Yllätys loskaisessa metsässä

Eilen lähdin käymään metsässä loskapäivän ratoksi. Tarkistaisin samalla tarvitseeko ruokintapaikan laitteet täydennystä. Ei muuta kuin pähkinät taskuun ja menoksi. Kävelin tietä pitkin, jossa autot ohittivat minut loskaa pärskyttäen.

Metsässä näin vilaukselta kauempaa isomman linnun ja heti perään kuului lehtopöllön naukaisu. Oho! Olisiko pilvisyys ja harmaus saanut pöllön päiväaktiiviseksi vai kuinka se näin liikkui ja äänteli? Kiikaroin linnun suuntaan, eihän pöllöjä järin usein näe. Pöllöt ovat pääsääntöisesti huomaamattomia lintuja. Viime viikolla löysin pöllön sulan pihasta.

Lintu liikkui oksistossa edestakaisin eikä kaikonnut. Se naukui edelleen harvakseltaan, mutta pysyi onnistuneesti piilossa runkojen takana. Yleensä pöllöt pitävät tuollaista ääntelyä keväällä esimerkiksi naaraan hautoessa munia ja koiraan varoittaessa naarasta metsässä liikkujasta. Nyt ei ollut pesimäaika. Miksi lintu ei vain väistänyt minua ja ollut hiljaa? Muistelin kuulleeni, että lehtopöllönaaras ja -koiras saattavat olla ympärivuoden ”löyhässä parisuhteessa” ja elellä kumpikin reviirinsä lähiympäristössä. Ehdin lyhyessä ajassa pohtia vaikka mitä selityksiä. Sitten viimein näin vilauksen ”viiksestä”. Se olikin närhi!

Närhellä on kyllä melkoinen repertuaari taidokkaita matkintoja, en ikinä lakkaa ihailemasta. Närhi on tosi mukava lintu. En pettynyt, etten nähnytkään pöllöä. Päinvastoin, olen jo pitkään ollut havaitsevinani kotipihassa, että närhet käyttävät erikoisääniä ”ilahtuessaan”, tietysti keväällä ollessaan rakkauden huumassa, mutta myös ympäri vuoden tavatessaan lajikumppaneitaan tai löytäessään ruoka-apajan. Kuvittelen, että närhi naukui keventynyttä taakkaansa löydettyään päivittäisen ravintonsa, kun tiesi, että kohta on kupu täynnä pähkinöitä. Yleensä, jos kulkee luonnossa varomattomasti, närhi huutaa varoitushuutonsa ja pakenee. Elämä ei voi olla parempaa, kun pääsee varoitushuutojen taakse hyvien puolelle. 

 

Lehtopöllön ääni ei ole vain huhuilua, kuuntele syksyn kiljunta

Tallensin lehtopöllöparin syksyisen soidinkiljunnan pihallani. Kuuntele lehtopöllön soidinääni tästä. Parhaat kohdat ovat 3 sekunnin, 23 sekunnin ja 1.23 kohdalla.

Alla tarina siitä, miten äänite syntyi, ja miksi moni ei usko pöllöjen huutelevan syksyllä.

Olin tässä ehtoona eräänä iloisesti ilahtunut, kun lehtopöllö ilmestyi aivan talon viereen ääntelemään. Se kuului selkeästi sisälle saakka. Meikäläinen tietysti ryykäsi heti asemiin eli hiivin varpaillani ovesta ulos ilman että edes lukko raksahti.

Lehtopöllö huuteli saunan takana puussa! Toinen pöllö vastasi sille metsästä.

Nautin niin suunnattomasti! Konsertti jatkui hyvän tovin, joten saatoin raaskia ajatella pikaista sisälle hiipimistä. Valokuvaamiseen oli liian pimeää, mutta jos yrittäisin tallentaa äänet pienelle kämmeneen mahtuvalle sanelukoneelleni. Kokeilisin ainakin.

Pöh. Äänityslaite ei toiminut. Murphyn laki: laitteet renkkaavat aina silloin kun ne eivät saisi renkata.
Ei se mitään, lohdutin itseäni, tämä tallentuu ikuisesti aivojeni muistisoluihin ja jatkoin konserttiesityksestä nauttimista.

