalikat, aiheena oravanpyörä ja kohtuullisuus.

Kirjoitin omasta lastenkotitaustastani käsin.

 

Ei taakka vaan lahja

Olen asunut nuoruudessani lastenkodissa. Tapasin hiljattain lastenkodin väkeä, entisiä nuoria ja hoitajia, joskin me kaikki olimme jo reilusti keski-ikäisiä. On vaikea uskoa, että siitä on jo 38 vuotta, kun muutin lastenkodista omilleni.

Yksi hoitajista kertoi pohtineensa, olivatko he aikoinaan mahtaneet osata toimia työssään oikein. Hän mietti, miten me nuoret olimme kokeneet, oliko meillä ollut kamalaa. Hän koki elämän tuoneen perspektiiviä ja sanoi, että toimisi ehkä toisin tällä viisaudella. Eräs toinen hoitajista sanoi, että vaikka lastenkotiin sijoittaminen voi olla vaikea ja raskas päätös, sen pitäisi kuitenkin aina olla parempi vaihtoehto kuin mitä lapsella olisi kotona ollut.

Yksi meistä sanoi, että kun hän joskus kertoo jollekin luotetulle ihmiselle lastenkotitaustastaan, ihmiset menevät vaikeaksi ja pahoittelevat asiaa ja näkevät sen ikävänä kokemuksena. Hän joutuu aina korjaamaan, ettei se niin ole, vaan lastenkoti oli hyvä asia.

Olen täysin samaa mieltä. Lastenkoti oli minulle ylellisyyttä: yhtäkkiä sain säännöllisesti ruokaa, ympärillä oli turvallisia aikuisia ja sain nukkua yöni rauhassa ilman, että tarvitsi jatkuvasti pelätä väkivaltaa, murehtia ja kantaa vastuuta aikuisista.

Lastenkodista omilleni muutettuani halusin kaiken sen, mitä minulta oli lapsuudessani puuttunut. Opiskelin sairaanhoitajaksi, otin lainaa, hankin tavaraa. Shoppailin, sisustin, matkustin ja elin vuosia maksimaalista elämää. Mutta pikkuhiljaa elämä alkoi tuntua ontolta ja raskaalta. Vastuullinen kolmivuorotyökin uuvutti. Masennus hiipi elämääni pikkuhiljaa, oli vaikea huomata syitä ennen kuin olin jo pohjalla.

Paloin karrelle niin pahasti, että jokin sisälläni sanoi: nyt riittää. Muutin elämäni totaalisesti. Ostin perikunnalta vanhan sukutilan ja muutin vanhaan torppaan ilman mukavuuksia. Remontoin talon ja jätin hoitotyön ja kuluttavan elämäntapani. Enkä ole katunut.

Kukaan ei oikein opeta toisenlaista vaihtoehtoa, koska yhteiskunnassamme kaikki tuntuu perustuvan jatkuvaan kasvuun ja enemmän haluamiseen. Minä löysin sen tien kantapään kautta.

Nykyään elän vaatimattomasti vanhassa torpassa, mahdollisimman kestävästi ja luonnonläheisesti. Teen töitä sen verran kuin tarvitsen. Rahaa kuluu vähän, koska tarvitsen vähän. Kello ei rytmitä elämääni vaan luonnonkierto. Minulle on vapautunut paljon aikaa merkitykselliselle vapaaehtoistyölle ja yleishyödylliselle toiminnalle.

Muutos ei tapahtunut hetkessä. Minun oli opeteltava erottamaan ohimenevät halut todellisista tarpeista. Olen tallentanut tuntojani ja oivalluksiani päiväkirjoihin vuosien varrella, ja niistä on syntynyt viisi kirjaa luonnonläheisestä elämästäni ja oravanpyörästä hyppäämisestä.

