Mielipidekirjoitus: Metsästys on ainutkertaisen elämän tuhoamista

 Ohessa lehtiin lähettämäni mielipidekirjoitus. Jaathan eteenpäin, kiitos!

Syksy tuo surua ja suuttumusta ihmisille, jotka varjelevat elämää. Luonnon rauha rikkoutuu metsästäjien aloittaessa jokavuotisen eläinten listimisen. Maalla asujat ja luonnossa liikkujat joutuvat kuuntelemaan aseiden pauketta ja pelkäämään omankin turvallisuutensa puolesta. Mielessä pyörii hätä eläinten kärsimyksistä.

 

Luonnon monimuotoisuus hupenee ja luonnonvaraisilla eläimillä menee huonosti. Lähes kaikkien metsästettävien vesilintujen määrät ovat romahtaneet. On suuri uhka, että esimerkiksi nokikanat, haahkat ja tukkasotkat häviävät luonnosta lähitulevaisuudessa. Myös haapanat, jouhisorsat ja heinätavit ovat vaarantuneet – silti ne ovat riistalajeja!

 

Birdlife Suomi ja Metsästäjäliitto vetosivat elokuussa rivimetsästäjiin, että taantuvien vesilintujen metsästyksestä tulisi pidättäytyä. Niin ikään metsästyslain 20 pykälän mukaan metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.

 

Osataanko arvioida montako uhanalaista vesilintua Suomessa tapetaan vuosittain? Tai montako rampautunutta ja siipirikkoa eläintä luontoon jää? Uhanalaisista saaliista täytyy tehdä lakisääteinen saalisilmoitus Riistakeskukselle. Jos niitä ei tule, ehkä ilmoituksia ei vain tehdä. Kontrollia ei voi jättää metsästäjien vastuulle. Jotta taantuvat lajit pääsevät elpymään, on kaikkien uhanalaisten lajien metsästys kiellettävä.

 

Julkisuuteen päätyy vain murto-osa metsästyksessä aiheutuneesta eläinten tuskasta. STT yritti selvittää, kuinka paljon pienpetorautoihin jää muitakin kuin pyydettäviä eläimiä. Maa- ja metsätalousministeriö ei osannut arvioida asiaa sen enempää kuin Metsästäjäliittokaan. Valvonta Suomen maastossa on vaikeaa, siksi rautapyynti on kiellettävä.

 

Tänä vuonna on myönnetty järkyttävät 457 karhunkaatolupaa. Metsästäjätahojen mielestä kyse on kannanhoidosta. Todellisia perusteita sille, että karhukanta olisi maamme pinta-alaan nähden liian iso, ei kuitenkaan ole.

 

Noin 95 % suomalaista ei metsästä. Silti hiljainen enemmistö, joka haluaa vaalia eläinpopulaatioiden biologista tasapainotilaa, jää luontoa koskevassa päätöksenteossa metsästäjien jalkoihin. 

 

Luonnonvaraisia eläimiä uhkaavat muutkin vaarat kuten elinympäristöjen nopea muuttuminen. Siksi virkistyksen ja kulttuurin varjolla tapahtuvalla eläinten tappamisella ei ole enää minkäänlaista oikeutusta.

 

Kolumni: Älkää ampuko lähettiä(kään)

Luulin kuulleeni ulkoa laulujoutsenten huutoa. Kunnes tajusin, että metsästäjät soittivat torviaan kulkien laajalla rintamalla metsässä huutamassa ”HEI-HEI!” ajaen kaikki luonnoneläimet tieltään.

Metsästäjät kulkivat minunkin metsäni läpi jokamiehenoikeuksien turvin.

Kaikki linnut rannassani ovat vähentyneet. Jo viime talvena linnunruokaa kului puolet vähemmän kuin ennen. Aiemmin linturikas rantani on ollut autio sorsastuskauden alusta lähtien. Loppukesän venetsialaisjuhlien ilotulitteet huolehtivat loputkin siivekkäät ennenaikaiselle muuttomatkalle.

Viime vuodet luonnossa ovat olleet karmivan hiljaisia. Eläimet ovat katoamassa.

Edellisviikolla tulin lintukosteikolta kiikaroituani pitkään laajaa aluetta: harmaalokki, kolme silkkiuikkua, parvi tiaisia ja varislintuja, kunnes viimein näin neljä sinisorsaa. Paitsi että ne olivat metsästäjien muovisia houkutuslintuja.

