Metsä hoitaa mieltä

Jatkan vielä Metsästä hyvää -metsäseminaarin tuomien ajatusten innoittamana. Vesilahtelainen eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salonen piti Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin järjestämässä metsäseminaarissa mielenkiintoisen alustuksen aiheesta Metsä hoitaa mieltä – luontoympäristö ja psyykkinen hyvinvointi.

Eko- ja ympäristöpsykologiassa luontoa hyödynnetään ihmisten parantamisessa ja hoitamisessa, sillä ekopsykologiassa ajatellaan että ihminen on osa luontoa, jolloin luonto tekee meille hyvää. Se parantaa ja rauhoittaa mieltä ja auttaa meitä palautumaan fyysisestä ja psyykkisestä stressistä. Näin ollen luonnosta vieraantuminen altistaisi ihmisiä terveysongelmille.

Japanissa on tehty lääketieteellisiä tutkimuksia metsän vaikutuksesta ihmisiin. Eräässä kokeessa otettiin tutkimuksiin osallistujilta verikoe ennen metsään menemistä ja toinen koe metsässä olon jälkeen. Kokeet osoittivat selvästi sen, että jo pelkästään yksittäinen metsässä käynti lisäsi elimistön puolustussolujen määrää (= paransi immuniteettia tauteja vastaan). Tutkimuksissa huomattiin myös, että metsäretket ja luontokokemukset elvyttivät muun muassa tarkkaavaisuutta, tehostivat toimintaa, lisäsivät ihmisten liikuntahalukkuutta ja auttoivat lasten ylivilkkauteen.

Opiskelin sairaanhoitajaksi 4,5 vuotta ja työskentelin hoitoalalla pitkälti toistakymmentä vuotta, miksi en ole aiemmin kuullut eko- ja ympäristöpsykologiasta? Tämän päivän terveyden- ja sairaanhoidossa huomioidaan luontoympäristön merkitystä hyvin vähän, jos ollenkaan.

Ote Rankka kutsumus -kirjastani: ”Vaikka osastolla olisi hyväkuntoisia potilaita, joilla ei ole rajoituksia liikkumisen tai kuntonsa suhteen, he eivät käy koko sairaalahoitojakson aikana ulkona. Viikko, kaksi, kolmekin saattaa vierähtää sisätiloissa. Jatkohoitopaikkaa odottavat potilaat saattavat jonottaa yli puoli vuotta osastolla käymättä kertaakaan pihalla. Sairaaloissa ei ole ulkoiluttajia.(…)Sairaalat ovat usein kauniissa, luonnonläheisessä ympäristössä. Pihat ja puistot ovat laajoja mutta autioita. Pääoven edessä on kyllä porukkaa tupakalla, samoin kahviossa on tungosta. Sairaala omii potilaansa liiankin tehokkaasti neljän seinän sisälle.

Kirsi Salonen kertoi, että tutkimuksissa on todettu niiden potilaiden toipuvan leikkauksesta nopeammin, jotka näkevät ikkunasta luontoa, verrattuna potilaisiin jotka katselevat rakennusten seiniä. Sairaanhoitajana työskennellessäni huomasin potilashuoneiden ikkunoiden olevan niin korkealla, että sairaalasängyssä makaava potilas ei nähnyt ikkunasta pihalle. Kun pumppasi sängyn niin korkealle, että potilas olisi nähnyt ikkunasta, sänky oli niin korkealla, että potilasta pelotti. Vaikka luontoympäristö on todettu hyväksi erilaisten laitosten sijoituspaikkana, terapeuttisena välineenä sitä ei tänä päivänä järin käytetä.

Sairaanhoitajaopistossa kerrottiin, että leikkaussali ja leikkaussalihenkilökunnan vaatteet ovat vihreät, sillä vihreän värin pitäisi rauhoittaa hermostunutta potilasta. (Eikö silloin koko sairaalan pitäisi olla väritykseltään vihreä?) Lisäksi mainittiin, että keuhkotautiparantolat sijoitettiin aikoinaan havumetsien keskelle, jotta sairastuneet olisivat eristyksessä toisilta ihmisiltä mutta myös siksi että havupuiden haihduttamat eteeriset öljyt avaavat hengitysteitä.

