Kolumni: Metsästys ei ole enää tätä päivää

Ylelle kirjoittamani kolumni:

Luulin kuulleeni ulkoa laulujoutsenten huutoa. Kunnes tajusin, että metsästäjät soittivat torviaan kulkien laajalla rintamalla metsässä huutamassa ”HEI-HEI!” ajaen kaikki luonnoneläimet tieltään.

Metsästäjät kulkivat minunkin metsäni läpi jokamiehenoikeuksien turvin.

Kaikki linnut rannassani ovat vähentyneet. Jo viime talvena linnunruokaa kului puolet vähemmän kuin ennen. Aiemmin linturikas rantani on ollut autio sorsastuskauden alusta lähtien. Loppukesän venetsialaisjuhlien ilotulitteet huolehtivat loputkin siivekkäät ennenaikaiselle muuttomatkalle.

Viime vuodet luonnossa ovat olleet karmivan hiljaisia. Eläimet ovat katoamassa.

Edellisviikolla tulin lintukosteikolta kiikaroituani pitkään laajaa aluetta: harmaalokki, kolme silkkiuikkua, parvi tiaisia ja varislintuja, kunnes viimein näin neljä sinisorsaa. Paitsi että ne olivat metsästäjien muovisia houkutuslintuja.

Partasuinen maastoasuun pukeutunut mies käveli vastaani.

– Näitkö haapanoita, mies kysyi ja korjasi selässään olevaa kaurapussia. Toisessa kädessään hänellä oli ase.

Niin kuin hänelle olisin kertonut.

”Eettinen metsästäjä” jatkoi matkaansa houkuttelemaan saaliita paikalle ruoalla. Haapana on yleisin puolisukeltajasorsamme sinisorsan ja tavin jälkeen, silti se on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut, eli sillä on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana.

Muutokset luonnossa ovat olleet nopeita. Jo puolet Suomen sorsalinnuista on arvioitu uhanalaisiksi. Suurta osaa niistä saa silti edelleen metsästää. Suomessa harjoitetaan jopa kansainvälisesti laitonta haahkan pesimäaikaista metsästystä, jäännettä ajalta, jolloin Suomessa nähtiin nälkää.

Suomessa uhanalaisia eläimiä saa ruokkia ja metsästää jopa luonnonsuojelualueilla. Kotikunnassani oleva järvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Mitä väliä? Sielläkin saa metsästää. Tämä on Suomessa tavallinen käytäntö. Meillä on äärimmäisen vähän metsästykseltä ja häirinnältä vapaita alueita. Metsästys sallitaan täällä hämärälläkin, vaikka jollain ilveellä lajit pitäisi tunnistaakin ennen tappamista.

Näin järvessä liikettä. Hirvi! Mikä oli saanut sen kylmään veteen? Hirvi oli uinut jo yli puoli kilometriä jääkylmässä vedessä ja nousemassa maihin, kun se kääntyi takaisin. Miksi? Sydäntäni myöten järkyttyneenä tajusin seuraavani valtaisaa murhenäytelmää. Metsästäjät olivat saartaneet hirven. Ilo ja ihmetys hirven näkemisestä vaihtui ahdistukseen ja suruun.

Metsästys on aina luonnon häirintää. Hirviä ajetaan kaiken lisäksi niiden parhaimpaan kiima-aikaan. Isojen sonnihirvien tilanne Suomessa on huolestuttava. Metsästys on jo aiemmin pahasti vinouttanut hirvikantaamme.

Päättäjät eivät ole pysäyttäneet luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Metsästys on politiikkaa ja metsästäjät ovat suhmuroineet asiansa huolella. Ei-metsästävien ääni kuuluu asiassa huonosti. Suomessa on yli 300 000 metsästäjää. Jopa lapsilla on metsästysaseet käsissään. Uskon, että 5,5 miljoonasta suomalaisesta kovinkaan moni ei pidä siitä, että metsästystä glorifioidaan, mutta heitä ei kuulla, eivätkä he valitettavasti pidä ääntä mielipiteistään.