Partasuinen maastoasuun pukeutunut mies käveli vastaani.

– Näitkö haapanoita, mies kysyi ja korjasi selässään olevaa kaurapussia. Toisessa kädessään hänellä oli ase.

Niin kuin hänelle olisin kertonut.

”Eettinen metsästäjä” jatkoi matkaansa houkuttelemaan saaliita paikalle ruoalla. Haapana on yleisin puolisukeltajasorsamme sinisorsan ja tavin jälkeen, silti se on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut, eli sillä on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana.

Muutokset luonnossa ovat olleet nopeita. Jo puolet Suomen sorsalinnuista on arvioitu uhanalaisiksi. Suurta osaa niistä saa silti edelleen metsästää. Suomessa harjoitetaan jopa kansainvälisesti laitonta haahkan pesimäaikaista metsästystä, jäännettä ajalta, jolloin Suomessa nähtiin nälkää.

Suomessa uhanalaisia eläimiä saa ruokkia ja metsästää jopa luonnonsuojelualueilla. Kotikunnassani oleva järvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Mitä väliä? Sielläkin saa metsästää. Tämä on Suomessa tavallinen käytäntö. Meillä on äärimmäisen vähän metsästykseltä ja häirinnältä vapaita alueita. Hämärällä metsästyskin täällä sallitaan, vaikka jollain ilveellä lajit pitäisi tunnistaakin ennen tappamista.

Näin järvessä liikettä. Hirvi! Mikä oli saanut sen kylmään veteen? Hirvi oli uinut jo yli puoli kilometriä jääkylmässä vedessä ja nousemassa maihin, kun se kääntyi takaisin. Miksi? Sydäntäni myöten järkyttyneenä tajusin seuraavani valtaisaa murhenäytelmää. Metsästäjät olivat saartaneet hirven. Ilo ja ihmetys hirven näkemisestä vaihtui ahdistukseen ja suruun.

Metsästys on aina luonnon häirintää. Hirviä ajetaan kaiken lisäksi niiden parhaimpaankiima-aikaan. Isojen sonnihirvien tilanne Suomessa on huolestuttava. Metsästys on jo aiemmin pahasti vinouttanut hirvikantaamme.

Päättäjät eivät ole pysäyttäneet luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Metsästys on politiikkaa ja metsästäjät ovat suhmuroineet asiansa huolella. Ei-metsästävien ääni kuuluu asiassa huonosti. 

Suomessa on yli 300 000 metsästäjää. Jopa lapsilla on metsästysaseet käsissään. Uskon, että 5,5 miljoonasta suomalaisesta kovinkaan moni ei pidä siitä, että metsästystä glorifioidaan, mutta heitä ei kuulla, eivätkä he valitettavasti pidä ääntä mielipiteistään. 

Hiljan tehtiin metsästyslakiin muutos, jossa hirviemon saa tappaa, vaikka sillä on vasat. Aiemmin tämä oli laissa kielletty. Rangaistavuus poistettiin, koska vahinkoampumisia tuli niin paljon. Jos raakoja metsästysrikoksia ja eläimiä kiduttaneita saadaan kiinni, tuomiot voivat olla naurettavia.

Metsästys on jäänne ajalta jolloin luonto oli runsasta ja monimuotoista – sitä se ei enää ole.

Biologi Ilkka Koivisto on sanonut, että aseet pitäisi antaa vain ammattilaisille. Ampuvat amatöörit saisivat pysyä ampumaradoilla.

On paljon, mitä voimme tehdä eläinten puolesta. On vain ymmärrettävä, että luonto on heikoilla. Aika on ajanut metsästyksen ohi. Mitä tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös meille.

Kolumni: Metsästys ei ole enää tätä päivää

Ylelle kirjoittamani kolumni:

Luulin kuulleeni ulkoa laulujoutsenten huutoa. Kunnes tajusin, että metsästäjät soittivat torviaan kulkien laajalla rintamalla metsässä huutamassa ”HEI-HEI!” ajaen kaikki luonnoneläimet tieltään.

Metsästäjät kulkivat minunkin metsäni läpi jokamiehenoikeuksien turvin.

Kaikki linnut rannassani ovat vähentyneet. Jo viime talvena linnunruokaa kului puolet vähemmän kuin ennen. Aiemmin linturikas rantani on ollut autio sorsastuskauden alusta lähtien. Loppukesän venetsialaisjuhlien ilotulitteet huolehtivat loputkin siivekkäät ennenaikaiselle muuttomatkalle.