Uskon, että kovia kokenut lapsi on monessa asiassa vahvempi ja kyvykkäämpi kuin niin sanottu tavallinen ihminen. Muut ehkä näkevät hänet osattomana, kun lapsella ei ole tavallista perhettä. Mutta lapsi voi tuntea toisin: lastenkotitausta voi olla pelastus ja turva, ja epätavallinen lähtökohta voi antaa kyvyn kulkea polkuja, joita muut eivät edes harkitse. Puhun tietysti vain omasta puolestani. Jokainen rankasta taustasta selvinnyt lapsi kantaa mukanaan voimavaroja, joita ei aina osata nähdä. Epätavallisen lähtökohdan ei tarvitse olla taakka, vaan se voi olla lahja.

26. huhtikuuta 2014

Etsintäkuulutus: suunnitteletko oravanpyörästä hyppäämistä?

Sain tällaisen viestin:


"Hei! Etsin tv-ohjelmaan ja jo toukokuun alussa kuvattavaan ohjelmademoon oravanpyörästä hyppäämistä suunnittelevia 18-37 -vuotiaita naisia, jotka eivät ihan vielä ole uskaltaneet hypätä. Ajattelin että sinuun varmaankin ottaa yhteyttä lukuisia tällaisia ajattelevia ihmisiä. Olisin iloinen jos saisin tätä kautta kontaktia heihin. Lämpimät kiitokset! Heli, ITV Studios Finland"


Ottakeepas suoraan Heliin yhteyttä, jos kolahti: heli.koskela(ät)itv.com  p. 050 544 7830



28. tammikuuta 2013

Mitä oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa?

Oravanpyörästä hyppääminen nähdään usein stereotyyppisesti maalle muuttamisena, mökillä luonnonrauhassa olemisena, ei-mitään-tekemisenä, luonnon keskellä olemisena ja oman ruoan kasvattamisena. Tällainen yleistäminen saattaa aiheuttaa sen, ettei näe ulospääsyä umpikujasta: ”En voi hypätä oravanpyörästä, kun en voi/halua muuttaa maalle, en osaa kasvattaa ruokaa, en jaksaisi vain olla” jne. Kannattaa unohtaa stereotypiat ja muistaa, että oravanpyörästä ”hyppääminen” voi olla kaikkea edellä mainittua, mutta se voi olla myös paljon muuta. 

”Oravanpyörättömyys” on jokaiselle erilainen. Kiireinen yrittäjäelämäkin voi tarkoittaa pääsyä oravanpääsystä, kun saa tehdä tahtomiaan asioita niin kuin itse haluaa. Joillekin hyppy oravanpyörästä tarkoittaa lyhyempiä työpäiviä, enemmän aikaa perheelle, alanvaihtoa, opiskelua, matkustamista, mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona, työskentelyä kotona, edullisempaa asumismuotoa tai sitä, että luo ympärilleen lähiyhteisön joka auttaa ja tukee. 

Minusta oravanpyörä on kaikenlaisia pakkoja, jossa elämää eletään automaattiohjauksella imagon, statuksen (ja niiden takia otettujen velkojen ja siitä seuranneiden taloudellisten pakkojen), toisten ennakko-odotusten ja sosiaalisten paineiden vuoksi. Että tehdään asioita kyseenalaistamatta tai vastentahtoisesti, koska niin vain kuuluu tehdä. (Jollekin toiselle oravanpyörä on jotain ihan muuta.) 

Minulle oravanpyörästä hyppääminen on ollut sarja erilaisia tekoja, jolla olen parantanut elämäni laatua.  Pääasiassa se on ollut elämäni yksinkertaistamista ja selkeyttämistä. Että elämä on mukavaa ja omannäköistä, saa tehdä itselleen merkityksellistä työtä, jota saa tehdä omaan tahtiin (silloin sitä voi tehdä vaikka kellon ympäri, koska se on mielekästä ja rakasta). Tunnistaa mitä tuntee ja tahtoo ja alkaa määrätietoisesti tehdä asioita elämänlaatunsa parantamiseksi. Se on jatkuvaa opiskelua ja elämän tuunaamista omannäköisekseen – eikä se ole sidoksissa fyysiseen ympäristöön.