Olen nähnyt lehtopöllöjä monasti, mutta valokuvia minulla ei niistä ole, muuta kuin tästä sulasta jonka löysin metsästä. 
Ornitologi-ystäväni kertoi, että kyseessä on neljäs ja viides käsisulka. Kolmessa ensimmäisessä käsisulassa näkisi selvemmin lisä-äänenvaimentajat sulan reunassa. Tässäkin sulassa ne näkyvät, mutta heikommin.

Suurennettuna samaa: sulan reunassa näkyvät pienet väkäset = äänenvaimentimet.

Olen kertonut aiemmin myös varpuspöllön syyssoitimesta.

Lehtopöllöjen huudon kanssa on ihan sama juttu kuin mistä tuossa varpuspöllöjenkin kanssa selostin. Kerroin ja imitoin ystävilleni lehtopöllöjen iltaista ääntelyä - eikä kukaan usko minua. Jotkut jopa yrittävät vängätä kanssani, etteivät pöllöt syksyllä huutele.

Naurattaa. Totta mooses ne huutelee! Syksy on pöllöjen soidinaikaa.

Pöllöt valitsevat parinsa ja pesäpaikkansa jo syksyllä. Ne siis pitävät keväthuhuilujen lisäksi myös syyssoidinta, jolla koiras houkuttelee naaraan paikalle ja kiljunnallaan pari ilmoittaa alueen varatuksi. 

Keväällä lehtopöllön huudot ovat enemmän sitä paremmin tunnettua HUUUU (3 sekunnin tauko) hu hu huhuhuu HUUH –tyyliä.

**

Pihassani on useampia vanhoja haapoja joissa on niin isoja koloja, että ne sopisivat lehtopöllön pesäpuuksi. Toivon hartaasti, että saisin joskus eläissäni sellaisenkin ihmeen kokea, että pöllö, mikä tahansa laji, pesisi täällä. 

 

Tässä kuva yhdestä pihapiirini rakkaista ”Enteistä” (= iso haapa). Toisinnäkijän päiväkirjan lukijat ymmärtävät mistä suuremmasta ilmiöstä tässä on kyse...

Lämpimästi tervetuloa vaikka vähän äksympi viirupöllö! Olen valmis kulkemaan koko kevään ja kesän kypärä ja nahkarotsi suojanani, heh. 

Vaikka luulen kyllä, että jos puolustustahtoisempi viirupöllö tämän pesäpaikakseen valitsisi, se valitsisi sen ”minusta huolimatta” tai suostuisi ottamaan minut ”pesäpaikan kaupan mukana”, enkä uskoisi tarvitsevani suojuksia. Pöllöemo hyökkää silloin kun sen pesää uhataan tai yllätetään silloin kun se on perustanut paikkansa rauhalliseen paikkaan (metsään) ja joku tölmähtää sinne yllättäen. Jos pöllö valitsisi pesiä lähelläni, minun läsnäoloni ei tule sille yllätyksenä (enkä menisi lähimaillekaan häiritsemään).  

Olen ripustanut pihaani myös kaksi isoa pönttöä pöllöille kutsuiksi. Eteläosa pihatontistani ja rannan lehto saavat olla luonnontilaisena ja vältän niillä alueilla liikkumista, erityisesti keväällä ja kesällä. Toistaiseksi pöllöt ovat pysytelleet metsän puolella. Onneksi vielä on sen verran metsää.

Mikä tahansa (talous)metsä ei pöllöille ja eläimille kelpaa - se kun Suomessa vielä opittaisiin, ja tajuttaisiin vaalia metsiä eikä hehkutettaisi aivottomasti avohakkuita ja Äänekosken kammotus-tehdasta. Ne painivat samassa ympäristötuho-sarjassa kuin ”Talvivaara-touhu”.

***

Purin sanelukoneen atomeiksi, ihmettelin missä mättää, olisiko takuu voimassa  –  eipä tietenkään – ja opiskelin käyttöohjetta. Viimein hoksasin laittaneeni patterin koneeseen väärinpäin. ;)

Kului muutama ilta. Taas alkoi kiljunta saunan takaa! Riemullani ei ollut rajoja. Hiivin vaahteran alle sanelukone kädessä ojossa.