Milloin unohdettiin luonnon vaikutus vaivojen hoidossa? Vai onko sitä koskaan varsinaisesti huomioitukaan hoitoalalla? Miksi länsimaiselle lääketieteelle ja lääketeollisuudelle on annettu valta? Näinä kustannustehokkuuden aikoina tulee miettineeksi kuinka paljon säästöjä eli nopeammin parantuvia ja hyvinvoivia ihmisiä muodostuisi, jos hoidossa (ja yleensäkin yhteiskunnan suunnittelussa) huomioitaisiin luonnon ja ympäristön vaikutus. Fyysinen ja rakennettu ympäristö (ylirationaalisuus, kiire, taloudellinen hyöty, kilpailu, voittaminen, tehokkuus) vaikuttavat meihin jatkuvasti, koko ajan, vaikka emme huomaa sitä.

Kirsi Salonen veti metsäseminaarissa rentoutushetken, jossa hän ohjasi meidät mielikuvissamme mielipaikkaamme. Mielipaikan pitäisi kertoa siitä, mitä ihminen tarvitsee sillä hetkellä. Voimme tuoda elvyttävän luontokokemuksen aina mukaamme, olimmepa sitten missä vain, vaikkapa keskelle kiireistä työpäivää. Laita vain silmät kiinni ja mene mielikuvissasi pariksi minuutiksi mielipaikkasi saavuttamaan tunnetilaan.

Minä näen itseni mielipaikassani valtavan haavan juurella istumassa keväisen lehdon rinteessä mukavasti puun runkoon nojaten. Puiden oksien välistä suodattuu auringon valoa niin että minulla on lämmin ja rento olo. Sen ansiosta pystyn olemaan pitkään liikkumatta paikallani, joten en häiritse luonnon rauhaa, vaan eläimet uskaltavat tulla aivan viereeni. Seuraan katseellani haavan oksistossa liikkuvia lintuja ja eliöitä. Näen maasta pilkottavat kielonalut, puiden hiirenkorvat, pesämateriaalia keräävän sinitiaisen, pesäänsä poikasiaan ruokkimaan kiirehtivän oravan. Kuulen metsän takaa lähestyvät laulujoutsenten toitotukset, järveltä telkän siipiäänet, viereisestä kuusesta punarinnan kauneimman laulun. Myyrä rapistaa edellisvuoden puiden lehtien alla, muurahaispesästä kuuluu pientä tasaista rapinaa, kun ne korjaavat talven jäljiltä pesäänsä. Taustalla soi kymmenien eri lintujen laulu. Mielipaikkani mielikuvissa on aina kevät parhaimmillaan.

Kyläkouluissa on tulevaisuus

Yleisönosastokirjoitukseni Hämeenkyrön Sanomissa 4.1.2010

Viittaan sivistysjohtaja Kati Halosen kirjoitukseen ”vastauksia kouluaiheista” ja kyläkoulujen aiheuttamiin kustannuksiin ja niiden lopettamiseen liittyviin ”säästöihin”. Päättäjät saattavat toivoa, että ihmiset nielaisevat kritiikittä valtaapitävien päätökset, onhan budjettia kiristettävä ja säästöjä saatava. Halonen mainitsee, että jos molemmat, Haukijärven ja Kostulan, koulut olisivat vielä toiminnassa: ”Hämeenkyrössä olisi 4 perusopetusryhmää nykyistä enemmän eli perusopetuksen kustannuksiin tulisi lisättäväksi neljän opettajan henkilöstökulut. Tämä maksaisi kunnalle talousarvioon 2011 laskettujen henkilöstömenojen mukaan 300 000 euroa vuodessa. Lisäksi näiden koulujen tarvitsemien ruokapalveluiden henkilöstön palkkaukseen olisi varattava vuositasolla 92 000 euroa.”