Ennen kaikkea ”oravanpyörästä hyppääminen” on mielentila. Se on soveltamista, luovuutta, ajattelemista omilla aivoilla, omien pelkojen kohtaamista ja toimimista toisten ennakko-odotuksista poiketen. Ettei nielaise kaikkea tarjottua sellaisenaan vaan analysoi ja erittelee mikä itselle sopii ja mikä ei.  On helpompi löytää tapa päästä oravanpyörästä, kun tietää mitä se oravanpyörä itselle on. (Sekin on suhteellista. Toisen oravanpyörä on toisen auvo.)

Tässä pieni tajunnanvirta-lista, mikä aiheesta äkkiä tuli mieleen:

Oravanpyörä                                                         Oravanpyörättömyys

sallimaton                                                               salliva

rajoittava                                                                 vapauttava

tasapäistävä                                                             yksilöllinen

pakottaa                                                                   on vaihtoehtoja

joustamaton                                                             joustava

ehdoton                                                                    suova

negatiivinen                                                             positiivinen

luo toivottomuutta                                                   luo toivoa

pysähtynyt                                                               matkalla oloa

pelkoa                                                                      pelkojen kohtaamista

jähmettynyt                                                              liikkuva

mielikuvia                                                                todellisuutta

mutku, sitku                                                             tänään

jahkailua                                                                  toimeen tarttumista

johdateltavissa                                                         harkintaa

kyseenalaistamaton                                                 kyseenalaistaa

syyllistää                                                                 vapauttaa

pahoinvointi                                                            hyvinvointi

umpikuja                                                                 monet mahdollisuudet

valtatie                                                                    pienet polut

tuomitseva                                                              ymmärtävä

leimaava                                                                 hyväksyvä

saman toistoa                                                          mielikuvitusta

pessimismi                                                              optimismi

hallitsematon kaaos                                       pyrkimys elämänhallintaan

passiivinen                                                              aktiivinen

tylsä/ylistimulaatio                                                 tasapaino

samanlainen                                                            uniikki

mustavalkoinen                                                       kaikki värit

 Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen.
Onnellisuus on avain menestymiseen.
Jos pidät siitä, mitä teet, onnistut varmasti.
-Herman Cain

2. toukokuuta 2012

Keskiviikkokolumni: Lakkaa olemasta oman elämäsi sivustakatsoja

Miettiessäni seuraavan keskiviikkokolumnin aihetta sain ryppään sähköpostiviestejä, joissa kysyttiin elämästäni. Eräs ehdotti, että avaisin tulonlähteitäni vinkiksi muille, jotka haluaisivat hypätä oravanpyörästä. Jäin viestin edessä ymmälle. Miten minun tulonlähteeni voisivat auttaa muita? Minulle esitetään paljon, kummallisiakin, kysymyksiä. Kuinka usein käyt pesulla? Kuinka usein käyt kampaajalla? Käytätkö farkkuja? Elättääkö miehesi sinut?

Onko elämäntapani, tyytyä vähään, niin eriskummallinen, että minut nähtäisiin mieluiten haisevana takkutukkaisena resupekkana, joka elää miehensä tuloilla? Vai onko kysymysten taustalla halu saada syy lyödä hanskat tiskiin heti kättelyssä? Että saisi sanoa: ”tuohon minä en pysty enkä halua”.

Kysymyksiin huipentuu moni oravanpyörän hyppäämisen ongelmista. Käytämme paljon aikaa päämme ulkopuolisten asioiden tarkasteluun emmekä investoi päämme sisäpuoleen niin paljon. Emme vie omaa elämäämme eteenpäin, vaan katsomme itsestämme poispäin. Kuinka toiset pukeutuvat? Miltä he näyttävät? Miltä minä näytän? Mitä hän mahtaa tienata? Paljonko heillä mahtaa olla velkaa? Emme uskalla olla hiukan poikkeavia. Pelkäämme muutosta, odotamme sen huonontavan asioita, sen sijaan että toivoisimme muutosta ja odottaisimme sen parantavan asioita.