Äänitteestä:  

Tällainen ääntely ei ole lehtopöllölle harvinainen poikkeus vaan ihan tavallista kuvioihin kuuluvaa kiljuntaa. Siitä vain harvoin kerrotaan missään. 

• Mielestäni tässä on kyse pariskunnan, naaraan ja koiraan, kommunikoinnista keskenään. En tietenkään tiedä varmaksi. Kuvittelen, että pöllöt pohtivat ja neuvottelevat eri pesäpaikkojen välillä (metsä vai lehto). Koiras saattaa esitellä eri paikkoja ja naaras valitsee niistä mieluisimman. Kuka tietää.  
• Kiljahdukset ovat niin erinomaisia, että naurattaa oikein. 
• Erityisesti 3 sekunnin, 23 sekunnin ja 1.23 kohdalla pöllö laittaa parastaan.

Valokuvien puutteessa tein tällaiset piirustukset/sarjakuvapöllöt. Piirtää en osaa, mielikuvituksenne saa korvata puutteet. Nämä kuvat siis ovat esittävinään lehtopöllöjä. (Kaikkea nämä pimeät syysillat teettävät.)

• Taustalta kuuluu vaahteran lehtien tippumista maahan ja vaahteran siementen pientä havinaa. Välillä kuuluu puolen kilometrin päässä olevalta tieltä ohiajavan auton ääniä (pahoittelen käteni asennon korjaamisesta johtuvia muutamia kahahduksia, mikrofoni vahvistaa ne ikävästi).

• Liikenteen ääni alkoi kuulua tänne asti, kun metsää kaadettiin rakennettavan omakotitalon tieltä. Taas on lehtopöllöjen (ja monien muiden eläinten) metsä yhden omakotitonttialueen verran pienempi ja ihmisten vaikutusalueen piirissä. Metsän reunaa on nakertanut etelästä jo neljä omakotitaloa, idästä kolme ja pohjoiseen haetaan juuri rakennuslupaa (ihan hulluun paikkaankin vielä varjoisaan ja pimeään pohjoiseen notkoon).

• Alkuun lehtopöllö on hiukan kauempana ja huutaa eri suuntaan.

• 1 minuutti 37 sekunnin kohdalla lehtopöllö lentää lähemmäs. Kai se tutkii mitä vaahteran alla tapahtuu... kohdassa 2.10 se siirtyy vieläkin lähemmäs.

• 2.13 - 2.27 kohtien välillä alkaa taas kuulua auton kohina ja se melkein peittää alleen pöllöpuolison vastauksen metsästä. Mutta kun tietää mitä kuunnella sen juuri ja juuri kuulee. Pihalla oleva pöllöpuoliso vastaa heti.
  

• Sivuhuomautus: Ajatelkaa miten vilkasliikenteisimmissä paikoissa meteli estää eläimiä kommunikoimasta toistensa kanssa. Vaikka muuten olisi säkällä säästynyt joku kelpo metsänsuikale johonkin, ei reviiriä välttämättä voi asuttaa jatkuvan metelin takia.

Kuuntele lehtopöllön soidinääni.

Pöllöt, haavat ja katoavat metsät ovat aiheita, joihin palaan kirjoissani. Linnunlaulua ja varoitushuutoja kertoo pihapiirin luonnosta, Toisinnäkijän päiväkirja siitä, mitä tapahtui, kun metsät ympäriltä alkoivat kaatua.

 

 

Mehiläishaukan pesä tuoksuu hunajalle ja saunavihdalle

Kävin viime torstaina Viljakkalassa, jossa Vipu ry. järjesti petolintuillan seurojentalolla. Esitelmöijänä oli Mahnalan ympäristökoulun eläkkeelle jäänyt rehtori Hannu Järvinen. Oli pakko lähteä kuuntelemaan kokeneen lintuasiantuntijan käytännönläheistä esitelmää.

Hannu Järvinen on tehnyt vuosikymmenien aikana käsittämättömän kovan työn petolintujen hyväksi. Esimerkiksi tuulihaukka oli 80-luvulla harvalukuinen mutta Hannu on ripustanut yli 400 tuulihaukan pesäpönttöä kahdeksaan Pirkanmaan kuntaan. Pelkästään Hämeenkyrössä on 90 pönttöä latojen seinille ripustettuina. Hannun vuosien uurastamisen ansiosta tuulihaukkakanta on vahvistunut.  