Epäselväksi jäi, onko siis neljä opettajaa ja ruokapalvelun henkilöstöä irtisanottu? Vai ovatko työntekijät edelleen kunnan palkkalistoilla, jolloin säästöjä ei olekaan syntynyt? Joku voisi nähdä haaskaamisena, että koulu pidetään tyhjillään ja silti siellä joudutaan pitämään peruslämpöä. Tilat kannattaisi pitää käytössä. Mitä muuta toimintaa tiloissa voisi lisäksi olla? Voisivatko kyläkoulut toimia koulujen ohella kylien palvelupisteinä ja kylätaloina? Herää myös kysymys, tarvitseeko kunnan saada tuloa tai voittoa koulutilan vuokraamisesta? Kierrätetäänkö tässä vain rahaa, jos raha lähtee ja tulee samaan paikkaan? Halonen mainitsee säästöiksi myös sen, että esimerkiksi elintarvike- ja pesuainehankinnoissa isommalla kappalemäärällä (isommassa koulussa) on hintoja alentava vaikutus. Kuvittelisi itsestään selväksi, että Hämeenkyrön koulut olisivat tehneet tällaista yhteistyötä ja yhteishankintoja jo pitkän aikaa. Tällä tasollako säästöissä todella mennään?

Halonen esittää, että koulukeskusteluissa tulisi ottaa entistä enemmän huomioon tulevaisuus ja sen mukanaan tuomat asiat eikä keskittyä pelkästään nykyisyyteen. Olen täysin samaa mieltä. Päättäjien olisi vihdoin tarkasteltava kyläkouluja tulevaisuuden näkökulmista. Sen sijaan, että kouluja ajetaan alas, niitä pitäisi ryhtyä kaikin keinoin uudistamaan ja kehittämään. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin 18.11.10 Hämeenkyrön sanomien blogissani.
Kyläkoulut edustavat muun muassa turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä. Hämeenkyrön kunnan kruununjalokiven, vaalittava helmen, pitäisi olla Mahnalan ympäristökoulun, joka panostaa ympäristökasvatukseen.

Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat muun muassa kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Raha on sivuroolissa kylän vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta näissä sivistystoimen talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Miten kunnalla on varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta? Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.

Hämeenkyrö tarvitsee uusia visioita. Tarvitsemme syitä miksi asumme juuri Hämeenkyrössä. Miksi täällä on hyvä asua? Miten tästä tulisi erinomainen kunta? Tarvitsemme tunnetta, että olemme onnellisia, jopa haltioissamme, paikasta jossa asumme. Että välitämme asuinalueemme ihmisistä, rakastamme työtämme ja omaa paikkaamme maailmassa. Ihmiset tarvitsevat pientä, paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Sitoutuminen kyläkoulujen kehittämiseen, alasajamisen sijaan, tarjoaisi muutoksille mahdollisen ilmapiirin, jossa halutaan ja voidaan tehdä muutoksia.

Kyläkoulujen lakkauttamispuheista seuraa, että ihmiset alkavat pelätä. Ihmiset kokevat suurta vääryyttä. Sen seuraukset yhteisölle ovat mittavia. Kokemus väärinkohtelusta tekee ihmisistä voimattomia ja passiivisia. Tulevaisuudessa epäkohtiin ei puututa enää niin hanakasti, vääryyteen ei havahduta eikä heikkoja puolusteta.

Meillä on mahdollisuus nähdä kyläkoulut, opettajat ja oppilaat voimavaroina ja mahdollisuuksina. Kyläkoulut voisivat toimia katalyyttinä ja vaikuttaa alueensa ja kyliensä kehitykseen. Mitä enemmän lapset ja nuoret arvostavat kuntaansa, sen varmemmin he tulevat takaisin aikuisina, käytyään jatko-opinnoissaan muualla. He haluavat antaa tulevaisuudessa panoksensa oman kuntansa kehittämiseen. Pienet tarinat ovat aina parhaimpia. Mitä isompia koululaitoksia, sen huonommin voidaan huomioida yksilöllisyys. Yksilöllisistä ajatuksista voi kuitenkin syntyä suuria asioita.

Mitä lapsien hyvinvointi maksaa?

Hämeenkyrössä keskustellaan kyläkoulujen lakkauttamisista. Kunnanjohtaja Kari Häkämiehen mukaan itäisellä alueella ei ole varaa pitää useita kyläkouluja. Häkämies mainitsee, että Lavajärven ja Pinsiön koulukiinteistöt ovat tiensä päässä ja Mahnalan ympäristökoulu tarvitsee investointeja. Itäiselle alueelle ehdotetaan rakennettavaksi yksi iso koulu lähelle kolmostietä. Nyt Lavajärven ja Jumesniemen kyläkouluille on annettu jatkoaikaa, toistaiseksi.