Hiljan tehtiin metsästyslakiin muutos, jossa hirviemon saa tappaa, vaikka sillä on vasat. Aiemmin tämä oli laissa kielletty. Rangaistavuus poistettiin, koska vahinkoampumisia tuli niin paljon. Jos raakoja metsästysrikoksia ja eläimiä kiduttaneita saadaan kiinni, tuomiot voivat olla naurettavia.

Metsästys on jäänne ajalta jolloin luonto oli runsasta ja monimuotoista – sitä se ei enää ole.

Biologi Ilkka Koivisto on sanonut, että aseet pitäisi antaa vain ammattilaisille. Ampuvat amatöörit saisivat pysyä ampumaradoilla.

On paljon, mitä voimme tehdä eläinten puolesta. On vain ymmärrettävä, että luonto on heikoilla. Aika on ajanut metsästyksen ohi. Mitä tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös meille.

                                                   

Edit 6.11.2016 Keskustelua aiheesta voi käydä mm. TÄÄLLÄ.

Kysyttyä: Mitä mieltä olet kissoista?

Kysymys: Heippa! Mitä mieltä Kaarina on kissoista? Hiiret ja rotat se kyllä pitää kyllä kurissa, mutta lintujen tappaminen saa minut mietteliääksi. Maaseudulla kissoja pidetään juuri noiden jyrsijöiden kurissapidon takia. Meillä on aina ollut kissa tai parikin. Mutta valtaavatko hiiret ruokavarastot ja makuusängyn, jos luovun kissan pidosta? Kokemusta?

Vastaus: Olen ollut aikoinani todellinen kissafani. Minulla oli kaksi kissaa neljäntoista vuoden ajan. Kissani olivat kaupunkilaiskissoja ja sisällä valtaosan ajastaan. Ulkoilutin niitä valjaissa. Kissat toivat silloiseen elämääni paljon iloa, lohtua ja seuraa.

Nyt maalla asuessani, kissattomana ihmisenä (olen päättänyt, etten ota lemmikkejä), vapaana kulkevat kissat (ja koirat) saavat minut raivoihini. Kotikissa eli kesykissa ei kuulu luonnonvaraisiin eläimiimme. Sen ei kuulu kulkea luonnossa vapaana. Kissa on petoeläin.  

Kissat tappavat vuosittain miljoonia lintuja pelkästään Suomessa. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat Ruotsissa noin 7 miljoonaa lintua vuodessa. Englannissa kissojen arvioidaan tappavan kesän aikana 27 miljoonaa lintua.  

Yksikin lintu on liikaa. Istuin kerran tässä tietokoneen ääressä kirjoittamassa, kun näin ikkunasta punarinnan poikasen hyppivän terassilla. Tulin siitä näystä tavattoman onnelliseksi. Olimme usean vuoden odottaneet että punarinnat pesisivät tontillamme. Viimein kävi niin onnellisesti. Punarinnat saivat kaksi poikasta maailmalle.  

Ihailin punarinnan poikasta, kun samassa nurkan takaa loikkasi kissa, hyökkäsi punarinnanpoikasen kimppuun ja tappoi sen. Seuraavana päivänä toinenkin punarinnan poikanen löytyi raadeltuna samoilta paikkeilla talomme alta. Vuosien odotuksemme – ja punarintojen koko kevään ja alkukesän työ, uurastus ja yritys jatkaa sukuaan (että jatkossakin olisi punarintoja) – oli muutamassa sekunnissa tuhottu. Tunsin vihaa kissanomistajaa kohtaan, joka ei piittaa pitää kissaansa kiinni.