Taitava lekuttelija. Tuulihaukka käyttää nimensä mukaisesti tuulta hyväkseen saalistaessaan. Tuulihaukka pysyy pitkiä aikoja paikoillaan ilmassa zoomaillessaan alapuolellaan pellossa vipeltäviä myyriä. Hyvänä myyrävuonna saattaa olla yli 300 myyrää hehtaarin alueella. Silloin tuulihaukat saavat paljon poikasia. Huonona myyrävuonna, kuten nyt, poikasia syntyy vähemmän. Kasvimaamme vieressä on hyvä myyräpaikka, koska siihen tuulihaukka pysähtyy aina lekuttelemaan. 

Hannu Järvinen kertoi päiväpetolinnuista:

• kanahaukoista,
• hiirihaukoista,
• varpushaukoista,
• nuolihaukoista,
• mehiläishaukoista
• ruskosuohaukoista  
• ja kalaan erikoistuneesta kalasääskestä.

Valokuvaesitelmän ohessa tuli opituksi uutta

• huuhkajista,
• viiru-,
• helmi-,
• varpus-,
• lehto- ja
• sarvipöllöstä.

Metsähakkuut ovat linnuille suuri uhka. Valokuvaesityksen aikana Hannu joutui usein sanomaan, että tätäkään metsää (jossa linnut vuosikausia pesivät) ei enää ole. Hannu on rakentanut useille lintulajeille pönttöjä ja tekopesiä. Harvesterin kourissa silpoutunut pöllönpönttö ei ole harvinainen näky. Kaiken lisäksi ladot joihin tuulihaukanpöntöt on ripustettu alkavat käydä yhä harvinaisemmaksi, sillä latoja ei enää tarvita ja lato on tuottamatonta maapinta-alaa.

Ruskosuohaukkakanta on kasvanut suhteellisen nopeasti. Muista petolinnuista poiketen se ei pesi metsissä tai puissa vaan maassa vedenrajassa korkeassa ruovikossa. 70-luvulla ruskosuohaukka oli harvinaisuus, jota käytiin kauempaakin ihmettelemässä Lempäälän Ahtialanjärvellä. Nykyisin pesiviä pareja arvioidaan olevan koko maassa 600-800. Hämeenkyrössä on ollut viitisen pesivää paria vuosittain. 

Vahdinvaihto. Ruskosuohaukka on helppo tunnistaa lento/liitotyylistään. Se kaartelee matalalla järvien ruovikkoisten rantojen yllä siivet V-asennossa.

Hannu kertoi mielenkiintoisen tarinan mehiläishaukoista, jotka on nimetty Mikoksi ja Annikaksi. Vuonna 2011 hämeenkyröläiselle mehiläishaukkapariskunnalle laitettiin satelliittilähettimet selkään. Sen perusteella nähtiin, että Mikko-mehiläishaukka lähti syysmuutolle 30. elokuuta ja jatkoi matkaansa Italian ja Libyan kautta Kameruniin, jossa se vietti talven. Annika-puoliso lähti Suomesta hiukan aikaisemmin 25. elokuuta ja lensi Välimeren ja Mustameren kautta Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan lähelle Angolan rajaa. Toisin sanoen ne talvehtivat toisistaan yli tuhannen kilometrin päässä. Huhtikuussa 2012 kumpikin haukoista lähti kotimatkalle toisistaan tietämättä kahden päivän sisällä. Annika saapui vanhalle pesäpaikalle Hämeenkyröön 24. toukokuuta ja kahden päivän kuluttua 26. toukokuuta Mikko saapui paikalle. Kesän aikana ne kasvattivat poikaset maailmalle. Linnuilla on sellaisia kykyjä ja taitoja, joita ihminen voi vain ihailla ja ihmetellä!

Mehiläishaukka on immuuni kimalaisten ja ampiaisten pistoille. Haukat kuljettavat jaloissaan maasta kaivamiaan kimalaisten kennoja pesäpoikasille ruoaksi. Emolinnut tuovat myös koivunlehtiä pesään pitääkseen sen puhtaana. Hannu Järvinen kertoi, että kiivetessään pesäpuuhun rengastamaan poikasia pesät tuoksuvat hunajalle ja saunavihdalle.

