Eläinten hylkäämiselle on aina vaihtoehtoja

Keräsin keväisestä luonnosta roskia. Ihmisten kyky pudottaa roskat käsistään tai auton ikkunasta on hämmästyttävä. Sama laji joka pitää itseään sivistyneenä, lakkaa pitämästä roskia ongelmana, heti kun roska poistuu omasta näkökentästä. Mutta se ei jäänyt siihen. Huomasin kauempana pilkottavan jotain. Luulin, että tuuli on kuljettanut muovipussin sinne. Kuusen alla oli jyrsijöiden iso häkki. Häkissä oli kuolleena eläimiä, joista oli valunut verta ja kudosnestettä. Luulin niitä ensin marsuiksi, mutta kun käänsin häkin, jyrsijöiden hännät paljastivat ne kesyrotiksi.

Eläinten mädäntymispisteestä päätellen ne on todennäköisesti jätetty sinne jo talvella. Häkissä oli iso metallikulho, johon oli ilmeisesti jätetty ruokaa ja jonkinlainen kassi suojaksi. Häkki oli piilotettu noin 5-10 metrin päähän tiestä pienen kuusen alle, josta niitä oli mahdoton löytää ajoissa. Eläimet olivat siis ilmeisesti paleltuneet ja nälkiintyneet kuoliaaksi, kun ne oli jätetty olosuhteisiin, joista ne eivät voi selviytyä. 

Tein rikosilmoituksen, vaikka tiedän, että eläinsuojelurikoksissa tekijää saadaan valitettavan harvoin kiinni. Haluaisin silti käydä keskustelua eläinten paremmasta kohtelusta ja siksi tein juttuvinkin Aamulehteen. Vaikka tämä on yksittäistapaus, uskon, että eläinrääkkäysongelma on laajempi, koska monet ottivat korona-aikaan kovin kevyin perustein lemmikkejä. Nyt eläimet voivat kärsiä, kun omistajat eivät jaksakaan hoitaa eläimiä kuten pitäisi. 

Eläimen voi myös antaa pois eikä antaa eläimen joutua kärsimään. Jos henkilö ei pysty huolehtimaan lemmikeistään, oli syy mikä tahansa, vastuullinen toiminta on aina paras vaihtoehto. Eläinsuojeluyhdistykset ovat juuri sitä varten, että ne auttavat tällaisissa tilanteissa. Heidän tehtävänsä ei ole tuomita vaan auttaa sekä eläintä että omistajaa. Tärkeintä on eläimen hyvinvointi. Jos itse kokee tilanteen noloksi tai vaikeaksi, voi pyytää jotakuta toista viemään eläimet puolestaan. Eläinsuojeluyhdistykset ymmärtävät, että tärkeintä on saada eläimet turvaan.

Hylkääminen luontoon on aina julma ja väärä ratkaisu, koska vastuullisia vaihtoehtoja on. Kesyeläimillä ei ole luonnossa selviytymiseen tarvittavia taitoja, joten hylkääminen johtaa lähes poikkeuksetta kärsimykseen ja kuolemaan. Tai jos ne sattuvat selviytymään, niistä voi tulla vieraslajeja, mikä aiheuttaa monenlaisia ekologisia ongelmia kuten villikanit tai lemmikkikalat (kuten aurinkoahven) vesistöissä.

Varoitus: seuraavat kuvat sisältävät kuvia kuolleista eläimistä ja voivat järkyttää, harkitse ennen kuin jatkat eteenpäin.

Mielipidekirjoitus: Metsäperintömme tuhotaan tietoisesti

Ohessa on mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin Aamulehdessä eilen. 

Samaan aikaan kun kauhistelemme Yhdysvaltain hallinnon piittaamattomuutta tieteestä, kannattaisi katsoa lähelle: Suomen hallitus tekee täsmälleen samaa. Suomalaiset tiedotusvälineet raportoivat innokkaasti muiden maiden tiedevastaisuudesta, mutta kotimaan päätöksenteossa tapahtuvaa tieteen sivuuttamista käsitellään lähinnä metsäpolitiikkana.