Silloin tajusin kouriintuntuvasti miten valtavan paljon tuhoa pelkästään yksi kissa voi saada pienessä hetkessä (etenkin jos ne päivystävät lintujen ruokintalaitteen tai esimerkiksi oravan tai linnunpesän vieressä), saati koko vuoden tai kissan eliniän aikana. Ja täällä on kokonainen kulkukissojen kolonia, jotka täällä marssivat. Argh! 

Suomessa on lemmikkeinä yli 600 000 kissaa. Silti kissojen ekologiaa tunnetaan varsin vähän. Tutkijat Kaarina Kauhala ja Katja Holmala tutkivat lemmikkikissojen liikkumista ja selvisi, että ne kulkevat varsin kauas kotoa. Kissojen elinpiirien koko oli keskimäärin 94 hehtaaria ja ydinalueiden 14 hehtaaria.

Metsästyslaki määrittelee villiintyneen kissan rauhoittamattomaksi eläimeksi. Mikäli kissa hankkii säännöllisesti ravintonsa luonnosta, eikä se näytä liikkuvan oman pihan läheisyydessä, se voidaan tulkita villiintyneeksi. Villiintynyt kissa luetaan rauhoittamattomaksi eläimeksi, jonka eläinsuojelulain mukainen tappaminen on maanomistajan luvalla luvallista.

Käytännössä on kuitenkin hyvä riittävin toimin varmistaa, että kyseessä on todellakin villiintynyt kissa. Metsästyslaki kieltää kotieläimeksi otetun kissan heitteillejätön ja hylkäämisen sakkorangaistuksen uhalla. Heitteillä oleva eläin tarkoittaa joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai valvonnassa. Vapaana luonnossa ilman valvontaa liikkuvan kissan voi pyydystää elävänä ja viedä kunnalliseen löytöeläinhoitolaan. Sieltä omistaja voi sen sitten hakea.

Ympäristöministeriö on luokitellut eri eläinlajeille ohjeelliset arvot. Mikäli kissa tappaa eläimen, omistaja on vastuussa lemmikkinsä teosta. Esimerkiksi punarinnan tappamisesta koituu kissanomistajalle 17 euron lasku, haarapääskyn tappamisesta joutuu maksamaan valtiolle 34 euroa, satakielestä 252 euroa, sisiliskosta 17 euroa, siilistä 101 euroa ja niin edelleen. Yksi kesäpäivä kissan perässä tietäisi sen omistajalle satasien, ellei tuhansien laskua.  

Hiiriä ja myyriä tulee alkutalvesta taloon, kylmän ajamana ja lämmön houkuttelemana, vapaana kulkevista kissoista huolimatta. Jousiviritteiset hiirenloukut ovat käytössä (kuolleet jyrsijät olen heittänyt lintujen ruokintapaikan alle, josta linnut suuresti ilahtuvat kovana pakkaspäivänä). Luonnosta löytyy jyrsijöille omat "vihollisensa" ilman luontoon kuulumatonta kissaakin. Esimerkiksi tuulihaukat, harakat ja varikset, ketut, kärpät ja pöllöt ja monet muut pitävät jyrsijäkannan kurissa.

Sairaanhoidollisesta näkökulmasta vielä sen verran, että kissa ulostaessaan (esimerkiksi kissanhiekkaan, puutarhaan, kasvimaalle, lasten hiekkalaatikkoon jne.) levittää toksoplasma-nimistä loista, joka on erityisen vaarallinen raskaana oleville naisille, mutta myös muille. Lisätietoa löytää Eviran sivuilta.

Jottei tästä syntyisi pelkästään kissavastaisuuskirjoitusta, käykää katsomassa mallikasta kissanpitoa Pientä piharemonttia-blogista. Annu pitää kissansa valjaissa ja rakentaa niille viehättävää kissatarhaa. Näin sen pitää olla. Hyvä Annu! :)

Eli yhteenvetona: kissat ovat tosi ihania ja mukavia – niin kauan kun niiden omistajat ovat viisaita.  ;)