Annika ja Mikko ovat vielä talvehtimisalueillaan mutta pian ne starttaavat Suomea kohti. Toivotaan, että ne selviävät raskaasta matkasta ja kun ne pääsevät perille, että niiden kotimetsä on edelleen pystyssä. TÄSTÄ linkistä löytyy lisää tietoa mehiläishaukkojen satelliittiseurannasta. 

Koetetaan mekin jokainen tahollamme lisätä petolintujen hyvinvointia vaalimalla ja puolustamalla lähiympäristöämme.   

Kiitos Hannu Järviselle ja Vipu ry:lle mielenkiintoisen tapahtuman järjestämisestä!

Nyt on hyvä aika lähteä pöllöretkelle!

Hiiripöllön voi nähdä vaikka keskellä päivää.

Viime viikolla lehtopöllö ja huuhkaja aloittivat huhuilunsa. Se on varma merkki, että talvi on viimein selätetty.
Kannattaa tietää ainakin nämä asiat pöllöistä:

1. Pöllöjen ääntelyä kuulee ympäri vuoden mutta keväällä on parhaimmat mahdollisuudet kuulla pöllöjen soidin- ja reviirihuutoja. 
2. Pöllöjen aktiivisuus riippuu ruokatilanteesta. Jonain vuosina myyriä on vähän ja pöllöt saattavat jättää pesinnän kokonaan väliin. Myyrähuippuja on noin neljän vuoden välein, jolloin pöllötkin ovat vauhdissa. Nyt on aika hiljaista sekä pöllö- että myyrärintamalla, mutta tilanne voi muuttua hetkessä. 
3. Usein ajatellaan, että pöllöt ovat yöaktiivisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Pöllöt ääntelevät ihan milloin vain. Varpus- tai hiiripöllön saattaa nähdä keskellä päivää pihapuussa ja huuhkaja aloittaa huhuilunsa yleensä valoisaan aikaan illasta. Pöllöt ovat aktiivisia päivällä myös silloin, kun nälkä ajaa ne vaeltamaan ruoan perässä ihmisten ilmoille. 
4. Suomessa pesiviä lajeja on kymmenen: varpuspöllö, lehtopöllö, helmipöllö, huuhkaja, hiiripöllö, suopöllö, viirupöllö, sarvipöllö, lapinpöllö ja tunturipöllö. 
5. Pöllöjen lento on äänetöntä paksun höyhenistön ansiosta. 
6. Pöllöjen korvat ovat silmien vieressä. Huuhkaja ja sarvipöllö ovat sen näköisiä kuin niillä olisi korvat pään päällä, mutta tupsut ovat höyheniä. 
7. Huuhkaja pesii maassa tai kallionkielekkeellä. Muut pöllöt suosivat lahopuiden luonnonkoloja. Metsissä on kovin vähän lahopuuta, joten pöllöillä kuten muillakin kolopesijöillä on pulaa pesimäpaikoista. Pöllöjä voi auttaa asettamalla pönttöjä metsiin. Pöllöt auttavat takaisin esimerkiksi vähentämällä myyrien taimikoille aiheuttamia vahinkoja. 
8. Pöllöretkelle kannattaa mennä selkeänä ja tyynenä iltana. Kulje lähialueesi metsissä, tai jos ajat autolla kannattaa pysähdellä paikkoihin, joissa pelto ja metsä kohtaavat. Pöllöretkellä on osattava olla hiljaa, muuten ei kuule mitään (ja pöllö säikähtää ja vaikenee). Kannattaa kävellä aina pieni matka ja sitten pysähtyä muutamaksi minuutiksi kuuntelemaan. Pukeudu lämpimästi. Seisoskellessa voi tulla vilu. Kannattaa hakeutua alueille, joissa liikenteen meteli häiritsee vähiten. Joskus pöllöt voivat yllättää havainnoijan aivan asutuskeskuksen vieressä eikä pöllöjä havainnoidakseen tarvitse mennä omaa parveketta tai pihaa kauemmas. 
9. Seuraa paikallisen lintutieteellisen yhdistyksesi ilmoittelua ja osallistu järjestetylle pöllöretkelle. 
10. Pöllöily on kivaa! :)