Viime vuodet luonnossa ovat olleet karmivan hiljaisia. Eläimet ovat katoamassa.

Edellisviikolla tulin lintukosteikolta kiikaroituani pitkään laajaa aluetta: harmaalokki, kolme silkkiuikkua, parvi tiaisia ja varislintuja, kunnes viimein näin neljä sinisorsaa. Paitsi että ne olivat metsästäjien muovisia houkutuslintuja.

Partasuinen maastoasuun pukeutunut mies käveli vastaani.

– Näitkö haapanoita, mies kysyi ja korjasi selässään olevaa kaurapussia. Toisessa kädessään hänellä oli ase.

Niin kuin hänelle olisin kertonut.

”Eettinen metsästäjä” jatkoi matkaansa houkuttelemaan saaliita paikalle ruoalla. Haapana on yleisin puolisukeltajasorsamme sinisorsan ja tavin jälkeen, silti se on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut, eli sillä on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana.

Muutokset luonnossa ovat olleet nopeita. Jo puolet Suomen sorsalinnuista on arvioitu uhanalaisiksi. Suurta osaa niistä saa silti edelleen metsästää. Suomessa harjoitetaan jopa kansainvälisesti laitonta haahkan pesimäaikaista metsästystä, jäännettä ajalta, jolloin Suomessa nähtiin nälkää.

Suomessa uhanalaisia eläimiä saa ruokkia ja metsästää jopa luonnonsuojelualueilla. Kotikunnassani oleva järvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Mitä väliä? Sielläkin saa metsästää. Tämä on Suomessa tavallinen käytäntö. Meillä on äärimmäisen vähän metsästykseltä ja häirinnältä vapaita alueita. Metsästys sallitaan täällä hämärälläkin, vaikka jollain ilveellä lajit pitäisi tunnistaakin ennen tappamista.

Näin järvessä liikettä. Hirvi! Mikä oli saanut sen kylmään veteen? Hirvi oli uinut jo yli puoli kilometriä jääkylmässä vedessä ja nousemassa maihin, kun se kääntyi takaisin. Miksi? Sydäntäni myöten järkyttyneenä tajusin seuraavani valtaisaa murhenäytelmää. Metsästäjät olivat saartaneet hirven. Ilo ja ihmetys hirven näkemisestä vaihtui ahdistukseen ja suruun.

Metsästys on aina luonnon häirintää. Hirviä ajetaan kaiken lisäksi niiden parhaimpaan kiima-aikaan. Isojen sonnihirvien tilanne Suomessa on huolestuttava. Metsästys on jo aiemmin pahasti vinouttanut hirvikantaamme.

Päättäjät eivät ole pysäyttäneet luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Metsästys on politiikkaa ja metsästäjät ovat suhmuroineet asiansa huolella. Ei-metsästävien ääni kuuluu asiassa huonosti. Suomessa on yli 300 000 metsästäjää. Jopa lapsilla on metsästysaseet käsissään. Uskon, että 5,5 miljoonasta suomalaisesta kovinkaan moni ei pidä siitä, että metsästystä glorifioidaan, mutta heitä ei kuulla, eivätkä he valitettavasti pidä ääntä mielipiteistään.

Hiljan tehtiin metsästyslakiin muutos, jossa hirviemon saa tappaa, vaikka sillä on vasat. Aiemmin tämä oli laissa kielletty. Rangaistavuus poistettiin, koska vahinkoampumisia tuli niin paljon. Jos raakoja metsästysrikoksia ja eläimiä kiduttaneita saadaan kiinni, tuomiot voivat olla naurettavia.

Metsästys on jäänne ajalta jolloin luonto oli runsasta ja monimuotoista – sitä se ei enää ole.

Biologi Ilkka Koivisto on sanonut, että aseet pitäisi antaa vain ammattilaisille. Ampuvat amatöörit saisivat pysyä ampumaradoilla.

On paljon, mitä voimme tehdä eläinten puolesta. On vain ymmärrettävä, että luonto on heikoilla. Aika on ajanut metsästyksen ohi. Mitä tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös meille.

                                                   

Edit 6.11.2016 Keskustelua aiheesta voi käydä mm. TÄÄLLÄ.