Orpon hallitus sitoutui hallitusohjelmassaan valtion luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojeluun, mutta todellisuudessa se antaa niihin avohakkuuluvan. Hallitus on tahallaan laatinut vanhojen metsien suojelukriteerit niin mahdottoman tiukoiksi, että arvokkaimmat metsämme päätyvät hakkuukoneisiin. Hallituksen nerokkaalla mittapuulla esimerkiksi Etelä-Suomessa ei mukamas löydy suojeltavaa juuri lainkaan.

Kyse on meidän kaikkien yhteisestä omaisuudesta. Valtion metsät ovat suomalaisten metsiä. 430 tutkijaa yritti saada järkeä Orpon hallitukseen ja vetosi, että vanhojen metsien kriteerit pitäisi laatia uudestaan avoimesti ja tiedeperustaisesti. 84% suomalaisista vastustaa virkistysmetsien hakkuita. Suomen luontokato on jo nyt kriittisellä tasolla. Hallitus ei välitä vaan valitsee tietoisesti toimia metsäteollisuuden ehdoilla. Käytännössä Metsähallitus tahkoaa tulosta viimeisillä ikimetsillä ja luontoarvojen kustannuksella.

Päätöksiä pitäisi tehdä niin, että ne hyödyttävät ihmisiä seitsemän sukupolven päässä. Kvartaalitaloudessa katsotaan korkeintaan seuraavaan tilinpäätökseen asti. Taloudellisella kasvulla ja työpaikoilla ei ole mitään merkitystä maailmassa, jossa ekosysteemit romahtavat.

On lopetettava lyhytnäköinen tuhoaminen. Vanhojen metsien suojelun vesittäminen ei ole vain rikos tulevia sukupolvia vastaan. Se on myös loistava osoitus siitä, kuinka tieteen vähättelyä löytyy ihan Suomen omasta hallinnosta. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä, mutta Orpon hallitus toimii käytännössä täysin päinvastoin heikentäen luonnon monimuotoisuutta.

 

**

Lukiessa ihmisten kommentteja mielipiteeseen ei voi kuin pudistella päätä. Ne paljastavat kuinka syvästi tietämättömiä ihmiset ovat metsien ekologiasta ja luontokadon vakavuudesta.

Talousmetsät eivät korvaa luonnontilaisten metsien monimuotoisuutta. Metsäekosysteemi vaatii satoja vuosia kehittyäkseen. Kyse ei ole mielipiteistä vaan luonnontieteen faktoista, jotka tutkijat ovat todentaneet. Enkä minä tai muutkaan ole vaatimassa "metsien hyötykäytön lopettamista", vaan nimenomaan valtion viimeisten vanhojen metsien suojelua ja luonnontilaisten metsien säilyttämistä. Mutta tää on niin tätä. Ei auta kuin jatkaa tärkeän tiedon esillä pitämistä.

 

Pihapiirin leskenlehtikatselmus

 

Kevään ensimmäiset kukkijat ovat meille ihmisille silmänruokaa, mutta ennen kaikkea ne ovat merkittävän tärkeitä pölyttäjien selviytymiselle, koska aikaisia kukkijoita on vähän. Seuraava ajatus antaa kivan tavan arvioida pihan ekologista arvoa kevään ensimmäisten kukkijoiden avulla. Samalla pääsee eroon vahingollisesta "rikkaruoho”-ajattelumallista.

”Omassa pihassa kannattaa tehdä leskenlehtikatselmus. Jos pihassa kukkivat leskenlehdet, voi antaa itselleen ekotekomerkin. Leskenlehden mesi ja siitepöly eivät pahastu pakkasesta, joten ne ovat arvokkaita ensimmäisille pölyttäjille, kimalaisille ja villimehiläisille. Jokaisesta voi antaa itselleen tähden. Jos siellä on kaksi leskenlehteä, se on kahden tähden piha. Viidestä leskenlehdestä saa viiden tähden pihan.”

biologi tietokirjailija Leena Luoto