Kyläkoulut edustavat mm. turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä.

Luin Hämeenkyrön taloussuunnitelmaa vuodelle 2011 ja tunsin itseni tietämättömäksi. Politiikkojen ja virkamiesten kapulakieltä ja talouslaskelmia on vaikea ymmärtää. On helppo suostua kyläkoulujen alasajoon, vaikka ei haluaisi mennä siihen suuntaan, kun asiat saadaan näyttämään papereilla niin monimutkaisilta. Taloussuunnitelmassa todetaan, että ”väestönkasvu on keskittynyt keskusta-alueelle”. Väestön määrä on kasvanut vuodesta 1990 – 2009 Kyröskosken alueella 369 asukkaalla. Kirkonkylän alueella 280 asukkaalla. Samaan aikaan itäisen alueen väestö on kasvanut 536 asukkaalla, mutta tätä ei erikseen korosteta. Juuri tältä alueelta suunnitellaan lakkautettavaksi kouluja.

Hämeenkyrön taloussuunnitelmassa luetellaan liikuttavan tarkasti konekeskuksen koneet Valtra, Zetor ja Wille -traktorit. Samoin mainitaan, että vuosille 2014 tulee hankittavaksi uusi ruohonleikkuri (10 000 e) ja vuonna 2015 Zetorin tilalle tulee uusi traktori (50 000 e). Silmääni pisti mm. Muiden palvelujen osto-kohdassa ilmoitettu kaksi miljoonaa majoitus- ja ravitsemispalveluihin. Siitäpä ei ollut samanlaista yksityiskohtaista selontekoa. Eikä löytynyt laskelmia kuinka paljon kyläkoulujen toiminnan jatkuminen maksaisi. Mitä minimivaatimuksia koulukiinteistöille on asetettu ja mitkä kunnostukset ovat kiireellisimpiä?

Viivan alla ei voida tuijottaa pelkkiin lukuihin. Nyt nähdään, että kyläkoulut maksavat liikaa, kun niiden tuomat säästöt eivät näy missään. Ei ole syntynyt mahdollisia sosiaalisia ongelmia, on vältytty mm. erilaisilta lisääntyneiltä lasten ja nuorison ongelmilta ja sosiaali- ja sairaudenhoitokuluilta. Erityisopetuksen määrä yleensä kasvaa isoissa kouluissa. Tuntuu oudolta, että lapset vietäisiin rauhallisesta ja pienestä koulusta meluisaan ja levottomaan isoon kouluun, jossa opettajien aika ja energia menee keskittymiskyvyttömän luokan komentamiseen.

Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Kylän erityisiä vetovoimatekijöitä ovat mm. 115–vuotias Mahnalan ympäristökoulu, joka panostaa ympäristökasvatukseen. Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat mm. kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Kolmostien varrelle sijoitetussa koulussa tällaista mahdollisuutta ei voisi ajatellakaan. Raha on sivuroolissa vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Meillä ei ole varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta. Jos todellisiin kustannuksiin laskettaisiin kaikki tämä ja saastuttamisen, rakentamisen, liikenteen ja melun lisääntyminen ympäristövaikutuksineen loppusummat näyttäisivät vallan toisenlaisilta.

Mitkä ovat Hämeenkyrön kunnassa noudettavat arvot tai toimintaa ohjaavat periaatteet? Tai tulevaisuuden visiot? Mitä kohti tässä pitäisi tavoitella?
Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.

Tärkein uusiutuva luonnonvaramme ovat aivomme. Ne uudistuvat jatkuvasti vaikka käytämme niitä kokoajan. Me opimme uudenlaisia tapoja elää. Keksimme uusia keinoja säästää rahaa, raaka-aineita ja energiaa. Avataan taloussuunnitelmat läpinäkyväksi ja haetaan ne välttämättömät säästöt jostain muualta kuin kyläkouluista. Kylä- ja ympäristökoulujen pitäisi olla Hämeenkyrön valttikortti. Ratkaisuja löytyy, jos vain löytyy poliittista tahtoa. Ovathan nämä pienet koululaiset Suomen tulevaisuus.