Yksityiskohtaisempia tulojani tiedusteleva on oikeilla jäljillä pohtiessaan raha-asioita, mutta valitettavasti minun tuloerittelyni ei häntä auttaisi. Erilaisia lähtökohtia ja elämäntilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiä, ne eivät ole vertailukelpoisia. Silti usein vertaamme elämäämme toisiin, toisten sanomisiin ja esimerkiksi rahatilanteisiin, vaikka he elävät eri arvoin ja käsittein eikä meillä ole käsitystäkään mistä heidän elämässään on kyse.

Kuten olen Irti oravanpyörästä -kirjassani kertonut, tuloja tärkeämpää ovat pienet menot. Eikä taaskaan olennaista ole minun menoni, vaan lukijan itsensä menot. Kirjassa kerron miten palkka ja tulo voivat olla jotain muutakin kuin rahaa sekä Pienen ihmisen taloussuunnitelmasta, joka auttaa tietoisempaan taloudenhoitoon ja elämänhallintaan.

Oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa yhdelle eri asiaa kuin toiselle. Kyseessä on aina uniikki juttu. Toinen tarvitsee siihen paljon rahaa, toinen ei. Meillä jokaisella on omat erityiset kykymme, elämäntilanteemme, epävarmuuden sietokykymme, tarpeemme, halumme – ja rahankäsittelytaitomme. Joku ei pysty vastustamaan houkutuksia, toiselta itsehillintää löytyy paljon. Sitoutumisen aste ratkaisee. Kuinka paljon tahdot irti oravanpyörästä? Jollekin se on vain kiva ajatusleikki, toinen suuntaa siihen kaiken huomionsa. Yksi haluaa mukavuuksia, toinen tahtoo asketismia.

Vaatimustasomme ja ajatussolmumme tekevät meistä joskus sokeita. Eräs kirjani lukija kertoi haaveilevansa kasvimaasta oman kodin viereen kunnan joutomaalle. Kunta ei antanut siihen lupaa, mutta tarjosi viljelyspalstan paikkaa hiukan kauempaa. Se ei kelvannut. Hän halusi sen nimenomaan talonsa viereen. Toinen kauhistelee kovaa ruokalaskuaan, muttei yritäkään kasvattaa ruokaansa, vaan ajaa suuren suurta nurmikkoaan ruohonleikkurilla kesät pitkät.

Keskustelin erään ihmisen kanssa, joka halusi hypätä oravanpyörästä, mutta valitti rahapulaansa. Samaan aikaan hän harkitsee ulkomaanmatkaa: ”Olen ainoa meidän suvusta ja ystäväpiiristä, joka ei ole koskaan käynyt ulkomailla.” Kysyessäni mistä hän eniten elämässä nauttii, hän vastasi: ”siitä että saa olla kotona perheen kanssa takkatulen ääressä.”

Miksi näemme mieluummin asioita, joita meillä ei ole, kuin resursseja jotka meillä jo olisi? Elämän suuret ilot ja ”oravanpyörättömyys” ovat koko ajan käsillämme, eivätkä ne yleensä edes maksa mitään. Asenne ratkaisee. On tartuttava härkää sarvista ja lakattava olemasta oman elämänsä passiivinen sivustakatsoja.

Kuinka paljon haluan? Kuinka paljon tarvitsen? Tarpeet ovat suhteellisia. Mitkä ovat rahankäyttötapani? Olenko laiska, mukavuudenhaluinen ja kateellinen? Tyydynkö vähempään? Riitänkö itselleni, sanoivat muut mitä sanoivat? Voisivatko harrastukseni tuottaa rahaa, sen sijaan että ne veisivät sitä?

Hokkuspokkus-konsteja ei ole, on vain ajattelutavan muutoksia, tietoisuuden tiukkaa suuntaamista, itsekuria ja jokapäiväisiä valintoja.